Vuosi vaihtuu

Toivottavasti tulevasta vuodesta vähintään yhtä hyvä kuin kuluneesta.

-Sain töitä vaihtelevassa määrin lamasta huolimatta.
-Heinäkuussa syntynyt poika on terve ja kasvaa hyvin.
-Parisuhde luistaa.

Mitä muuta mies voisi enään toivoa?

Rikos. Paikka. Tutkinta.

Kaikki C.S.I. Las Vegas:ia kaveripiirissäni fanittavat sanovat sarjan menneen pilalle Grissomin, Saran ja Warrickin poistuttua sarjasta. Tässä oma arvioni näistä fiktiivisistä pollareista:

Grissom. Mukafiksuja syvällisyyksiä suoltava hyönteistutkija.
Sara. Elämänsä rikospaikkatutkinnalle uhrannut vaihtoehtoihminen.
Warrick. Mitäänsanomaton toteemipaalu.

Minusta kaikkien noiden poistuminen vain paransi sarjaa.

Yöni murmelina

Eilen olo tuntui jo kohtuullisen terveeltä, mutta viime yönä sairastin vielä jonkinlaisen jälkitaudin. Kuume nousi uudelleen ja olo oli varsin helvetillinen. Kuume on hyvä asia, koska se auttaa taudin poistumista kehosta. Nukkuminen kuumeessa on sen sijaan täysin perseestä, kun ainakin allekirjoittaneella yksi ja sama uni pyörii playbackkinä koko yön.

Kuvitelkaa katsovanne telkkarista samaa noin viideltä minuutin mittaista pätkää monta tuntia putkeen, niin tajuatte mitä tarkoitan. Jospa ensi yö menisi jo paremmin..

Ai niin, ja hyvää joulua.

Huonon olon syy selvisi

Kun taisin juuri sairastaa sen kuuluisan possunuhan. Pari päivää oli lievää kuumeilua, ja nieleminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta ei tämä ollut ainakaan allekirjoittaneen kohdalla läheskään niin paha tauti kuin mitä median hysterisoinnista olisi luullut.

Yön ritari

Yöllä heräilin useaan otteeseen, en vain tiedä miksi. Joulustressiä varmaan, mutta onneksi myös joululoma alkaa ensi viikolla. Vielä kun pomo myöntäisi vapautuksen erinäisistä rästitöistä jotka joudun käymään läpi joulun aikana. Lienee ehkä liikaa vaadittu, parempi tehdä vain työnsä kyselemättä.

Savolainen McDonaldsilla

Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa...
- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo, tästä on kyllä jo maku männy.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomii ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No eikös se ou se systteemi, jossa on pihivi ja kaks kuorta.
Pitäishän se teijän tiällä tiettee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön harvakseltaan.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vuan eilleen, mutta maku, se on kyllä jo männy.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen.

- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... mutta kanelin suap jättee poikkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkkee nyt
vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, jotta tällasta palvelluu. Taijanpa sitte jättee
tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon........!

Kaveriin pitää voida luottaa

Aloitin aikoinaan koulun ja tutustuin jo aloituspäivänä uuteen ihmiseen. Hän oli ihan mukava tapaus ja meistä tuli jonkinlaiset kaverukset. Kuukauden päästä koulun aloittamisesta uusi kaverini kysyi heti aamusta lähtisinkö hänen kanssaan läheiselle grillille syömään. Sanoin etten voi lähteä, koska olin unohtanut lompakkoni kotiin. Paitsi siinä tapauksessa että kaverini lainaisi minulle rahaa seuraavaan päivään asti. Hän meni vaikeaksi ja vastasi ettei periaatteestakaan lainaa rahaa kenellekään. Sanoin asian olevan ok, pärjäisin kyllä päivän ilman sapuskaa. Hieman ennen ruokatuntia kaverini kysyi minua uudestaan syömään, johon tietysti vastasin ettei minulla ole edelleenkään rahaa. Hän mietti hetken aikaa ja sanoi voivansa lainata rahaa tämän kerran. Kävimme grillillä, maksoin velkani seuraavana päivänä. No problem.

Kului puolisen vuotta. Puolisoni soitti minulle hädissään kaupungilta ja ilmoitti tarvitsevansa kiireellisesti 50€ rahaa, jonka minun olisi pitänyt tuoda hänelle. Olin kuitenkin sellaisessa paikassa, ettei rahantuonti olisi siihen hätään mitenkään onnistunut. Tilisiirto oli myös poissuljettu vaihtoehto, koska tilimme olivat vielä tuolloin eri pankeissa. Koska ympärillä oli iso liuta opiskelijoita, kysyin olisiko kenelläkään halua lainata tuota summaa siten, että raha siirrettäisiin puolisoni tilille ja minä maksaisin rahan takaisin samana iltana omalta tililtäni. Rahat olisivat teknisesti ottaen lainassa muutaman tunnin, mutta näkyisivät lainaajan tilillä vasta kahden vuorokauden kuluttua. Parikin halukasta lainaajaa löytyi, mutta ainoa jolla oli tili oikeassa pankissa, oli tämä samainen kaverini jolta lainasin aikoinaan vitosen. En tiedä vaikuttiko ryhmäpaine vai mikä asiaan, mutta kaverini suostui pienen taivuttelun jälkeen lainaamaan meille tarvitsemamme summan ja hän suoritti tilisiirron kahvitauolla. Kiitin häntä, maksoin lupaukseni mukaisesti velkani pois heti samana iltana ja lähetin vielä ruutukaappauksen maksustapahtumasta. No problem.

Kului hieman toista vuotta. Koulu oli loppunut jo jonkun aikaa sitten ja pidimme kaverini kanssa edelleen satunnaista yhteyttä. Huomasin eräänä päivänä olevani ilman rahaa ja kauppaan piti päästä. Tilipäiväkin oli harmittavasti vasta muutaman päivän päässä. Mietin keneltä voisin lainata pikaisesti paalua ja mieleen tuli juuri tämä samainen kaverini. Soitin hänelle ja käytiin seuraava keskustelu:
-Terve. Aloin sellaista soittamaan, että voisitko mitenkään lainata minulle viittäkymm..
Pidemmälle en sitten ehtinytkään, kun puhelimesta alkoi kuulua hysteerinen mylvintä.

Houston, we have a Problem.

Hän ei kuulemma ollut mikään pankki, rahanlainaaminen ei kuulunut hänen periaatteisiinsa ja sitäpaitsi olin muutenkin kuulemma kerjäämässä jokapäivä rahaa. Kuuntelin vuodatusta mykistyneenä ja suljin puhelimen kesken kaiken. Aloin miettiä asiaa. Jokapäiväistä?!? Mitä vittua? Ymmärtäisin, jos olisin harrastanut systemaattista pummaamista, mutta kaksi rahanlainausta vuosien aikana tuskin kuuluu tähän kategoriaan. Summatkaan eivät olleet niin valtavia, että tästäkään ei voinut olla kyse. Ja mikä vitun periaate?!? Jos ihminen sanoo ettei jokin sovi hänelle, niin silloin hän ei myöskin elää kuten opettaa, eikä vain teeskentele.

Jälkikäteen juttu tietysti nauratti, mutta yhteydenpito loppui silti tuohon. Jokaisella on omat kriteerinsä millä valita ystävänsä, mutta minusta ”ystävä” joka kieltäytyy auttamasta pienissä ongelmatapauksissa ei ole ystävä lainkaan, vaan pelkkä itserakas opportunisti.

Miksi jotkut stereotypiat pitävät paikkansa: nörtti ennen parisuhdetta ja suhteen aikana

Ollako vaiko eikö olla

Tyypillinen naiseton kastematomies valittaa kuinka miten turhaa naisia on edes yrittää lähestyä, kun aina tulee pakit. Samaan aikaan nämä Notre Damen kellonsoittajat väittävät että heillä on varaa hylätä jopa puolet naisista pelkän ulkonäön perusteella. Kun päättely viedään johdonmukaiseen loppuun tulos on: kauniit muijat eivät anna, rumia ei haluta lähestyä ja selibaatti vituttaa. Seuraava kastematomiehen päättely sai kuitenkin jopa minut hiljaiseksi:

Vaikka amikset saisivat enempi pillua, entä sitten?

Jos ajatellaan itsekkäästi, tuoreimpien panokokemusteni pohjalta voin todeta seksin olevan vain äärimmäisen jännittävä harrastus. Eräänlainen lievähkö huume, johon on luonnostansa koukussa.  (Tietenkin extra-koukuttavana elementtinä on nautinnon tuottaminen toiselle ja naisen seksuaalisuuden "kontrollointi").  Lisäksi seksi on varsin yksinkertaista, siinä on helppoa olla hyvä
(tai sitten itselleni osui vain hyvä opettaja). Tietenkin omat ja toisen fyysiset avut sekä mielikuvitus/kekseliäisyys, huumorintaju, luonteiden sopivuus ja tietenkin pahanlaatuinen pervous tuo jännää lisää.  :-P

Missään tapauksessa kyseessä ei ole elämää suurempi asia, mistä kannattaisi amiksille olla kateellinen. (vaikka flaksin käyminen amikselle on helvetin epäreilua.)

Kiinnostuneet voivat googlata tekstin alkuperäisen kirjoituksen, jonka kirjoittajalle sanoisin: yrittäkää nyt jo saatana vieköön päättää onko se pilluttomuus elämän suurin tragedia, vai onko pillun saaminen vain eräänlainen jännä sivutoiminen harrastus, johon osallistuvia ei ole mitään syytä kadehtia.

This world may have failed you, It doesn't give you reason why. You could have chosen a different path in life.
-Within Temptation, Angels

City-lehden kansalaistaito

City-lehden jutuista 95% on turhia ja hyödyllisetkin ohjeet ovat joskus harhaanjohtavia. Kansalaistaito: käynnistä auto kaapeleilla on eräs näistä hieman harhaanjohtavista jutuista. Listataanpa tähän nuo annetut ohjeet ja verrataan niitä omiin kokemuksiin, kun autoja on tullut sentään käynnisteltyä kaapeleilla useita kymmeniä kertoja.

1.Tarkista autojen käsikirjoista, että akuissa on sama jännite ja kaapelikäynnistys on ok.

Oikein. Jännitteentarkistus on vain aika turha välivaihe, sillä käytännöllisesti katsoen kaikissa henkilöautoissa on käytössä 12V sähköjärjestelmä. Muita järjestelmiä ovat 6V järjestelmä, jota käytetään joissain 60-luvun museoautoissa sekä moottoripyörissä. 24V järjestelmä on käytössä lähinnä kuorma-autoissa ja muissa isomman käynnistysvirran vaativissa ajoneuvoissa.

2. Aseta autot vierekkäin, sammuta molemmista sähköllä toimivat vempaimet, vedä käsijarrut päälle ja laita vaihde vapaalle. Älä tupakoi.

Lähes oikein. Tupakointikielto on hätävarjelun liioittelua, paitsi ehkä silloin jos auto seisoo bensiinilätäkössä.

3.Kiinnitä punaisen käynnistyskaapelin toinen pää sammuneen auton akun positiiviseen napaan. Kiinnitä toinen pää terveen auton positiiviseen napaan. Varmista, ettei kaapelin pää kosketa auton metalliosaa.

Lähes oikein. Tosin kaikki käynnistyskaapelit eivät ole värikoodattuja, ainakaan itse tehdyt. Ja mikä on terve auto? Olisiko oikeampaa puhua terveestä akusta?

4.Kiinnitä mustan kaapelin toinen pää akun negatiiviseen napaan ja toinen konepellin alle maalamattomaan metallipintaan, joka on kunnon matkan päästä akusta, polttoainejärjestelmästä, kaasuttimesta tai liikkuvista osista.

Oikein.

5.Odota kolme minuuttia ja käynnistä hyvä auto. Anna käydä minuutti ja käynnistä sammunut menokone. Anna käydä vapaakäynnillä 10 minuuttia. Sammuta molemmat autot ja poista kaapelit käänteisessä järjestyksessä.

Oikein ja väärin. Jos kaapeli on noin pikkusormen paksuinen tai ohuempi, odottelu on ihan paikallaan, sillä liian hentoinen kaapeli ei kestä välitöntä starttaamista, vaan sulaa suuren virran takia. Mikäli kaapeli on noin peukalonpaksuinen, voit startata vaikka välittömästi. LISÄKSI KÄYNNISTETTÄVÄÄ AUTOA EI TARVITSE KÄYTTÄÄ KYMMENTÄ MINUUTTIA, MIKÄLI LATURI TOIMII NORMAALISTI. AUTOJA EI TARVITSE SAMMUTTAA KAAPELEIDEN POISTAMISTA VARTEN, KUNHAN VAIN HUOLEHTII ETTEIVÄT KAAPELIT KOSKE TOISIINSA TAI AUTOJEN RUNKOON.

6.Laita autostasi päälle moottorin lisäksi valot ja lämmittimet. Pidä auto käynnissä puoli tuntia akun lataamiseksi. Voit ajaa autolla.

Oikein ja väärin. Autolla voi ajaa välittömästi sen jälkeen kun se on saatu kerran käyntiin, eikä puolen tunnin käyttäminen ole välttämätöntä, varttituntikin riittää.

Vuoden uutinen

Kulttuurishokki on ilmiö, joka tapahtuu tyypillisesti ulkomaille muutettaessa. Tällöin ihminen alkaa vertaamaan mielessään kaikkea mahdollista uutta vanhan kotimaansa tapoihin, todeten osan asioista olevan paremmin täällä ja paremmin siellä. Tässä ei tietenkään ole mitään kummallista.

Omituiseksi touhu menee kun ihminen alkaa päätellä kaiken mahdollisen olevan paremmin uudessa kotimaassaan. Eräällä saitilla joku ulkosuomalainen arvosteli vanhan kotimaansa maitoa. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta juttu meni jotenkin niin, että kaiffari oli ostanut ohimennen purkin maitoa ja huomannut parasta ennen päiväyksen olevan jossain puolentoista kuukauden päässä. Tästä vedettiin luonnollisesti se johtopäätös, että suomalaisessa maidossa on jotain vikaa, kun se pilaantuu jo vajaan viikon sisään.

Olen oikeastaan aina hyvin kiitollinen, kun itsestään ja mielipiteistään suurta melua pitävät ihmiset esittävät tuollaisia mielipiteitä julkisesti. Silloin vältyn kiusaukselta ottaa nämä ihmiset vakavasti vain siksi että he pitävät paljon melua, vaan suhtaudun heihin samoin kuin muihinkin kuolevaisiin.

Nimittäin onhan iskukuumennus tunnettu suomessakin jo kymmeniä vuosia, mutta täällä 99% maidosta nyt vain satutaan kuluttamaan pelkässä peruspastöroidussa muodossa. Jos joku näkee tässä jotain vikaa, niin ei siinä mitään. Mutta kun moista pidetään jonain todisteena entisen kotimaan asukkaiden yleisestä tyhmyydestä on jotain, joka tuo mieleen varsin painokelvottomia ajatuksia.

Kultsi, korjasin sen

Tämä tee se itse -miesten tuotoksia esittelevä sivusto on sellainen, josta amerikkalainen käyttäisi ilmaisua hilarious (hulvaton).

Ilmasto ja WTC

Kaikki ilmastonmuutoskeskustelut ja WTC-salaliittokeskustelut ovat vitun masentavaa seurattavaa. Kirjoitin itsekin ilmastonmuutoksesta joskus, mutta nyt ehdotan kokonaisvaltaista ja yksinkertaista ratkaisua molempiin kysymyksiin.

Koska tutkijat saavat samasta ilmastodatasta kaksi eri tulkintaa niin, että toinen puoli väittää maailman lämpenevän ja toinen puoli on yhtä varma maailman viilenemisestä, todettakoon mielipiteiden kumoavan toisensa, eli ilmasto pysyy vakiona. End of conversation.

Sama logiikka pätee myös kinasteluun WTC-tornien romahtamisesta. Koska toinen osapuoli uskoo terrori-iskuun ja toinen salaliittoon, niin todetaan yksinkertaisesti toisen tornin romahtaneen lentokoneen törmäyksen aiheuttamasta kerosiinipalosta ja toisen tornin tulleen räjäytetyksi valtion toimesta. Kinastelu päättyy ja kiistan molemmat osapuolet ovat 50% tyytyväisiä.

Ihan lyhyt pukeutumiskommentti

Suomalaisia haukutaan tämän tästä huonosti pukeutuvaksi "tuulipukukansaksi", mutta eipä meikäläisten tarvitse hävetä huonossa pukeutumisessa rapakon takaiselle kansalle yhtään.

Hämeen hitain

Tunsin joskus kauan sitten Parkanolaisen tytön. Esittelin hänelle allaolevan tekstin, joka nauratti minua kovin. Tyttöä ei naurattanut.

Näin kirjoittaa Juha Numminen vuonna 1978 ilmestyneessä Tapio Rautavaaran elämäkerrassa En päivääkään vaihtaisi pois sivulla 189:

"Kiertueaika opetti minulle - paitsi käytännön maantietoa - myös sen, millainen Suomen kansa on... Miten perin erilaisen vastaanoton voivat saada samat naamat, samat jutut, samat soitot, samat laulut eri puolilla tätä ihanaa isänmaata.
Hauskinta oli heittää huulta ja esiintyä Savossa ja Karjalassa sekä Lapissa. Ja kyllä Kymenlaaksossakin osataan pitää lystiä.
Mutta voi meitä huumorimiehiä Hämeessä, Pohjanmaalla, Satakunnassa... Ja varjele Vakainen Luoja meitä Kankaanpäähän tai ainakaan Parkanoon joutumasta.
Parkanossa kansa katsoo kulmainsa alta puhui sille mitä hyvänsä ja se on koko ajan sen näköistä kuin kyselisi itseltään, pilkkaako tuo nyt meitä vai pilkkaako se itseään.
Parkanossa minulle tapahtui kerran ihan niin kuin oikeastaan voisi tapahtua vain kaskussa.
Olimme juuri saapuneet erääseen matkustajakotiin. Oli torstai ja meillä oli esiintyminen seurantalolla.
Olin paidanvaihdossa kun matkustajakodin huoneeseen tuli mies, joka esittäytyi paikkakunnan papiksi.
Hän kysyi: - Miksi tulitte tänne Parkanoon torstaina? Miksette tulleet perjantaina?
Minä vastasin: - Torstai on täällä Parkanossa parhaaksi päiväksi huvitilaisuuksille. Kansa liikkuu torstaisin.
- Mutta minä toivoisin, että tulisitte tänne vasta perjantaina.
-Miksi?
- Tilanne on semmoinen, että nämä meidän seurakuntalaisemme eivät ymmärrä heti sitä teidän huumorianne, vaan vasta myöhemmin. Kun te tulette tänne torstai-illaksi esiintymään, niin kansa nauraa sunnuntaina kirkonmenojen aikana. Tulisitte perjantaina, niin nauraisivat vasta maanantaina...."

Asianajajat oikeudessa

Nämä lainaukset ovat kaikki kirjasta "Disorder in American Court" ja ovat asioita, jotka ihmiset ovat tosiaan sanoneet oikeudessa, sanasta sanaan. Kirjan ovat julkaisseet amerikkalaiset oikeuskirjanpitäjät, jotka ovat kärsineet mielettömiä tuskia joutuessaan pysymään rauhallisina, kun näitä sananvaihtoja on käyty.
____________________________________________________________

ASIANAJAJA: Oletteko seksuaalisesti aktiivinen?
TODISTAJA: En, mä vaan makaan.
____________________________________________________________

ASIANAJAJA: Mikä [vaihde] teillä oli päällä törmäyshetkellä?
TODISTAJA: Guccin svetari ja Reebokit.
______________________________________

ASIANAJAJA: Tämä myasthenia gravis, vaikuttaako se muistiinne
ollenkaan??
TODISTAJA: Kyllä.
ASIANAJAJA: Ja millä tavoin se vaikuttaa muistiinne?
TODISTAJA: Unohtelen asioita.
ASIANAJAJA: Unohtelette? Voitteko antaa esimerkin unohtamastanne
asiasta?
_____________________________________

ASIANAJAJA: Mikä oli ensimmäinen asia, minkä aviomiehenne sanoi
tänä aamuna?
TODISTAJA: Hän sanoi: 'Missä olen, Cathy?'
ASIANAJAJA: Miksi te siitä sitten niin hermostuitte?
TODISTAJA: Minun nimeni on Susan!
______________________________________

ASIANAJAJA: Niin, tohtori, eikö ole totta, että jos henkilö kuolee
unissaan, hän ei tiedä sitä ennenkuin seuraavana aamuna?
TODISTAJA: Läpäisittekö ihan tosissanne pääsykokeen?
____________________________________

ASIANAJAJA: Nuorin poikanne, kahdenkymmenen yhden ikäinen, kuinka
vanha hän on?
TODISTAJA: Uh, tuota. kaksikymmentä yksi?.
________________________________________

ASIANAJAJA: Olitteko läsnä, kun teistä otettiin tämä kuva?
TODISTAJA: Yritätkö kusettaa mua?
______________________________________

ASIANAJAJA: Siis lapsenne siitettiin elokuun kahdeksantena?
TODISTAJA: Kyllä.
ASIANAJAJA: Ja mitä teitte sillä hetkellä?
TODISTAJA: Tota. kai mä sitten olin panemassa!
______________________________________

ASIANAJAJA: Teillä on siis kolme lasta?
TODISTAJA: Kyllä.
ASIANAJAJA: Kuinka moni on poika?
TODISTAJA: Ei yksikään.
ASIANAJAJA: Onko lapsissanne tyttäriä?
TODISTAJA: Pilailetteko te? Arvoisa tuomari, luulen, että minun on
vaihdettava lakimiestä. Voinko saada uuden lakimiehen?
______________________________________

ASIANAJAJA: Miten ensimmäinen avioliittonne päättyi?
TODISTAJA: Kuolemaan.
ASIANAJAJA: Ja kenen kuolemaan se päättyi?
TODISTAJA: No kenenköhän kuolemaan luulisitte avioliittoni
päättyneen?
______________________________________

ASIANAJAJA: Voitteko kuvailla henkilön?
TODISTAJA: Hän oli keskipituinen ja hänellä oli paksu parta.
ASIANAJAJA: Oliko hän mies vai nainen?
TODISTAJA: No arvaapa.
_____________________________________

ASIANAJAJA: Tohtori, montako ruumiinavausta olette tehneet
kuolleille henkilöille?
TODISTAJA: Teen kaikki avaukset kuolleille henkilöille.
Haluaisitteko kenties muotoilla kysymyksenne uudelleen?
______________________________________

ASIANAJAJA: Vastatakaa KAIKKIIN kysymyksiin SUULLISESTI,
ymmärrättekö?
Mitä koulua kävitte?
TODISTAJA: Suullisesti.
______________________________________

ASIANAJAJA: Muistatteko ajan, jolloin tutkitte ruumiin?
TODISTAJA: Ruumiinavaus alkoi illalla puoli yhdeksän.
ASIANAJAJA: Ja herra Denton oli silloin kuollut??
TODISTAJA: Ei, hän istui pöydälläni ja taivasteli, kun tein hänelle
ruumiinavausta.
____________________________________________

ASIANAJAJA: Oletteko pätevä antamaan virtsanäytteen?
TODISTAJA: Huh....oletteko pätevä kysymään tuyollaista?
______________________________________

ASIANAJAJA: Tohtori, tarkistitteko hänen pulssinsa ennen kuin
aloititte ruumiinavauksen?
TODISTAJA En.
ASIANAJAJA: Tarkistitteko verenpaineen?
TODISTAJA: En.
ASIANAJAJA: Tarkistitteko, hengittikö hän?
TODISTAJA: En.
ASIANAJAJA: Joten sitten on mahdollista, että potilas oli hengissä
ennenkuin aloititte ruumiinavauksen?
TODISTAJA: Ei.
ASIANAJAJA: Kuinka voitte olla siitä niin varma, tohtori?
TODISTAJA: Koska hänen aivonsa olivat purkissa pöydälläni.
ASIANAJAJA: Vai niin, mutta olisiko potilas voinut olla siitä
huolimatta hengissä??
TODISTAJA: Kyllä, on mahdollista, että hän olisi siitä huolimatta
ollut hengissä ja harjoittanut tointaan lakimiehenä.

Nettipokeri

Lehdissä hehkutetaan pokerimiljonäärejä, kaupan hyllyillä näkee pokerilehtiä jne. Kaikkien kannattaisi pelata pokeria, eikö vain?

Ei kannata.

Pokeri on puhdas nollasummapeli, eli yhden voitto rahoitetaan muiden pelaajien lompakosta. Pokeri on tavallaan eräänlainen valtava pyramidihuijaus; tärkein ero "oikeaan" pyramidihuijaukseen on vain siinä, että nettipokerissa voitot eivät automaattisesti kasaudu pyramidin huipulle, vaan pokerinpelaaja voi vaikuttaa taidoillaan (joka on itse asiassa kykyä arvioida tulevia todennäköisyyksiä lopun ollessa pelkkää tuuria) pelin kulkuun. Osa pelaajista on taitavampia (onnekkaampia?) kuin toiset, osa on valmis sijoittamaan järjestelmään enemmän rahaa kuin muut, mutta loppujen lopuksi järjestelmä toimii vain niin kauan kun siihen pumpataan lisää rahaa. Tämän vuoksi uusia pelaajia houkutellaan järjestelmään pokerimiljonäärien tuhkimotarinoilla. Todellinen pokeribuumi voi olla vielä edessäpäin, mutta kun suuri yleisö tajuaa lopulta touhun järjettömyyden ja kieltäytyy osallistumasta peliin mukaan, pelin suosio voi kokea suorastaan dramaattisen romahduksen.

Pelaajista pieni osa voittaa ja suuri osa häviää, mutta osan voitot ja häviöt voivat pysyä pitkällä aikavälillä jopa suurin piirtein tasoissa. Tällöin kuitenkin miettii mitä järkeä koko pelissä on, sillä jo pulloja keräämällä tienaa itselleen paremman tuntipalkan, kun ottaa huomioon peliin menevän ajan ja tiiviin keskittymisen.

Tuulen viemää

Aina toisinaan joku blogaaja sanoo "se on loppu nyt." Hän ei kuitenkaan lopeta kirjoittamista, vaan julkaisee kohtapuoliin kirjoituksen jossa ilmoittaa jatkavansa "koska monet ovat niin pyytäneet" tjsp. Eihän haittaa jos sanon koko touhun olevan pelkkää turhamaista kusetusta?

Jos minä lopetan joskus kirjoittamisen, en varmana ala väsäämään mitään lopetusilmoitusta jonka sitten seuraavana päivänä peruisin, jatkaakseni kirjoittamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ihminen on nimittäin aivan helvetin turhamainen eläin, ja varsinkin tietyt persoonat näyttävät kaipaavan jonkinlaista uskonvahvistusta silloin tällöin, että pysyisivät järjissään. Henkilökohtaisesti voin ylpeillä sillä etten ole huomionkipeä, enkä järin turhamainenkaan. Luultavasti kirjoittaisin aivan samalla tavalla riippumatta siitä lukeeko näitä kirjoitelmia yksi vaiko tuhat ihmistä. Vielä vähemmän koen olevani heille selitysvastuussa tekemisistäni, mukaan lukien lopetusilmoitukset ja vastaavat.

Ihmiset ja suhteet

Mikäli minun pitäisi valita naisten tai miesten väliltä kumpien ihmissuhdekuvauksia lopun ikääni lukisin, valitsisin ehdottomasti naiset. Ei siksi etteivätkö miehet osaisi kirjoittaa luettavia tekstejä. Ei siksi etteikö miehillä olisi toisinaan mielenkiintoisia näkökulmia. Vaan siksi, että miesten kirjoittamat tekstit ovat varsin suoraviivaisia ja kliinisiä sepitelmiä, joiden itseääntoistavuuteen kyllästyy aika nopeasti. Naiset vain osaavat käsitellä asioita vivahteikkaammin.

Esimerkiksi Vietti on ilahduttanut minua kahdellakin uudella kirjoituksella. Ensimmäisessä käsitellään erilaisuutta, mitä se on ja mitä se ei ole. Toinen Vietin kirjoitus käsittelee sitä, miten ärsyttäviä miehet voivat pahimmillaan seurankipeydessään olla.

Toinen naisbloggari Liatia käsittelee Vietin jälkimmäisen kirjoituksen hengessä miten naista kannattaa (lue: ei kannata) lähestyä. Lukekaa ja oppikaa.

Mielisairaalan puhelinvastaaja

Pitkäniemen psykiatrinen sairaala aloitti palvelevan puhelimen. Siihen soittaessa automaattisesta vastaajasta kuului:
- Hyvää päivää! Jos teillä on pakkomielteitä, olkaa hyvä ja painakaa numeroa 1 useita kertoja. Jos teillä on itsetunto-ongelmia, pyytäkää jotakuta painamaan numeroa 2. Jos teillä on useita persoonallisuuksia, painakaa numeroita 3,4,5 ja 6. Jos podette vainoharhaisuutta, me tiedämme kuka te olette ja mitä te tahdotte. Pitäkää vain puhelin auki, me jäljitämme puhelunne. Jos olette skitsofreeninen, kuunnelkaa tarkasti. Pieni ääni ilmoittaa teille, mitä numeroa teidän on painettava. Jos olette depressiivinen, on samantekevää, mitä numeroa painatte. Kukaan ei kuitenkaan vastaa.

Pakko ja pakko

Sikanautablogi kirjoitti muutama aika takaperin asevelvollisuuden olevan orjuutta. Nykyajan asevelvollisuushan ei ole mitenkään "pakollinen" siinä mielessä, että jokainen asepalvelusta välttelevä joko valitsee vaihtoehtoisen palveluksen tai vapautetaan siitäkin kokonaan. Väite "orjuudesta" on näin ollen aika heikolla pohjalla. Minä tiedän pahemman yhteiskunnallisen epäkohdan: verotuksen.

Aivan kuten asevelvollisuudessa, jokainen kansalainen on verovelvollinen. Mikä vielä pahempaa, tosin kuin max yhden vuoden asepalvelus, verovelvollisuus kestää koko aikuis ja eläkeiän. Mikä vielä tästäkin pahempaa, valtion verovelvollisuutta et voi paeta muutoin kuin muuttamalla ulkomaille (jossa sikäläinen verottaja jo odottelee) tai kuolemalla. Paitsi että kuolinpesätkin ovat verovelvollisia, joten verottajan käsi yltää vielä haudankin taakse. Näin ollen verovelvollisuus on valtion pakolla harjoittamaa tulonhankintaa, joka ei mitenkään eroa kiristämisestä tai varastamisesta.

Ihmettelen kuitenkin miksei sikanautablogi vastusta verotusta samankaltaisella kiihkolla kuin asevelvollisuutta, vaikka ylläoleva todistaa verotuksen kiistatta olevan paljon asevelvollisuutta pahempi sorron muoto.

Marraskuun draama

Kaikki alkoi jo oikeastaan monta vuotta sitten, kun ostin (käytetyn) auton, joka oli erään tuttavani mielestä merkiltään aivan paska. Syksyllä vaihdoin auton uudempaan ja tämä sama henkilö väitti tämänkin automerkin olevan paska. Lauantaina ostin uuden läppärin ja kun sama henkilö haukkui tämänkin ostokseni vääränmerkkiseksi, kuppi kupsahti nurin.

Kysyin häneltä niitä objektiivisia perusteluja, joiden mukaan tekemäni valinnat ovat huonoja. Totesin myös (ehkä hieman jyrkin sanakääntein) ettei niitä perusteluja taida löytyäkään, siis muita kuin pelkkä epämääräinen mututuntuma, joka kaiken lisäksi perustuu puhtaasti arvostelijan omaan makuun.

Mutta kuten tiedämme, besserwisser on aina oikeassa.

Ruoho on AINA vihreämpää aidan toisella puolella

Tyytyväisyys on erittäin outo käsite. Jos verrataan tämän päivän työtöntä kansalaista ja vuoden 1970 rikkaimpaan kymmenykseen kuulunutta kansalaista, nykypäivän työttömällä on käytössään tekniikkaa ja huvittelumahdollisuuksia, joista vuoden 1970 huippurikas ihminen ei voinut uneksiakaan. Tarkoittaako tämä siis sitä, että nykypäivän työtön olisi onnellisempi kuin huippurikas muutama vuosikymmen takaperin?

Ei välttämättä; jos nykypäivän työtön ja vuoden 1970 huippurikas saataisiin jotenkin vaihtamaan paikkaa keskenään, niin työtön saisi käsiinsä paljon rahaa ja korkeahkon yhteiskunnallisen aseman, mutta joutuisi luopumaan rakkaista pleikkareistaan, kymmenistä tv-kanavistaan jne. Menneisyyden rikas saisi tietysti käsiinsä paljon hienoja leluja, mutta joutuisi tavallisten tallaajien joukkoon. Tuskinpa kumpikaan olisi alkuinnostuksen jälkeen tyytyväinen muuttuneeseen asioiden tilaan.

Tyytyväisyys riippuu siis hyvin pitkälti vertailukohdista. Kun tietyt perustarpeet on tyydytetty, tyytyväisyyttä on hyvin vaikeata kasvattaa; yksinkertaisena vertauksena tuplasti isompi asunto, telkkari tai tulot eivät mitenkään automaattisesti tarkoita tuplaonnellisuutta. Jotkut lapsenmieliset uskovat kuitenkin asiantilan olevan automaattisesti näin, ja tämän oikeuden suon heille. Minun silmissäni he eivät kuitenkaan juuri eroa niistä tyypeistä, jotka väittävät että tuplasti isompi mulkku tarkoittaa että sellaisen omaava ihminen on naisen silmissä automaattisesti tuplasti parempi rakastaja.

Köyhän miehen valheenpaljastin

Haluatteko löytää helpon keinon selvittää puhuuko joku totta vai ei? Luultavasti haluatte, joten tässä se tulee:

Kysy epäilyksenalaiselta hänen syyllisyyttään mahdollisimman suoraan.

Koukku on siinä, että syytön ihminen kiistää syyllisyytensä jyrkästi ja luultavimmin vielä suuttuu kysyjälle, kun taas syytön pyrkii kiistämään syyllisyytensä todisteet.

-Kavalsitteko te yhdistyksen varoja?
-(syytön)En todellakaan! Kehtaat edes epäillä minua!
-(syyllinen)Kuka niin sanoo?

Amatööri-sherlockit muistakoot, ettei menetelmä ole mitenkään pomminvarma, vaan ainoastaan suuntaa-antava. Niin sanotussa "normaalissa elämässä" menetelmä toimii kuitenkin yllättävän hyvin.

Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin

Idols ja popstars. Ne antoivat meille Antti Tuiskun, mutta myös PMMP:n Tuisku olisi minun puolestani saanut jäädä vaikka syntymättä, mutta Paulan ja Miran tyttöduo on kokonaan omaa luokkaansa: veikkaan, että tästä maasta löytyy muitakin aikuisia miehiä, jotka kuuntelevat tyttöduoa heidän erinomaisen musiikkinsa vuoksi.

Vaikka "pariterapiaa" on naisten näkökulmaa peilaava biisi, niin voin tunnustaa että biisi kuvaa tämänpäiväistä vitutustani enemmän kuin hyvin.

Siperia opettaa - vai opettaako?

Kastematomiesten pääasiallinen ongelma on naisettomuus. Tästä voisi luontevasti päätellä ettei kastematomiehillä ole varaa nirsoiluun; naisen kuin naisen on kelvattava.

Tämän google-haun alta löytyvässä linkissä esitetty väittämä romutetaan perusteellisesti. Jos miehellä on varaa hylätä pelkän pärstäkertoimen perusteella 20-50% naisista (+muut vaatimukset päälle), naisettomuuden ei pitäisi olla mikään ihme. Tästä huolimatta nämä urpot inttävät ettei heillä ole naisten suhteen erityisiä vaatimuksia.

Toinen vastaava kummastelun aihe on baarikäyttäytyminen. Markkinaurpoblogeissa väitetään hyvännäköisten naisten toisinaan valittavan etteivät miehet uskalla lähestyä heitä, koska nämä pelkäävät joutuvansa torjutuiksi. Nyt kun paremmannäköiset naiset ovat yksikseen muiden pyöriessä rumempien kimpussa, luulisi kastematomiehillä olevan elämänsä tilaisuus. Ei. Nyt kastematomies sanoo ettei uskalla lähestyä sitä vapaata kaunista naista, kun tulee kuitenkin torjutuksi. Rumemman luo ei myöskään kannata mennä, koska hänen ympärillään on jokainen yrittämässä. Johtopäätös: jään kummassakin tapauksessa ilman naista.

Miten nuo voivat missään tai koskaan saada naista, kun väitteet ja käytös muuttuvat kulloinkin sellaiseksi, ettei mitään edes yritetä?

Yhdessä yössä supertähdeksi

Luin hiljakkoin erästä pellegigoloblogia, jossa käsiteltiin erään toisen markkinaurpoteoreetikon väittämiä kastematomiehistä. Eräs väittämistä kuului jotekin niin, että vaikka luuseriutta jatkuisi 30+ ikävuosiin asti, koulutetun ja työssäkäyvän luuserimiehen asetelmat muuttuvat ennen pitkää edullisemmiksi. Onneksi kukaan ei ole esittänyt väitettä minulle päin naamaa, sillä olisin joutunut menemään nurkan taakse ja..

-

-

-

-

-

-

-

-

-

AAAAAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAAAAA...

Repeämään ylläkuvatulla tavalla suojassa väittäjän katseelta, jotten aiheuttaisi hänessä väkivallanpurkausta.

Minä väitän, että jos mies on todellakin pysynyt luuserina 30+ ikävuosiinsa asti, hän todennäköisesti pysyy luuserina myös jatkossa. Vaikka asetelma teoriassa kääntyisi luuserin hyväksi miten paljon tahansa, niin ei se käytännössä kovinkaan paljoa auta. Väite, että naiset alkavat jonkun tietyn rajapyykin jälkeen suosia sosiaalisesti kyvytöntä luuserimiestä on yhtä todennäköinen kuin aikaisemmin kuvaamani 15 vuotta minimipalkalla töitä tehneen sekatyömiehen valitseminen Nokian keskijohtoon. Vaikka ihme tapahtuisikin ja 30+ luuserimies alkaisi saada huomiota naisilta, niin toiset ovat kuitenkin keränneet kokemusta jo 15 vuotta, jotka ovat jääneet luuserilta kokonaan välistä.

Kirjoita niin että näppis savuaa

Aikaisemmin pohdiskelin sitä kuinka paljon tuottelias kirjoittaja voisi tuottaa tekstiä. Nopeimman kirjoitustahdin ja kahdeksantuntisten kirjoitussessioiden mukaan laskettuna kirjoittaja tuottaisi tekstiä yhden melko laajan romaanin verran neljässä päivässä. Vuodessa tämä tekisi 91 romaanin verran tekstiä ja 40 vuoden aikana 3650 romaania. Jäppilän kirjastossa on noin 22700 kirjallisuusnimikettä, joista reilut 9000 on lastenkirjoja. Koska tyypillinen kirjaston kirja on ohuempi kuin "laaja romaani", oletamme yhden seinähullun maksimaalisen tuotteliaan kirjoittajan tuottavan elämänsä aikana yhden kirjastollisen verran kirjoja.

Pohdiskelin aikaisemmassa kirjoituksessani myös sitä onko suurin osa tuolla tavoin tuotetusta tekstistä paskaa, ja vastaus on ehdoton kyllä. Kirjoittamisen ongelmana on tekstiensä itseään toistavuus: vaikka yksikään tuotteliaaksi luokitelluista tuntemistani kirjoittajista ei pääse lähellekään kuvaamani hyperkirjoittajan kirjallista tuotantomäärää, heidänkin tekstinsä toistavat yksiä ja samoja aiheita tai teemoja, hieman eri muodossa höystettynä vain.

Miksi tämä verrattain kuivan aiheen uudelleenlämmitys?

Aihe palautui mieleeni, kun luin erään skitsofreenisen naisen kirjoittamia tekstejä eräällä keskustelufoorumilla. Kirjoittaja oli vajaassa vuodessa tuottanut 7000 viestiä (20 per päivä), jotka olivat vieläpä yleensä enemmän kuin yhden ruudun mittaisia ja joissa ei yleensä ollut mitään järkevää sisältöä. Eikä tämä ole edes pahin mahdollinen tapaus, sillä jotkut pystyvät kirjoittamaan päivässä saman määrän kymmenille eri foorumeille.

Tällaisella valtavalla paskatulvalla on kolme huonoa puolta; ensinnäkin se laskee jyrkästi lukijoiden mielenkiintoa. Toiseksi se hukuttaa paljon paremman sisällön alleen. Kolmanneksi yleensä valtavia määriä kirjallista paskaa tuottavista ihmisistä uskoo muiden olevan poikkeuksellisen kiinnostuneita juuri heidän mielipiteistään. Tämänkaltainen tuotteliaisuus loppuu joko kirjoittajan totaaliseen kyllästymiseen tai kuolemaan, ei juuri muuhun.

Ilmiön ylivoimaisesti lohdullisin puoli on siinä, että vaikka nettiä terapiakanavanaan käyttävät mielenterveysongelmaiset floodaavatkin suosimansa foorumit tukkoon, he ovat kuitenkin poissa muusta pahanteosta.

Onni onnettomuudessa.

Me rakastelemme eksyksissä

Puhevikainen Fat bastard lähtee naisiin

Markkinaurpoteoria puhuu alempitasoisista mieshenkilöistä (joista käytän tästedes termiä ”kastematomies”) rutiininomaisesti esittämättä näistä minkäänlaista järkevää määritelmää. Joten tartutaanpa toimeen puhtaasti omin avuin.

Kastematomaisuus voidaan jakaa fyysiseen ja henkiseen osioon. Lisäksi pitää huomioida vielä sekin, voiko henkilö itse vaikuttaa asiaan jotenkin. Jaottelu menee siis seuraavasti:

Fyysinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Fyysinen, elämäntavoista johtuva kastematoisuus.
Henkinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Henkinen, luonteesta tai vastaavasta johtuva kastematoisuus.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaikki epämuodostuneet ja vammaiset. Toiseen ryhmään kuuluvat alkoholistit, huumejannut, superlihavat ja muut vastaavat omilla elämäntavoillaan ulkonäkönsä pilaavat ja täten itsensä vastenmieliseksi tekevät. Kolmanteen ryhmään kuuluvat mielenterveysongelmaiset ja vähä-älyiset. Neljäs ryhmä muodostuu epäsosiaalisista tai luonnevikaisista. Ujous on vähän rajatapaus, mutta sijoittaisin sen kuitenkin neljänteen ryhmään. Kakkosryhmän käsitteellä ”pilattu ulkonäkö” en muuten viittaa synnynnäiseen rumuuteen, sikäli kun sellainen voi miehen kohdalla edes pitää paikkaansa. Koska miehet itse kiinnittävät huomiota naisten ulkonäköön niin paljon, he olettavat naisten arvioivan miehiä samalla tavoin. Paskapuhetta – naiselle kynnys seurustella ruman miehen kanssa on paljon alhaisempi kuin miehelle seurustella ruman naisen kanssa.

Olipa kastematoisuuden syy mikä tahansa, nainen jää joka tapauksessa saamatta. Lisäksi lähes kaikki näistä kastematomiehistä on kaltaisiaan vain ja ainoastaan omista toiminnastaan (tai sen puutteesta) johtuen. Epäsuhta on selkeä; jokaista omasta tahdostaan riippumatonta kastematoa kohden on useita kastematomaisuuttaan ruikuttavaa fat bastardia tai muulla tavoin luonnevikaista, jotka kieltäytyvät tekemästä omalle itselleen mitään tai muuttamaan ajattelutapojaan.

Palatakseni vielä edellisessä kirjoituksessani esittämääni 5000€ kuussa tienaavaan mieheen joka itkee olevansa ”kunnon ihminen” ja ettei yrityksistään huolimatta saa naista; pelkkä raha riittää naiselle lopulta aika harvoin. Mutta sikäli mitä minä olen näiden pellegigolojen vuodatuksia lukenut, niin he olettavat pelkän rahan ja ”kunnollisuuden” jotenkin takaavan naisensaannin. Enemmän rahaa ja kiltti luonne on yhtä kuin enemmän naisia.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mitä minä olen näitä saamattomia nörttimiehiä elämässäni tuntenut, heistä yhdeksän kymmenestä voidaan surutta yleistää olevan sosiaalisesti kyvyttömiä, luonteeltaan omahyväisen kaikkitietäviä sekä pikkutarkkoja. Nuo avut voivat olla avuksi liike-elämässä tai työssä, mutta vastaavasti suurin osa naisista kavahtaa noita ominaisuuksia.

Käytän vielä aiemmin keksimääni työnantaja-työntekijärinnastusta: ajatellaan työntekijää etsivä työnantajaa, jolle tulee kaksi tarjokasta. Oletetaan lisäksi että työ on luonteeltaan parityötä, vuodesta toiseen. Ensimmäinen työntekijä tuottaa firmaan lisäarvoa kuukautta kohden 10000€ ja toinen 5000€. Ensimmäinen hakija on kuitenkin paremmasta tuottavuudestaan huolimatta vastenmielinen luonne ja opportunisti. Toinen työntekijä puolestaan on iloinen vitsiniekka, joka levittää hyvää tuulta ympäristöönsä ja jonka kanssa on ilo työskennellä. Jos työnantaja arvostaa enemmän rahaa kuin viihtyisyyttä, ensimmäinen hakija on ilmiselvä valinta. Jos taas työnantaja epäilee etteivät hänen hermonsa kestä jatkuvasti ruikuttavaa tyyppiä vuodesta toiseen, hän palkkaa luultavasti toisen hakijan, tämän alhaisemmasta tuottavuudesta huolimatta. Sama pätee myös parisuhteisiin. En usko monenkaan naisen haluavan suhteeseen vain pelkän rahan vuoksi (jota pelkkään toimeentuloon tuijottavat kutsuvat ylväästi ”järkiliitoksi"), jos vaihtoehtona on henkisesti miellyttävä ja muutenkin antoisampi parisuhde.

Elämä on valintoja, ei optimoimista

Vihaan termiä optimointi, ainakin silloin kun se esitetään elämän yhteydessä. Tein optimaalisen valinnan muuttaessani Rahikkalaan, joka on optimaalisella etäisyydellä jostain ja valitsin vaimonikin optimaalisesti.. haistakaa nyt jo pitkä paska.

Tai kyllähän elämän voisi optimoida, mutta silloin joka ikisen valintatilanteen edessä pitäisi tietää tarkalleen mitkä valintojen seuraukset ovat. Joissakin asioissa valintojen seuraukset ovat itsestään selviä (kuten valinta alkaako käyttää huumeita), mutta suurimmaksi osaksi näin ei ole. Voit vasta jälkeenpäin tietää varmasti oliko valintasi oikea vai ei, mutta tällöin ei ole enää mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.

Mutta toki aina voi jälkiviisastella ja uskotella itselleen tehneensä juuri oikeat valinnat elämässään.

Luonnonvalintaa

Jos resurssi ei mene vapailla markkinoilla kaupaksi, syynä on liian suuri hinta siihen nähden mitä ihmiset ovat valmiita tuotteesta maksamaan. Tämä mekanismi toimii molempiin suuntiin; jos myyjä ei halua pudottaa hintaa, tuote jää myymättä. Jos ostaja ei halua maksaa enemmän, tuote jää myymättä. Tämä oletus on pohjana markkinaurpoteorialle, jolla pyritään todistelemaan ”tieteellisesti” ettei osa miehistä saa koskaan naista, kun taas toiset saavat melkeimpä kenet tahansa.

”Saamattomien” syyt olotilalleen ovat lähes poikkeuksetta samat: naisten yleinen nirsous tai heidän kollektiivinen salaliittonsa vastenmielisiä miehiä kohtaan, naisten kiinnostus tai halveksunta ”vääriä” ominaisuuksia omaavia miehiä kohtaan jne. Kun asiaa tarkemmin selvittää, käy ilmi että kaikki torjutuksi tulleet miehet ovat itsekin hyvin nirsoja. ”Ajattelin että naiseni pitää olla kaunis, nuori, lapseton, älykäs ja akateemisesti koulutettu. Kaikki tapaamani vaatimukset täyttävät naiset eivät kuitenkaan ole olleet kiinnostuneita minusta. Ihmettelen mistä tämä johtuu?”

Pannampa päät yhteen ja mietitään. Visualisoidaan tilanne jossa peruskoulunsa kesken jättäneelle tarjotaan työpaikkaa ja hän asettaa palkkavaatimuksekseen 20000€ kuussa, tai että hän menee Nokialle ja ilmoittaa haluavansa työpaikan keskiportaasta. Reaalimaailmassa tuollaista käytöstä pidettäisiin harhaisena, mutta ei markkinaurpoteoreetikkojen ihmeellisessä maailmassa; omista vaatimuksista ei olla valmiita tinkimään tippaakaan ja samalla syyllistetään naisia heidän itsekkyydestään ja kovista vaatimuksistaan. Käytännössä heidän valituksensa on tiivistettävissä näin: ”meillä ei ole juuri sellaisia ominaisuuksia joita naiset haluvat emmekä ole edes valmiita hankkimaan tai kehittämään niitä, mutta olemme silti oikeutettuja saamaan haluamamme naiset.” He saavat tyytyä käteensä myös vastaisuudessa.

Toinen variaatio tilanteesta on, kun mies valittaa tienaavansa 5000€ kuussa, omistavansa talon ja olevansa muutoinkin ”kunnollinen”, mutta naista ei vain löydy. Tuskinpa näissäkään tapauksissa on silti mitään kummempaa selitystä kuin luonnevikaisuus tai muu vastaava naisten kammoama sosiaalinen piirre.

Teoriassa minun pitäisi miehenä tuntea sympatiaa saamattomien (heh) miesten ahdinkoon. Käytännössä en kuitenkaan tähän kykene, sillä jos maailma toimisi näiden kastematojen haluamalla tavalla, he ylpeilisivät sillä miten asioiden kuuluukin olla näin.

Karu totuus

Miehen elämän tragedia: elämän alussa naiset kiittelevät mitä enemmän hän röyhtäilee ja piereskelee, mutta jossain vaiheessa kiitokset muuttuvat moitteiksi..

Kaksi marjaa

Muutamia nettitreffivinkkejä nörttimiehille

Nämä ohjeet ovat kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä, ensikontaktista tapaamiseen. En väitä näiden olevan mikään pomminvarma ”näin saat pillua” checklist, vaan tervettä järkeä on lupa käyttää.

Oman ilmoituksen laittaminen ei kannata, vastaa mieluummin naisten ilmoituksiin.

Omasta ilmoituksesta ei tietenkään ole mitään haittaa. Muista vain se, että parisuhdemaailmaa voi verrata työnhakuun, jossa miehet ovat työnhakijoita ja naiset työnantajia: on tehokkaampaa lähettää CV potentiaaliselle työnantajalle, kuin odotella työnantajan bongaavan sinun ilmoituksesi.

Nettitreffit eivät ole sama asia kuin karjamarkkinat.

Kohdetta ei kannata lähestyä listaamalla ominaisuuksia joita omaa itse ja joita odottaa saavansa. Autokaupassa tämä lähestymistapa toimii, mutta ei parisuhdemaailmassa.

Kuvanvaihto kannattaa, mutta..

ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ lähetä kohteelle mitään alastonkuvia itsestäsi, ellei tämä (poikkeuksellisesti) itse ehdota sitä. Vaikka SINUA kiihottaisikin ajatus alastonkuvan saamisesta, se ei todellakaan tarkoita sitä että NAISET ajattelisivat samalla tavoin.

Kun pääset lopulta kontaktiin naisen kanssa, ole rehellinen.

Valehtelu omasta iästä/painosta/parisuhdetilanteesta/ulkonäöstä/varallisuudesta/whatever voi kantaa jopa ensimmäiseen livekohtaamiseen, mutta naisen haukankatse paljastaa tällaiset petosyritykset liki erehtymättömästi ja tuhoat vain omat jatkomahdollisuutesi.

Naiset vaistoavat miehen epävarmuuden.

Tämä on maailman vanhin ohje, jota ei voi kylliksi korostaa. Julma tosiasia on, että epävarma mies saa 99% treffeistä epäonnistumaan. Ellet ole itsevarma, sinun pitää tulla sellaiseksi. Osa yksilöistä on luonnostaan itsevarmoja, mutta osa joutuu opettelemaan tämän taidon. Opettelu ei ole niin mitään salatiedettä, mutta valitettavasti oikotietä onneen ei ole: sinun on vain treenattava ja treenattava tätä ominaisuutta OIKEIDEN NAISTEN kanssa, ei kotona päätteen ääressä markkinaurpoblogeja lukemalla.

Naiset inhoavat miehen itserakkautta.

Itserakkaus ei ole sama asia kuin itsevarmuus. Vaikka olisit omasta mielestäsi maailman täydellisin ihminen, todennäköisyys on sinua vastaan, sillä treffikumppanillasi on kolme miljardia vertailukohtaa.

Naiset ovat kiinnostuneita miehen sosiaalisista taidoista, eivät tietomäärästä.

ÄLÄ KOSKAAN ota puheenaiheeksi tietokoneesi prosessorin ylikellotusta tai vastaavaa aihetta. Nainen nimittäin esittelee kumppaniaan suvulle ja ystävättärille, ei heidän tietokoneilleen.

Naiset inhoavat suoraa puhetta.

ÄLÄ VAHINGOSSAKAAN tee suoria seksiehdotuksia, ellei erehtymisen vaaraa kerta kaikkiaan ole. Eikä tätä virhettä kannata tehdä varsinkaan ensitapaamisella.

Naiset pitävät epäsuorasta vihjailusta.

Tämä väittämä on ristiriidassa edellisen kanssa, mutta vain näennäisesti. Naiset ovat nimittäin itse epäsuoran viestinnän mestareita, eli he eivät sano ”olen kiinnostunut sinusta” vaan he sanovat ”olen ennenkin seurustellut tupakoivan miehen kanssa.” Vastuu tämän viestinnän ymmärtämisestä on jälleen miehellä, mutta kuten itsevarmuuttakaan, tätäkään taitoa ei opita muutoin kuin kommunikoimalla naisten kanssa.


Lopuksi muutamia yleisluontoisia ohjeita.

Varaudu epäonnistumisiin.

Jos nainen ei pidä sinusta, tilanne on ohi. Ei kannata jäädä rypemään omassa surkeudessaan, vaan unohtaa koko juttu ja jatkaa seuraavaan kertaan.

Oikotietä onneen ei ole.

Kuten monta kertaa mainitsinkin, oikotietä onneen ei ole. Jos pyrit kaikin tavoin viestittämään naisille olevasi välteltävä olento, ei kannata hämmästyä jos nämä kohtelevat sinua sellaisena.

Demokratia etenee afganistanissa

Elokuvan gladiaattori alussa roomalaiset sotivat germaaneja vastaan. Roomalaisten komentaja sanoo ”kansan pitäisi tietää koska se on voitettu.” Eräs blogaaja (jota kutsuttakoon tässä yhteydessä vaikkapa sikanaudaksi) väittää kirkkain silmin aivan samaa kuin elokuvan roomalaiskomentaja. Hänen mielestään liittouma ovat voitolla afganistanin sodassa, terroristijahdissa tai whatever. Kysymyksessä on silti alue, jota on yritetty tuloksettomasti valloittaa aina aleksanteri suuren ajoista neuvostoliiton interventioon. Minun on siis hyvin vaikeata uskoa nykyistenkään tunkeilijoiden (joita omahyväisesti kutsutaan ”miehittäjiksi”) vaikutusvallan ulottuvan juuri heidän rynnäkkökivääreidensä kantamaa kauemmaksi.

Katselin kerran netistä brittien merijalkaväestä kertovaa ohjelmaa. Koulutusta seurattiin aina alokasajasta afganistaniin, jossa päästiin tositoimiin. Koulutus oli sitä tuttua fullmetaljacket-tyyppistä mölinää mitä oli odotettavissakin, josta ei sen enempää. Lopun tositoimissa sitten mentiin brittitukikohtaan, joka sijaitsi ties missä huitsinnevadan aavikolla keskellä ei-mitään. Aina välillä ajeltiin lähikyliin osoittamaan alkuasukkaille ”läsnäoloa”, eli käytännössä vain esittämään meillä olevan enemmän ja isompia pyssyjä kuin teillä. Sitten esitettiin joku brittien hallitsema kukkula, jonka laella heidän tukikohtansa oli. Haastateltu vartiomies selitti miten kaikki ympärillä näkyvä alue on talebanien hallussa.

Mielenkiintoinen tulkinta tuo ”valloitus”, jos yksittäisiä tukikohtia lukuunottamatta koko muu alue on vihollisen hallussa. Aivan lopussa kameramiehet seurasivat jotain partioreissua. Ryhmä lähti sightseeingille juuri em. talebaanien hallinnoimalle alueelle, jossa sitten käveleskeltiin sinne tänne kusi sukassa mahdollisten väijytysten pelossa. Kun äijät palasivat takaisin tukikohdan suojiin, upseerit selittivät operaation olleen menestys jne.

Kaiken kaikkiaan ohjelmasta jäi kuva, että afganistan on hyvin kaukana mistään ”valloituksesta.” Mihinkään ei ole menemistä ilman massiivista suojaa ja ilmatukea, eikä alueen väestökään suhtaudu auttajiinsa suopeasti. Ainoa varma asia on lopulta se, että ”miehittäjän” poistuessa alueelta entinen meno jatkuu ja kaikki palaa ennalleen. Suomalaisista sanottiin että he iskevät päänsä karjalan mäntyyn, joten yhtä hyvin voi sanoa liittouman iskevän päänsä afganistanin vuoriin.

Vain yhtä ainoaa voin rakastaa

Kun kilpailu on täysin vapaata ja valinnanvaraa äärettömästi, parhaat korostuvat joukosta yhä selkeämmin. Parhaassa on vain se ongelma, että hyvin usein parasta arvostetaan täysin liikaa jopa seuraavaksi parhainpaan verrattuna. Ajatellaan vaikka jotain NBA:ta, eli jenkkien koripalloliigaa: joukkueen kymmenen parhaiten palkattua pelaajaa saattavat saada yhteensä palkkaa 85 miljoonaa taalaa, mikä on huikea summa. Lähemmin tarkasteltuna palkka jakautuu kuitenkin hyvin epätasaisesti, eli parhaat 4 pelaajaa tienaavat 20 miljoonaa kukin, kun taas loput kuusi saavat 0,6 miljoonaa per lärvi. Laskennallisesti voidaan väittää palkkasijoilla 1-4 olevan pelaajan olevan 33 kertaa parempi pelaaja kuin palkkasijoilla 5-10 olevan pelaajan. Onkohan todella näin?

Ei varmaankaan. Luultavasti parhaimmat ovat jonkun verran parempia kuin heti heidän jälkeensä tulevat, mutta jos tämä ero on esimerkiksi vain 1,1 kertainen, parhaille maksettavissa summissa ei ole mitään mieltä.

Taloudelliset parhaudet ovat kuitenkin pientä blogeihin verrattuna. Blogeissa parhautta voitaisiin mitata esimerkiksi muiden linkityksellä, tai lukijamäärillä. Hauskuus alkaa sitten kun eri aihepiirejä käsittelevien blogien parhaimmisto alkaa jankuttaa oman bloginsa paremmuudesta muihin aihepiireihin nähden. Yhteiskunnallisia asioita, politiikkaa ja tieteitä käsittelevät blogikirjoittajat keräävät parhaimmillaan vaikkapa 250 lukijaa päivässä, mutta haukkuvat 1000 päivittäistä lukijaa kerääviä neuleblogeja. Mehän nyt olemme parhaimmisto, vaikkemme olekaan ja heko heko.

Yksi urpo vei tämän asenteen kolmanteen potenssiin kehuskellessaan ettei koko Suomesta löydy kuin yksi blogi, jonka hän voi linkittää. Muut ovat yksinkertaisesti niin huonoja ja sillä sipuli. Yksi ainoa blogi oli siis parempi kuin kaikki muut suomenkieliset blogit yhteensä. Numeroilla ilmaistuna vaatimattomat viisi miljoonaa kertaa parempi. Tätä voisi pitää jo parhaiden vertailun ääriesimerkkinä.

Urheilussa parhautta voidaan sentään edes jotenkin mitata, blogeissa ei mitenkään. Puhdas itsekehu on hyvin huono työkalu parhauden mittarina ja täydellistä lukijan aliarviointia.

Niin huono ettei sanotuksi saa

Katsoin toissailtana Terminator: Sarah Connor Chroniclesia. Vaikka itse elokuvasarja on huono, sarja on NIIN huono, että katsoja haluaa nähdä uuden jakson vain uusien naurettavuuksien toivossa. Esimerkiksi tämäniltaisessa jaksossa (spoiler alert..) Cameronia ohjaava siru vioittui ja hän yritti tappaa Johnin. Onneksi äiti ja poju saivat Cameronin ansaan ja sirun poistetuksi. Sitten vuorossa olisi ollut Cameronin tuhoaminen polttamalla, mutta John päättikin ottaa riskin ja käynnisti hänet uudelleen. Tämän jälkeen Cameron istuskeli kirkossa ja pohdiskeli ylösnousemusta.

Pryceless. Jos sarja pysyy edes samalla tasolla niin monet naurut ovat vielä tiedossa.

Terminatoreiden sekopäistä aikajanaa tuli käsiteltyä aiemmin, mutta tarkastellaanpa lyhyesti ykkösterminaattoria, jonka järjettömyydet saavat allekirjoittaneessa aikaan paiseita.

Ykkösterminaattorissa tulevaisuuden maailmaa terrorisoi Skynet terminaattoriarmeijansa kanssa. Skynet lähetti Arskan esittämän terminaattorin menneisyyteen tuhoamaan oman aikansa ihmisten vastarintaliikkeen komentajan John Connorin äidin, Sarah Connorin, ennen Johnin syntymää. Vastavetona tulevaisuuden John lähetti oman isänsä, Kyle Reesen, menneisyyteen suojelemaan äitiään. Reesen on äitimamman suojelun ohessa poljettava tämä vielä paksuksi, tai muuten John ei koskaan synny.

Kokonaisuudesta herää vain yksi kysymys: MIKSI VITUSSA KOKO JUONI ON KUIN ALA-ASTELAISTEN KYHÄÄMÄ?!??

-MITEN VITUSSA JOHN VOI OLLA OLEMASSA, JOS HÄN ON ITSE VASTUUSSA OMASTA SYNTYMÄSTÄÄN?!? EIKÖ HÄNEN PELKKÄ OLEMASSAOLONSA TODISTA TERMINAATTORIN VÄISTÄMÄTTÄ EPÄONNISTUVAN?!?

-MIKSI VITUSSA KONEET JÄTTÄVÄT TULEVAISUUDEN VOITTOISAN SODAN JÄLKEEN IHMISIÄ HENKIIN LEIREILLE "RUUMIITA SIIRTELEMÄÄN?!?" EIVÄTKÖ KONEET SUORIUTUISI TÄSTÄ TUIKI TARPEELLISESTA OPERAATIOSTA PAREMMIN OMIN VOIMIN, VARSINKIN JOS PÄÄTAVOITTEENA OLI HÄVITTÄÄ UHKANA OLEVAT IHMISET?!?

-MITEN VITUSSA NÄMÄ TULEVAISUUDEN "VASTARINTALIIKKEEN" SOTURIT PIILOUTUVAT TERMINAATTOREILTA YÖLLÄ, KUN TERMINAATTOREILLA ON KUITENKIN "ERINOMAINEN PIMEÄNÄKÖKYKY?!?" MIKSI NÄMÄ HUIPPUÄLYKKÄÄT ROBOTIT EIVÄT KÄYTÄ LÄMPÖKAMEROITA, JOILLA KYLLÄ LÖYTYISI KAIKKI RAUNIOISSA PIILESKELEVÄ?!?

Mikä vielä masentavampaa, tuossa olivat vasta ykkösosan typeryydet. Kakkonen ja kolmonen toistavat samaa suojelia/tuhoaja-kuviota, joskin sillä erotuksella, että sankarit yrittävät estää koko ydinsodan Skynetin tutkimusta sabotoimalla.

LOPUKSI: MIKSI KUKAAN VOI KATSOA TÄLLAISTA JÄRJEN JA LOGIIKAN VASTAISTA ELOKUVASARJAA?!?

Kirjaviisaus vs tosielämä

Kun seuraavan kerran olet käymässä jossain vähänkin isommassa kaupassa, niin mene lehtihyllyn luokse ja katsele erikoislehtien valikoimaa. Moniko lehdistä on mielestäsi kiinnostavaa luettavaa? Keskivertokansalainen valitsee lukuarvon väliltä 1-5 lehteä. Enemmistö näistäkin vastaa luultavasti luvun, joka on lähempänä yhtä kuin viittä. Yksilön kannalta katsottuna suurin osa erikoisjulkaisuista on siis puhdasta ei-kiinnostavaa roskaa.

Kuvittele sitten että lehtiä katselemaan saapuu henkilö, joka sanoo sinulle olevansa kiinnostunut joka ikisestä erikoislehdestä ja vieläpä pystyvänsä asiantuntijatasoiseen keskusteluun minkä tahansa erikoislehden aiheesta. Saatat nyt katsoa väitteen esittäjää epäuskoisena ja jopa ääneen epäillä väitteen todenperäisyyttä, mutta henkilö vakuuttaa olevansa tosissaan. Onneksi huomaat juuri sopivasti vanhan tuttusi, jonka tiedät olevan pätevä asiantuntija alalla, jota käsittelevä erikoislehti löytyy hyllystä. Selität tutullesi tilanteen ja laitat hänet kyselemään kirjaviisaalta lukutoukaltamme erinäisiä yksityiskohtia aiheesta, joita vain asiaan perehtynyt voi tietää.

Tuttavasi puhuttelussa käykin ilmi, ettei lukutoukka olekaan sellainen asiantuntija miksi oli itseään väittänyt, vaan hänen ”asiantuntijuutensa” oli enintään pinnallista. Kun lukutoukan tosiasiallinen tietämättömyys on nyt paljastunut, odotat luonnollisesti että hän vetäisi sanansa takaisin. Ei suinkaan: lukutoukka muistuttaa ettei hän nyt itse asiassa väittänyt tietävänsä aiheesta kaikkea (vaikka hän hetki sitten väitti päinvastaista) ja aloittaa pitkän yksinpuhelun siitä miten laaja sivistys hänellä on ja siitä kuinka monta ällää hän luki lukiossa. Lopulta sekä sinä että ystäväsi kyllästytte pitkäpiimäiseen jankkaamiseen ja toivotatte kirjaviisaalle hyvät jatkot ja lähdette pois.

Kuulostaako tutulta? Jos ei, niin kuulut siihen onnelliseen ihmisryhmään, joka ei ole koskaan joutunut kasvokkain kaikkien alojen erikoisasiantuntijan eli mielipideautomaatin kanssa.

Ellei internettiä olisi keksitty, nämä mielipideautomaatit olisivat luultavasti aamu-uutisten poliittisia kommentaattoreita (tai TV-evankelistoja), koska he rakastavat omia mielipiteitään ja yleistä näennäissyvällistä jorinaa aiheesta kuin aiheesta riippumatta siitä kuinka paljon siitä todellisuudessa tietävät. Raukkaparat kun eivät tajua ettei heidän jostain aiheesta esittämänsä mielipide ole välttämättä juuri sen kummoisempi kuin täysin satunnaisesti valitun yksilön mielipide.

Mielipiteen esittämisessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta jos mielipide perustetaan jollekin vuosikausia sitten luetulle (ja puoleksi unohdetulle) haistapaskateokselle, metsässä ollaan ja pahasti.

Täytynee kirjoitaa aiheesta vielä toistekin.

Markkinaurpoteoria

Luin joskus kuukausia sitten Laasasen kirjan jossa hän käsitteli naisten seksuaalista valtaa yhteiskunnassa. Lupasin palata asiaan jossain vaiheessa, ja sopiva tilaisuus on juuri nyt, kun olen miettinyt asiaa hieman enemmän. Pienellä googletuksella löytyi montakin kirjoitusta, joissa kommentoidaan kirjassa esiteltävää ”markkina-arvoteoriaa”, eikä aina niin kovin mairittelevaan sävyyn. Suomi24:

Vastenmielinen läski etsii tasokasta naisseuraa

Laasasen Henry kirjoitti kirjassaan alempitasoisten miesten ongelmista:

’Naissuhteiden hankkimisen kustannukset ovat sitä suurempia, mitä alempi on miehen markkina-arvo. Alhaisen markkina-arvon mies joutuu tekemään lukuisia aloitteita seksuaalisen partnerin löytämiseksi, eikä sekään välttämättä riitä. Tuohon prosessiin sisältyy etsintäkustannuksia ja torjunnasta aiheutuvia psykologisia kustannuksia. Etsinnän onnistuessakin mies joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen partneriin.’

Ajatelkaapa tuota viimeistä lausetta mielessänne pieni hetki. Viime aikoihin asti olen uskonut alempitasoisuuden olevan kyvyttömyyttä päästä minkäänlaiseen kanssakäymiseen naisten kanssa. Jos alempitasoisuuteen kuuluu sekin ettei saa tarpeeksi tasokasta naista, niin silloinhan 95% miehistä on alempitasoisia. ’Oikeat’ alempitasoiset miehet syyttävät naisia liian kovista vaatimuksista, mutta eivät itse ole yhtään viisaampia. Pata kattilaa ja niin edelleen.

Myös koko käsite ’alempitasoinen mies’ tuntuu venyvän ja paukkuvan aina tarpeen mukaan. Toisinaan törmää kirjoituksiin, joissa joku 10 vuotta naimisissa ollut mies valittaa edelleen olevansa alempitasoinen. Voiko poikuutensa menettänyt tai parisuhteessa – saati naimisissa oleva – mies ylipäätään olla alempitasoinen?

Vastatkaapa näihin, te markkina-arvoteoreetikot.

Joku muukin on näemmä ihmetellyt samaa aihetta kuin minä.

Vertasin aiemmin parisuhdekuvioita työmarkkinoihin, eikä vertaus ole nyt niin kovin kaukaa haettu. Jos Laasasen väitettä soveltaa työmarkkinoihin, niin väite ”alhaisen markkina-arvon mies joutuu tekemään lukuisia aloitteita seksuaalisen partnerin löytämiseksi, eikä sekään välttämättä riitä” on tismalleen sama kuin ”alhaisen koulutus- ja osaamistason omaava henkilö joutuu tekemään lukuisia yrityksiä saadakseen töitä, eikä sekään välttämättä riitä.” Luonnollisesti väite ”etsinnän onnistuessakin mies joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen partneriin” tarkoittaisi ”työpaikan löydyttyäkin henkilö joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen työpaikkaan.”

Ainakin tuo jälkimmäinen väite kirvoitti minusta oikean röhönaurun. Ajatelkaa nyt tilannetta, jossa vaikkapa kiinteistöalan sekatyömies alkaisi valittamaan siitä kuinka hän on aivan väärässä työssä ja hän itse asiassa ansaitsisi paljon paremman työpaikan esimerkiksi jonkun ison yrityksen keskijohdossa riippumatta siitä onko hänellä edellytyksiä siihen.

Myös kirjassa esitetty käsite ”vastentahtoinen selibaatti” on mielenkiintoinen. Jos tällä käsitteellä on jotain tekemistä aiemman ”itseään vähemmän tasokkaan partnerin” kanssa, niin en yhtään ihmettele jos kumppanin löytäminen on vaikeaa. Kun vaatimukset ovat liian kovat omaan tasoon nähden, kumppanin löytäminen alkaa olla toivotonta. Mutta itsepähän tiensä ovat valinneet.

Mielipiteeni ATM-diskurssista

Tähänastinen näkemäni Alemman Tason Mies-bloggaaminen on tiivistettävissä hyvin lauseeseen: Katkeraa kateellisten vikinää. Tyypillinen ATM-bloggaaja nysvää kotonaan katsomassa leffoja, pelaamassa pelejä tai lukemassa kirjaa. Välillä hän kirjoittaa blogiinsa jaarituksen että tulipa taas pitkästä aikaa pelattua sitä ja sitä, siinä siinä on paremmat 3D-graffat kuin siinä ja siinä jne. Aika ajoin hän muistaa pilkata "amiksia", "öyhöttäjiä" ja "hyppyritukkia" yksinkertaisesti vain ja ainoastaan siksi että nämä saavat pillua ja hän joutuu tyytymään käteensä. ATM itse ei ole tietenkään amis - hän on jonkin sortin akateeminen räpeltäjä joka kyllä muistaa kiusata bloginsa lukijoita opintojensa (ahhhh niin haastavilla!) yksityiskohdilla. Vaikka hän suhtautuukin ylemmyydentuntoisesti työväenluokkaisiin amiksiin, ei se ole ammattiylpeyttä tai haikailua takaisin sääty-yhteiskuntaan jossa ammatti määrittelee ihmisarvon - se on pohjimmiltaan vain ja ainoastaan pillukateutta. Homma menee suurin piirtein näin kun kurkistaa ATM:n ummehtuneeseen pääkoppaan: "Voiiiiii vittu! Eihän tää ole reilua että mä en saa pillua vaikka mä osaan (joitakin ohjelmointikieliä, valitse vapaasti), mä olen (jokin haistapaskan tusinainsinööri tai vastaava), mä olen lukenut (jokin suurista tunnetuista klassikoista josta ei ole älynnyt yhtään mitään) ja mä olen romanttinen. Lisäksi mä osaan kirjoittaa (äärimmäisen sekavaa ja huonoa runoutta jolla voi saada naisen sänkyyn koska tämä on ikävystynyt kuoliaaksi) kun amislasset ei osaa MITÄÄN! NE EI OO MITÄÄN!"

Ja ennen kuin joku ATM-bloggari tulee vinisemään ettei hän kirjoita runoja, minäpä vastaan että juuri tuollainen sinä voisit olla jos kirjoittaisit niitä. Mitä muutakaan voi päätellä siitä katkeruuden sävyttämästä ivasta jolla sorvataan mukahauskoja viisuja "Öyhönmäen yrjöpöydästä" ja morkataan amiksia (joista monet muuten työllistyvät ripeästi ja tienaavat paremmin kuin monikaan teekkaria leikkivä ATM-bloggari, siis sen lisäksi että saavat fjörttaa ihan mukavasti.) Vielä ymmärtäisin jotenkin jos nämä kasiaiset kävisivät baareissa ja saisivat pakkeja alituiseen, pääasia on että edes kävisivät vakituisesti ihmisten ilmoilla. Mutta kun ei - on helpompaa jäädä kotiin ruikuttamaan, pelaamaan ja katsomaan leffoja vaikka ei se pillu kotiovelle asti tule niille hyppyritukka-amiksillekaan. Joten noidankehä on valmis.

Siinäpä tuli hieman selvennystä käsitteelle ”alempitasoinen mies”, jos joku sitä vielä ihmetteli.

Olen useamman kerran arvostellut ATM-diskurssin intohimoisimpia harrastajia, jotka ovat lähes poikkeuksetta miehiä, koska:

- he projisoivat vastentahtoista selibaattiaan tai sentäytteistä henkilöhistoriaansa irrelevanttiin naisvihaan.
- halveksivat amistaustaisten "duunari"ammattien miehiä pääsääntöisesti siksi, että nämä tuntuvat saavan pildeä. (kumman moni ATM-aktivisti tuntuu olevan ingenjööri tai muu korkeastikoulutettu)
- nämä kastemadot eivät edes käy ulkona.

ATM-diskurssi on turhaa pseudokritiikkiä ja suunpieksäntää maailman vanhimman aiheen tiimoilta ja tarjoaa korkeintaan hyödyllisen varoventtiilin niille paineille, jotka mahdollisesti ilmenisivät sarjamurhina ja raiskauksina.

Jos kieltäytyy opettelemasta sosiaalisia taitoja tai muuttamasta omia vaatimuksiaan, ei myöskään kannata valittaa jos jää kokonaan ilman. Ja lopuksi:

Markkina-arvoteoriassahan on kaksi puolta, teoreettinen ja käytännöllinen. Teoreettinen puoli on hurmaavan monimutkainen tapa esittää kaikkien tuntemia itsestäänselvyyksiä kuten että fiksulla ja komealla käy flaksi paremmin kuin rumalla ja tyhmällä. Käytännöllinen puoli taas on uhriutuvaa ja uhriuttavaa puhetta, jossa aina lopuksi päästään siihen, että akat antaa ihan väärille kundeille.

Voiko asiaa enää tuon paremmin sanoa.

Vaipanvaihtospesialisti

Aika menee tuossa touhussa kuin siivillä. En olisi joku aika takaperin uskonutkaan.

Ensimmäisen ja toisen asteen tekopyhyys

Ensimmäisen asteen tekopyhyys on sitä, että eletään itse eri tavalla kuin opetetaan. Esimerkiksi markkinaurpo voi valittaa suurimman osan nykytavaroista olevan silkkaa paskaa ja tämän vuoksi suositella ihmisiä ostamaan vain kaikkein parasta, mutta urpo itse jatkaa näiden paskatuotteiden ostamista, koska uskoo valmistajien kopioivan nopeasti kaikki alkuperäisestä tuotteesta hyvän tekevät piirteet.

Toisen asteen tekopyhyys on sitä, että urpo vaatii samoja sääntöjä kaikille muille paitsi itselleen. Urpo voi esimerkiksi vaatia ettei kaupungin keskustassa saa harrastaa skeittailua, mutta rullaluistelun (jota urpo itse harrastaa) sitä vastoin pitäisi olla sallittua.

Onneksi osaan jo tunnistaa nämä(kin) ääliöt, joten heidän kanssaan ei tarvitse menettää hermojaan lopullisesti.

Minähän en muiden apua tarvitse

Ajatteluni on täysin vapaata muiden vaikutuksesta.

Mikä ajatusvirhe tuohon väittämään sisältyy?

Se, että jos mielipide muodostetaan pelkkiin omiin havaintoihin ja päättelyyn tukeutuen, näkökulma on niin rajoittunut, että esitetyn mielipiteen oikeellisuutta voidaan perustellusti epäillä. Jos mielipide taas muodostetaan laajaan aineistoon tukeutuen, väittämä "omasta ajattelusta" voidaan unohtaa kokonaan. Yksinkertaisemmin sanottuna; ei ole olemassa yksilöä, joka kykenisi tulkitsemaan maailmaa täysin ilman muiden apua. Silti jotkut pitävät itse luomaansa vapausilluusiota totena.

Käsittääkseni tuo "ajattelun vapaus" perustuu olettamaan, jossa useista näkökannoista valitaan yksi ja sitten kuvitellaan tämän valinnan olevan jotenkin "vapaa" muiden vaikutuksesta. Uskokoon ken haluaa.

Omalla kohdallani olen ratkaissut ongelman siten etten enää ota vakavasti ihmisiä, jotka uskovat tähän olettamaan.

Sekametelisoppa

Joku on näköjään laatinut terminator(e)i(de)n aikajanasta kaavion. Ikävä kyllä, se ei juurikaan selvennä asiaa, vaan tekee kokonaisuudesta ehkä vieläkin vaikeammin ymmärrettävän.

Vakuutuspohjaisen terveydenhuollon etiikka

Mulla on reidessä avomurtuma, enkä satu omistamaan vakuutusta. Lähden tästä kotiin kokeilemaan jeesusteippiä.

Aina silloin tällöin libertaristiset älypäät esittävät terveydenhuollon uudistamista. Tämä nyt ei sinänsä ole mikään paha ajatus, mutta terveydenhuollon muuttaminen vakuutuspohjaiseksi saa kylmät väreet selkääni.

Ellei se nyt ole vielä jollekin valjennut, niin yksityisen vakuutusyhtiön tärkein tehtävä terveydenhoitobisneksessä ei ole tuottaa mahdollisimman paljon terveitä potilaita mahdollisimman tehokkaasti, vaan yksinomaan tuottaa osakkeenomistajille maksimaalisesti voittoa. Potilaat kelpaavat vakuutusmaksujen maksajiksi, mutta saamapuoli voi olla vähän niin ja näin.

Tasa-arvo kuulukoon kiväärinpiipun oikealla puolella seisovalle

Vaikken mikään militaristi tai asevelvollisuuden ylin ystävä olekaan, en silti voi olla hämmästelemättä muuattaa tasa-arvokeskustelussa viljeltyä perustelua asevelvollisuuden vastustamisessa.

Toisen osapuolen vapauttaminen asepalveluksesta sukupuolen perusteella on väärin.

Niinpä tosiaan. Naiset sen sijaan synnyttävät lapsia, eikä tulevaa sukupolvea synnyttävän puoliskon uhraus taistelukentällä kuulosta erityisen älykkäältä. (Ja jos keskivertonainen synnyttää noin 1.8 lasta, niin tämä vastaa 16kk "pakollista velvollisuutta" pelkän raskauden muodossa, ollen näin ollen pidempi kuin ase- tai siviilipalvelus yhteensä.)

Naisilla ei ole olemassa synnytyspakkoa.

Ei ole niin! Itse asiassa kaikkia naisia täytyisi itse asiassa kannustaa olemaan synnyttämättä ainoattakaan jälkeläistä, joka pitkällä tähtäimellä ajateltuna varmasti hyödyttää kansakuntaa.

Onneksi ongelmaan on olemassa hyvin helppo ratkaisu. Säädetään laki joka velvoittaa jokaisen naisen synnyttämään vähintään yhden lapsen, tai muutoin edessä olisi pakollinen asepalvelus. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vain?

Lenkkarinkuva perseessäni

Aikaisemmin tulin maininneeksi työpaikallani olleista ongelmista ja pomoni muuttuneesta käytöksestä.

Nyt ongelma on ratkennut sekä pomoni että minun kannalta, koska olen ollut työttömänä jo kolmisen viikkoa. (Ei ole vain huvittanut kirjoittaa asiasta aikaisemmin.)

Lähtö oli vieläpä niin sydämellinen, etten piittaisi pätkääkään vaikka entinen työnantajani joutuisi konkurssiin ennen syksyä. Työpaikka jossa tehdyn työn määrää systemaattisesti verrataan kaikkien aikojen parhaaseen tulokseen, ei ole työntekijän näkökulmasta mitenkään erityisen miellyttävä.

Yhtä hyvin voitaisiin verrata kahta sairaalaa, joista toinen hoitaa flunssapotilaita ja toinen syöpäpotilaita. Flunssapotilaita hoitava sairaala tuottaa varmasti enemmän ja nopeammin terveitä potilaita kuin syöpäsairaala, mutta syöpäsairaalaa tuskin voitanee velvoittaa mitoittamaan norminsa flunssasairaalan mukaan, eikö vain?

Maallikon näkemys ilmastonmuutoksesta

(Tuurijuoppo ei ole tiedemies eikä asiantuntija, joten seuraava analyysi on lähes puhdasta mutua.)

Nykyään kuulee jatkuvasti miten hiilidioksidi on tärkein kasvihuonekaasu ja vastuussa 90%:sti ilmastonmuutoksen nimellä tunnetusta tapahtumaketjusta. Ihminen tuhoaa päästöillään tämän pallon jne.

Hauska juttu, mutta jos teoria pitäisi paikkansa, niin hiilidioksipitoisuuden ollessa nolla pallomme keskilämpötila olisi -15C pakkasta. Esiteollisen ajan hiilidioksidipitoisuus oli 280 miljoonasosaa, joka lämmitti palloamme miellyttävään +15C keskilämpötilaan. Nyt kun hiilidioksidia on noin 370 miljoonasosaa, keskilämpötilan pitäisi olla ainakin kahdeksan astetta korkeampi johtuen hiilidioksidin 90 miljoonasosan lisäyksestä.

Koska tuollaista lämpötilanousua ei ole tapahtunut, koko väite hiilidioksidin roolista tärkeimpänä ilmastoa lämmittävänä kaasuna on aivan perseestä.

Sitä paitsi ennustukset lämpenemisestä perustuvat tietokonemalleihin, jotka puolestaan ovat riippuvaisia niiden laskualgorimeista ja ARVIOISTA joita niihin annetaan. Silti ei ole olemassa tietokonetta joka osaisi "ennustaa" menneen ilmaston oikein edes viimeisen sadan tai kolmenkymmenen vuoden ajalta, vaikka suuri osa tärkeistä muuttujista onkin tiedossa.

Menneisyydestä saatua informaatiota ei siis voi vakavassa mielessä käyttää tulevaisuuden ennustamiseen, mutta tästä lisää myöhemmin.

Se pieni suuri ero

Blogiin tuli joku aika takaperin anonyymi kommentti, jossa kysyttiin mitä tarkoitan urpoudella ja superurpoudella. Jätin kommentin julkaisematta, sillä aihe ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa.

Urpous on sitä normaalia arkielämän typeryyttä johon kaikki sortuvat. Jokainen on siis ainakin osan aikaa päivästä urpo, riippumatta siitä mitä itse ajattelee omasta hyvyydestään/moraalisuudestaan/pätevyydestään (keksi itse lisää).

Superurpous sen sijaan edellyttää joko yhtä tai useampaa seuraavista ominaisuuksista;

-Vankkumatonta uskoa omaan objektiiviseen kaikkitietävyyteen
-Maailman selittämistä vain ja ainoastaan jonkun tietyn näkökulman perusteella
-Eriävien mielipiteiden järjestelmällistä halveksumista

Oikeastaan aina kun puhun urpoista tai urpoudesta, tarkoitan nimen omaan superurpoja ja heidän edesottamuksiaan. Tavallisessa urpoudessa ei ole mitään hävettävää, sillä jokainen syyllistyy joskus sellaiseen.

Aamupäivän huumoriannos

Sekoita emännän aamupuuroon KiteKattia.
Mainos lupaa, että se pitää mirrin
virkeänä ja karvan kiiltävänä.

Mitkä ovat naisen 2 tärkeintä reikää?
No tietenkin SIERAIMET?!
Ne varmistavat hapensaannin suihinoton aikana.

Miksi hepissä on nuppi ?
Tampere: se tuottaa naiselle suuren ilon.
Helsinki: se tuottaa miehelle suuren nautinnon.
Turku: eipähän osu nyrkki otsaan runkatessa.

NIKSIPIRKKA:
Vanhojen sukkahousujen haarakiilasta saat
saksimalla jännittävän hajuisen nenäliinan.

Viikon vinkki:
Mitä tehdä kun nainen on haluton
ja valittaa päänsärkyä?
Puuteroi mulkku buranalla ja kysy,
että ottaako suun kautta vai suppona !

Isä, miltä pimppi näyttää ?
-No ennen rakastelua se on kuin ruusun nuppu,
terälehdet avoinna. Rakastelun jälkeen se on.....
oletko nähnyt, kun boxseri syö majoneesia ??

NIKSIPIRKKA:
Raahaa vittumainen ämmä kovalla pakkasella suolle.
Sido ranteet nilkkoihin ja nosta akka perse pystyyn.
ja näin syntyi hirville nuolukivi.

Mies nussii äärettömän rumaa naista!
Vähän ajan päästä nainen kysyy:
Kai minussakin jotain ihanaa löytyy ?
Löytyy toki, vastaa mies, mutta vedän sen pian ulos !

Lauri kysyi äidiltä -Voiko koiria korjata ?
- Eivät ne ole koneita !
Mutta isä sanoi, että kun lähdet lomalle,
hän poraa naapurin nartun numeroa isommaksi.

Mistä tietää,että nainen on sanomassa jotain fiksua ?
Hän aloittaa sanoilla "yksi mies kertoi että...."
Lapinmies kaatoi tytön selälleen ja pani viikon.
Kävi suihkussa ja sanoi:
"Nyt et näe mua 2 viikkoon."
"Minne menet ?"
"En minnekään. Nyt nussitaan takaapäin."

Jos kärsit impotenssista,
sido iso kauha heppisi alle siten,
että kauhan kuuppa on persauksesi alla.
Kun haluat seisokin, paskanna kauhaan.

Muoto vs sisältö

Jos minun pitää valita muodon ja sisällön väliltä, valitsen ehdottomasti sisällön.

En tajua miksi oikeinkirjoitus tai yhdys sanat ovat joillekuille niin kauhistuttava asia, että he lopettavat tekstin lukemisen jo ensimmäiseen virheeseen.

Jokaisella meistä on kipukynnyksensä kirjoitus- ja kielioppivirheiden määrässä, mutta täydellinen nollatoleranssi näissä asioissa on puhdasta urpoutta.

Henkilökohtaisesti katson kirjoittavani suhteellisen virheetöntä tekstiä, vaikka minulla ei ole aavistustakaan siitä mikä on esimerkiksi persoonapronomini tai substantiivi. Vaikka nuo katsottaisiin (ja katsotaan) yleissivistykseksi, en katso tämän olevan niin merkityksellistä, että viitsisin tuhlata aikaani moiseen pilkunnaimiseen.

Sain aikoinaan keskinkertaisen arvosanan äidinkielestä. Kieliopit ja vastaavat menivät kokeissa lähes toistuvasti perseelleen, mutta ainekirjoituksissa arvosanoiksi tuli poikkeuksetta vähintään ysejä. Opettaja ihmetteli tätä jopa siinä määrin, että laittoi minut kirjoittamaan yhden sivun mittaisen aineen valvottuna. Hän varmaankin epäili minun huijanneen jotenkin, mutta läpäisin tulikokeen tästä huolimatta mainiosti. Kun hän kysyi miten voin kirjoittaa niin hyvin vaikken ymmärrä kieliopista ja sen sellaisesta oikeastaan mitään, vastasin lukevani paljon.

Pikatesti yhdyssanatestillä tuotti 90% oikein, joten ei sitä aivan tampio ole. Koska en itse väitä olevani guru kirjoittamisessa, en edellytä sitä muiltakaan.

Elämän aikataulutus

Jostain urpouden syvimmistä syöveristä on saanut alkunsa teoria, joka korostaa elämän optimointia. Toki optimointi on joissain tilanteissa hyvä asia (huvin/hyödyn/taloudellisuuden yhdistämisessä), mutta minun nähdäkseni "optimaalinen elämä" vaatisi täyden mahdollisen informaation olemassaoloa joka ikinen hetki. Kaikessa typeryydessään idea tuo mieleen aiemmin kuvaamani supersaiturit, jotka pihistelevät koko elämänsä ajan rahaa vain siksi, että se tuottaa heille jonkinlaista perverssiä tyydytystä. (Jos kuluttamatta jättäminen tuottaa noin suurta tyydytystä, niin munkin tai sosiaalityöntekijän ammatti sopisi heille täydellisesti.) Aikatauluttaja/optimoijalle bussista myöhästyminen on samanlainen katastrofi kuin saiturin ikkunaostos, jonka hän huomaa hetken päästä olevan toisessa liikkeessä tarjouksessa. Päivä on molemmissa tapauksissa pilalla.

Vaikka penni onkin satasen alku, en viitsi tuhlata kallisarvoista elämääni pennien laskemiseen. Jos myöhästyn bussista, käytän sen tilaisuutena nauttia päivästä ja havainnoida ympäristöä. Toisin sanoen, olen spontaani.

Uusi taso

Popin prinsessa on menehtynyt

Ette varmaan ikinä arvaa kuka.

Henkilökohtaisesti asia ei voisi vähempää kiinnostaa, eläkeläisetkin tekevät parempaa musiikkia kuin tämä edesmennyt popin prinsessa.

Tuottelias kirjoittaja

Aina kun joku selittää miten kirjoittajan on tuotettava se ja se määrä tekstiä, tai muuten hän ei muka ole oikea kirjoittaja, mietin kuinka paljon ihminen voisi lopulta tuottaa tekstiä?

Maksimaalinen konekirjoitusnopeus on 300 merkkiä minuutissa ja koska yhdessä sanassa on noin 6 merkkiä, kirjoittaja kirjoittaisi tunnissa 3000 sanaa. Oletetaan nyt kirjoittajan olevan sen verran tärähtänyttä sorttia, että hän haluaa kirjoittaa maksimaalisen ajan.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, mutta jos kirjoittaja on keskivertoihminen, hän nukkuu 8 tuntia päivässä. Koska kukaan ei pärjää pitkään syömättä, juomatta, kusematta ja paskantamatta (miksei aikaa voisi käyttää hieman myös peseytymiseen ja rentoutumiseen), näihin askareisiin pitää uhrata ehkä 2 tuntia päivässä. Tärähtänyt kirjoittajamme siis kirjoittaa noin 14 tuntia päivässä.

Tuloksia voitaisiin mitata vaikkapa laajan romaanin sanamäärällä; kun laajassa romaanissa on noin 100000 sanaa, noin nopea kirjoittaja kirjoittaisi sellaisen vähän yli kahdessa päivässä. Jos oletetaan kirjoittajan olevan hieman realistisempi (mutta silti yliluonnollinen) tapaus ja kirjoittaja kirjoittaisi vain 8 tuntia päivässä, hän kirjoittaisi laajan romaaniin vaadittavan tekstimäärän vain hieman yli neljässä päivässä.

Erästä harvinaista sairautta lukuunottamatta tuollaista kirjoittajaa tuskin olisi. Mutta VAIKKA olisikin, voitaisiinko mitenkään ajatella etteikö suurin osa hänen teksteistään olisi objektiivisesti tarkasteltuna puhdasta paskaa?

Tuskinpa vain. Määrän lisääntyminen kun tapahtuu laadun kustannuksella, eli ajatukset joko 'standardisoituvat' (suomeksi sanottuna samat ajatuskuviot toistuvat kerta toisensa jälkeen) tai sitten sisältävät pelkkää tyhjää tajunnanvirtaa, josta ei ota selvää se kuuluisa erkkikään. Stephen King (jota voidaan hyvällä syyllä sanoa tuotteliaaksi kirjoittajaksi) sanoi joskus että kaikesta tuotetusta tekstistä pitää pudottaa 10% pois.

Joskus ruikutetaan myös muodon tärkeydestä, mutta siitä lisää hieman myöhemmin.

Addiktio kun addiktio

Ihmiset jotka kannattavat huumeiden laillistamista vedoten tupakan laillisuuteen, pitäisi tuomita julkisesti ruoskittavaksi.

Tupakointi aiheuttaa riippuvuutta.

Älä vitussa? Kofeiinikin aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.

Tupakointi aiheuttaa sairauksia.

Yhden aineen haitallisuuteen vedoten vaaditaan myös muita haitallisia aineita lailliseksi? Vitun tollot, miettisitte hetken miten urpolta tuo kuulostaa.

Huumeisiin kuolleita on vähän tupakan uhreihin verrattuna.

Örr, BASE-hypyissä kuolee vähän ihmisiä, kun verrataan liikennekuolemiin.

Mainittakoon nyt vielä, ettei minua juuri kiinnosta moralisoida eri paheista, mutta tuo tupakkavertaus on vain niin perseestä, ettei siihen oikein malta olla tarttumatta.

Urpot ja superurpot

Eurovaalit tulivat ja menivät. Vaikken mikään aktiivipoliitikko olekaan (hyi saatana, sanoisin Seppo Rädyn tavoin heistä), olen seurannut hieman aiheesta käytyä keskustelua. Kuten odotettua, parhaat naurut irtosivat taas kerran libertaristien mielipiteistä. Ajatelkaa nyt: ensin he sanovat äänestämisen olevan turhaa touhua (koska yhdellä äänellä ei heidän mukaansa ole mitään merkitystä) ja heti perään kuitenkin valittavat libertaristien saavan olemattoman vähän ääniä.

Pryceless.

Tosin toinen libertaristien väite pääsee aika lähelle, nimittäin se, ettei valtiolla pitäisi olla oikeutta sotkeutua ihmisten seksielämään. Debatti sai alkunsa siitä, kun erään homoravintolan seksikopit määrättiin poistettaviksi hyvän tavan vastaisina. Kysyn vain miksei samalla poisteta myös seksin suojaikärajoja, nehän ovat ihan samanlaista valtion sekaantumista vapaiden ihmisten seksielämään?

Jos joku alkaa nyt urputtamaan siitä ettei noita kahta asiaa voi verrata keskenään, niin kehotan muistamaan alkuperäisen väitteen; Valtion ei kuulu tunkea tuntosarviaan ihmisten makuuhuoneisiin. Väitteen kannattajat selittäkööt miten valtion poistuminen makuuhuoneista estää lapsiseksin ja kaiken muun kulman takana väijyvän hauskuuden.

Ei pidä paikkaansa

Seurusteluopas miehille ja naisille

Aluksi miehet laativat seurusteluoppaan naisille.

1. Jos luulet olevasi liian lihava tai liian vanha, niin luultavasti olet. Älä kysy tätä meiltä, kieltäydymme vastaamasta.
2. Opettele käyttämään vessanpöntön kantta. Jos se on ylhäällä, laske se alas.
3. Älä leikkaa hiuksiasi, ikinä. Pitkät hiukset ovat aina viehättävämmat kuin lyhyet. Yksi suurimmista syistä miksi miehet pelkäävät naimisiinmenoa on se, että naiset kuitenkin leikkauttavat hiuksensa häiden jälkeen, ja sitten me olemme jumissa lyhythiuksisten naisten kanssa.
4. Syntymä-, ystävän- ja merkkipäivät eivät ole mikään arvuutusleikki josko jälleen kerran voisimme löytää sinulle täydellisen lahjan.
5. Jos kysyt kysymyksen johon et halua vastausta, saat vastauksen jota et halua kuulla.
6. Toisinaan emme ajattele vain sinua, elä sen kanssa.
7. Älä kysy mitä me juuri nyt ajattelemme ellet ole valmis keskustelemaan mm. seuraavista aiheista: 1) Napanöyhtä, 2) Moottorin purkaminen ja kasaaminen, ja 3) Formula 1.
8. Sunnuntai = penkkiurheilu. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi-ilmiö.
9. Shoppailu ei ole penkkiurheilua.
10. Jos meidän on mentävä johonkin, mitkä tahansa vaatteet päälläsi ovat ok.
11. Sinulla on tarpeeksi vaatteita.
12. Sinulla on liikaa kenkiä.
13. Itkeminen on kiristystä.
14. Ex-poikaystäväsi on idiootti.
15. Jos tahdot jotakin niin pyydä. Pienet vinkit eivät toimi. Isot vinkit eivät toimi. Ilmeiset vinkit eivät toimi. Sano suoraan mitä haluat.
16. Ei, me emme todellakaan tiedä mikä päivä tänään on. Emme koskaan. Merkitse merkkipäivät kalenteriin.
17. Kyllä, virtsaaminen seisaaltaan on vaikeampaa. Huteja tulee joskus.
18. Omistamme keskimäärin kolme paria kenkiä. Joten miten ihmeessä voisimme tietää mitkä kengät sopivat sinun pukuusi, kun sinulla on kuitenkin 30 paria kenkiä.
19. Kyllä ja ei ovat erittäin sopivia vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.
20. Kerro meille ongelmasi vain jos haluat apua sen ratkaisuun. Sen me osaamme parhaiten.
21. Päänsärky, joka kestää 17 kuukautta on ongelma. Käy lääkärissä.
22. Jos haluat "rotu-uroksen", hanki koira.
23. Varattu rivien välistä lukemiseen.
24. Älä teeskentele orgasmia. Me olemme paljon mielummin tehottomia kuin petettyjä.
25. Kaikki mitä olemme sanoneet tai tehneet kuusi kuukautta sitten ei kelpaa enää riidan aiheeksi. Kaikki sanomamme tai tekemisemme muuttuu pätemattömäksi edellä mainittuun tarkoitukseen 7 päivän jälkeen.
26. Jos et käyttäydy kuin mallit, älä odota meidänkään käyttäytyvän kuin saippuaoopperoiden miehet.
27. Jos jotain sanomaamme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen tapa vihastuttaa tai tekee sinut surulliseksi, me tarkoitimme sen sillä toisella tavalla.
28. Anna meidän näyttää rähjäisiltä, se on geneettista.
29. Älä hiero lamppua, jos et halua hengen tulevan ulos.
30. Voit joko pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa kuinka haluaisit sen tehtävän - et molempia.
31. Kolumbus ei tarvinnut suuntaneuvoja, emmekä mekään.
32. Naiset, jotka pitavat push-up rintaliivejä ja avokaulaisia puseroita menettävät oikeuden valittaa tuijotuksesta.
33. Naiset saisivat pukeutua useammin push-up -rintaliiveihin ja avokaulaisiiin puseroihin.
34. Näemme vain 16 väriä, joten esim. persikka on hedelmä, ei väri. Eikä meillä ole aavistustakaan siitä mikä beeshi on.
35. Jos jotain kutiaa, sitä raavitaan.
36. Olut on yhtä jännittävää meille kuin käsilaukut teille.
37. Emme osaa lukea ajatuksia, emmekä koskaan opi. Tämä puute ei ole todiste siitä, ettemme välittäisi sinusta.
38. Jos kysymme mikä on vialla ja sinä vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme, että valehtelet, mutta asian selvittaminen ei ole sen aikaansaaman sotkun arvoista.

Mutta sitten naiset vastasivat..

1. Jos ajattelit laskea naiselle leikkiä hänen iästään, ulkonäöstään tai painostaan, mieti ensin, haluaisitko varmasti kuulla naisen laskevan leikkiä peniksesi koosta, potenssistasi tai rakastajankyvyistäsi. Mikäli vastaus on myönteinen, siirry rauhassa repliikkiin "Kylläpä sä olet vanha ja rupsahtanut".

2. Naiset rakastavat parransänkeä.

3. Naiset menevät riemusta sekaisin, jos joskus tuot heille kukkia. Yleensä kukkien tuominen merkkipäivänä on täysin varma veto. Tämä tarkoittaa kuitenkin kaunista sidottua kimppua. Kituvan ruukkuahkeraliisan tai supermarketin nuokkutulppaaninipun tuominen ei saata naista sekaisin ainakaan riemusta.

4. Jos nainen kysyy Sinulta jotain huolestuneen oloisena, hän toivoo rauhoittavaa vastausta.

5. Me ajattelemme jatkuvasti ihmissuhteitamme, elä sen kanssa. Tämä tarkoittaa, että me ajattelemme jatkuvasti paitsi Sinua, myös suhteitamme ystäviin, sukulaisiin, työtovereihin jne. jne. Lähtökohtainen olettamuksemme on, että kaikki ihmissuhteet ovat tavoitteellisia ja kehittymässä johonkin suuntaan. Hämmästymme suunnattomasti, jos huomaamme, ettet osaa sanoa sen kummempaa väleistäsi johonkin vanhaan kaveriin.

6. Kun me kysymme "Mitä Sinä ajattelet meidän suhteestamme?", huonojen vastausten kolme kärjessä ovat: "En mitään." "Mitä siitä muka pitäisi ajatella?" "Se on ihan ok." Hyvässä vastauksessa voivat esiintyä esim. verbit "kehittyä", "saavuttaa" tai "syventyä" (merkityksessä tulla syvemmäksi).

7. Naiset eivät välttämättä ymmärrä kaikkea urheilusta tai tekniikasta. Tämä ei ole tyhmyyttä, vaan varhaisen harjoituksen puutetta. Ota tietämättömät kysymyksemme myönteisenä mahdollisuutena esittää kaikkitietävää sankaria.

8. Shoppailu ei totisesti ole penkkiurheilua, vaan vastaa rasitukseltaan täysmaratonia. Shoppailukierrokselta palaavaa umpiuupunutta naista kannattaa kohdella kiltisti ja huolehtivaisesti.

9. Jos meidän on mentävä johonkin, tuntikausien kitinä "Mitä varten sinne muka pitää pukeutua parempiin vaatteisiin?" on ok, jos olet viisivuotias tai nuorempi, muuten ei.

10. Meille on tärkeää, että paitasi väri sopii sukkien väriin ja päinvastoin.

11. Sinulla on liian vähän kenkiä. Tosin, jos Sinulla on harmaat jalkaansujautettavat läskipohjakesäkengät, Sinulla on yksi pari kenkiä liikaa.

12. 95% naisista ei pysty säätelemään itkuaan. Naisen syyttäminen itkulla manipuloinnista on yhtä järkevää kuin syyttää aivastamalla manipuloinnista.

13. Tajuamme ex-poikaystäviemme idioottimaisuuden parhaiten, jos Sinä yrität käyttäytyä niin epäidioottimaisella tavalla, että vastakohta käy selväksi.

14. Jos nainen esittää kysymyksen, jossa esiintyy "haluatko" tai vastaava (esim. "Haluatko kahvia?" "Tahtoisitko mennä elokuviin?"), kysymys tarkoittaa noin 90 % todennäköisyydellä "haluan kahvia" tai "tahtoisin mennä elokuviin". Me emme tajua, ettette te tajua tätä, joten yrittäkää ymmärtää.

15. Kun olet naisen vinkeistä, kalenterimerkinnöistä tai muusta huomannut, että on joku merkkipäivä, niin romanttinen ele, vaikka pienikin, nostaa osakkeesi korkeammalle kuin Nokialla oli pahimman pörssihuuman aikana. Spontaani romanttinen ele ilman mitään merkkipäivää nostaa osakkeesi stratosfääriin.

16. Me tarvitsemme noin puoli tuntia sekä aamu- että iltatoilettia varten. Jos tämä herättää Sinussa kärsimättömyyttä, suosittelemme, että käyt itse vessassa ensin.

17. Jos me kysymme, sopivatko nämä kengät tähän asuun tai vice versa, vastauksessasi tärkeämpää kuin myönteisyys tai kielteisyys on ilmeinen kiinnostus. ("Sopii tosi hyvin"/"Ei sovi ollenkaan"). Asiahan on tärkeä, joten mielipiteen on syytä olla varma.

18. Jos me viestimme asioista epäsuorasti, emme useimmiten tajua tätä itse (vrt. kohta 15), koska olemme tottuneet lukemaan toisten naisten epäsuoraa viestintää yhtä helposti kuin suoraa viestintää. Meitä kannattaa kouluttaa kohti suoraa viestintää kärsivällisesti ja näyttämällä hyvää esimerkkiä.

19. Jos me kerromme ongelmamme teille, emme yleensä kaipaa ratkaisuohjeita vaan sympaattista kuuntelijaa. Hyvä idea on esittää kiinnostuneita kysymyksiä tyyliin "Miltä Sinusta tuntuu?".

20. Mekin pidämme seksistä, ja kovasti. Jos meille kehittyy 17 kuukauden päänsärky, syynä harvemmin on myötäsyntyinen frigiditeetti, yleisemmin se, ettemme tunne saavamme seksistä mitään. Kannattaa yrittää kysellä, mistä pitäisimme. Tämän tiedon lähteiksi emme suosittele pornolehtiä.

21. Meille voi joskus kehittyä paha tapa esittää jatkuvasti arvostelua ja jäkätystä automaattiohjauksella. Tästä kannattaa huomauttaa ystävällisesti mutta varmasti..

22. Te olette meille ihan yhtä käsittämättömiä kuin me teille.

23. Jos me olemme ilmeisesti järkyttyneet jostain sanomastanne tai tekemästänne, kannattaa käsitellä asiaa kärsivällisesti saman tien, vaikka se jo tuntuisi vatvomiselta. Muuten me tunnemme, ettei asiaa ole käsitelty kunnolla, jolloin se pulpahtaa esiin alitajunnastamme säännöllisin väliajoin.

24. Jos et käyttäydy kuin saippuaoopperoiden miehet, älä odota meidänkään liikaa muistuttavan Janina Frostellia.

25. Me tarkoitamme kaikella sanomallamme jotain syvällistä. Meille on uusi ja käsittämätön ajatus, että joku (=mies) voisi sanoa jotain miettimättä sen kummemmin, mitä sillä tarkoittaa.

26. Geneettisen rähjäisyyden raja kulkee peseytymisen laiminlyönnissä. Sitä miedompi geneettinen rähjäisyys on ok, sitä rankempi ei ole.

27. Meistä voi joskus olla kiva ihan vain helliä ja halia ilman varsinaista seksiä. Tämä ei tarkoita sitä ettemme pitäisi seksistä kovasti. Mikäli meille tarjoillaan seksin välipaloina halisessioita, haluamme todennäköisesti myös enemmän seksiä.

28. Voit joko pyytää meidän tekevän jotain tai selittää kuinka haluaisit jotakin tehtävän - et molempia. Tämä sääntö pätee yhtä hyvin kumpaankin suuntaan.

29. Mikäli haluat välttää kehittämästä meille 17 kuukauden päänsäryn, kannattaa kiinnittää suuntaneuvoihin suurempaa huomiota kuin Kolumbus aikoinaan. Ota ne luottamuksen osoituksena. Sitä paitsi meillekin voi antaa suuntaneuvoja.

30. Naiset tekevät melkein mitä vaan jos saavat siitä myönteistä palautetta. Jos pidät push-up rintaliiveistämme ja avokaulaisesta puserostamme, kerro meille, että näytämme tänään ihan mielettömän seksikkäältä. Tulokset taataan.

31. Meille on olemassa vain hyvin rajallinen määrä teknisiä vekottimia. Ei kannata kysyä, löytyykö kotoamme kulmaruuvikylmäpuristinpihtejä, sillä me emme tiedä, mistä on kyse.

32. Käsilaukut ovat yhtä jännittäviä meille kuin olut teille.

33. Me opettelemme ja meidät opetetaan pienestä pitäen vaistoamaan toisten mielialoja. Välillä voi siksi olla hyvä idea, että kerrot meille ajatuksistasi ja tunteistasi, sikäli kun niitä ilmenee. Muuten voi olla, että luemme ne ja luemme väärin.

34. Jos jokin näyttää olevan vialla etkä jaksa ryhtyä viiden tunnin syväkeskusteluun asian selvittämiseksi, kokeile lämpimän halauksen ja kehumisen pikaterapiamenetelmää. Osumatarkkuus on kohtalainen.