Ihmisen parhaat ystävät

Suhteeni koiriin on kahtalainen. Siistit, hyvin koulutetut ja rauhalliset koirat ovat OK. Valitettavasti jokaista tällaista koiraa kohden on ainakin yksi omapäinen ja haukkuva piski, jotka herättävät lähinnä halun hakea haulikko.

Yksi jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista on appivanhempieni koira.

Kyseinen sekarotuinen pieni piski on oikea malliesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun koiranomistaja on aivan liian lepsu ja hyväntahtoinen lemmikkiään kohtaan. Koira on kuriton, haukkuu pienintäkin risahdusta aivan perkeleesti ja pisteenä iin päälle anoppi on hemmotellut koiran ruoan suhteen aivan pilalle. Onneksi puoliso oli kyllästynyt minun laillani tähän menoon ja päätimme yhdessä tehdä asialle jotain.

Kerran otimme sitten piskin meille hoitoon muutaman päivän ajaksi. Meno oli tietenkin alussa kuten aina ennenkin. Herra suvaitsi olla rauhallinen noin kahden ensimmäisen minuutin ajan, kunnes rappukäytävästä kuului jokin pieni rasahdus. Piski ei ehtinyt haukahtaa kuin kerran, kun karjahdin sille varsin möreällä viskibassollani "HILJAA!" Elukka katsoi minua jokseenkin kauhuissaan. Varmasti mietti, että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu. Hetken päästä sama haukahdus tuli uusintana, kun posti tuli. Uutta mylvähdystäni säesti kohtuullisen voimakas luunappi keskelle otsaa. Piski vinkaisi ja livahti sohvan alle piiloon, eikä uskaltanut tulla sieltä pariin tuntiin. Ihme ja kumma, rapinoille haukkuminen loppui siihen paikkaan.

Seuraava koetinkivi oli ruokailu. Anopin mukaan piskille ei kelpaa kuin paistettu jauheliha ja muut ihmelliset erikoisruoat, mutta olin tietenkin jo päättänyt tavallisen koiranmakkaran saavan kelvata. Minä nyt saatana ala ostamaan rakille mitään kymmenien eurojen eväitä, samalla rahallahan saa vaikka kaljaa. Aivan odotetusti pöperö aikaansai vaivautuneen tuhahduksen ja paheksuvan katseen, mutta siitäpä ruokkivat kädet viis veisasivat.

Sitten oli vuorossa ruoan kerjääminen. Heti kun aloimme syömään, herra ilmestyi pöytämme ääreen vahtaamaan josko antaisimme ylimääräisiä maistiaisia. Piskin maailmankuva mahtoi järkkyä perusteellisesti, kun hellyttävää tuijotusta seurannut kädenojennus antoi makupalan sijasta toisen kivuliaan luunapin. Uikuttaen hurtta sitten poistui keittiöistä takaisin sohvan alle.

Iltalenkillä koiran uutena ja sen päivän viimeisenä järkytyksenä oli suhteellisen lyhyt talutushihna ja tiukat komennot ojennukseen heti, jos isäntäväen määräämästä kävelysuunnasta yritettiin poiketa. Koska piski ei ollut syönyt vielä mitään, kävelimme ihan piruuttaan sellaisen viiden kilometrin lenkin, vieläpä varsin reippaalla tahdilla. Kotiin palattuamme eläin olikin sitten aika poikki, mutta litkittyä vettä lukuun ottamatta ruoka ei vieläkään maistunut. No, siperia opettaa.

Seuraavana aamuna herätessä ihme olikin tapahtunut: ruokakuppi ammotti tyhjyyttään. Kaipa elukalla oli sitten nälkä, kun lautaselle lisätty makkara teki kauppansa, joskin aivan tyhjäksi piski ei jaksanut lisäannostaan syödä.

Mikä on tämän julman tarinani opetus? Tietenkin se, että koira voi pahimmillaan olla melkoinen tyranni. Niin pientä rakkia ei olekaan, etteikö se alkaisi kuvitella olevansa jonkinlainen laumanjohtaja, ellei kyseistä kehityskulkua katkaise heti alkuunsa. Ainakin minua suututtaa nähdä, kun koiraa kehutaan ja paijataan, tekipä se sitten mitä tahansa. Sitten vielä kehdataan ihmetellä miksi koira on niin tottelematon ja omapäinen, mutta eihän meidän piskiä tietenkään saa alkaa rankaisemaan. Sehän on täysin edesvastuutonta.

Tuurijuopon juhannus

Eilen tulikin törpöteltyä aivan kunnolla, joten loput juhannuksesta saa kulua selvin päin. Mikäpä perusnörtin ollessa, kunhan netti vain toimii.

Ainoa mikä juhannuksessa nyppii on tiedossa oleva päivän lyheneminen. Vaikkei sitä silmin havaitsekaan vielä muutamaan viikkoon, niin jo pelkkä etukäteistieto masentaa. Voihan sitä talvella lomailla etelämpänä, jossa päivä on pidempi.

Pitänee vain nauttia kesästä, kun kerran on tilaisuus.

Silmänilot

Kesä on vuoden parasta aikaa. Erityisen hienoa kesässä on, kun naiset vähentävät asusteitaan elohopean kohoamisen myötä. Välillä vaatii suoranaisia ponnistuksia olla tuijottamatta liian pitkään, kun joku kiinteäpeppuinen- ja ryntäinen nainen kävelee tiukoissa asusteissaan ohitse.

Nauttikaamme siis kesästä ja sen tuottamasta silmänruoasta!

Aloitus

Tervetuloa blogiini. Blogi tulee käsittelemään lähinnä henkilökohtaisuuksia ja elämän sattumuksia. Päivityksiä tulee todella satunnaisesti, mutta muutamia per kuukausi kuitenkin.

Katsotaan mitä tästä lähtee kehittymään..