Viha on terapeuttista

Minussa heräsi jälleen kerran väkivaltaisia ajatuksia. Alhaalla voitte lukea syyn miksi.

Olipa kerran keskustelufoorumi, joka toimi suhteellisen siedettävästi. Sitten foorumin ylläpito päätti päivittää foorumin alustan.

Haluat vastata johonkin mielenkiintoiseen tekstinpätkään, mutta et näe missään tuttua quote-nappulaa. Joudut siis kirjautumaan foorumiin yläreunan valikon kautta. Muutama sekunti kirjautumisesi jälkeen sivusto "auttaa" sisäänkirjautunutta jäsentään siirtämällä sivuston automaattisesti etusivulle. Ei siis sille alueelle jolla olit viimeksi, tai siihen viestiin johon olit vastaamassa, vaan foorumin etusivulle. Täysin riippumatta siitä ehditkö mahdollisesti klikata itsesi jonnekin muualle, selain palauttaa sinut kahden sekunnin viiveellä etusivulle ja vasta tämän jälkeen voit surffata muualle foorumilla. Ooh. Aah.

Entäpä jos käyttäjä haluaa selata vanhoja viestejään? Aikaisemmin foorumilla oli miellyttävä selaussysteemi, joka salli käyttäjän (olipa tämä jäsen tai ei) selata omaansa tai muiden viestihistoriaa pelkällä napin painalluksella. Sitten joku päätti tämän olevan aivan liian miellyttävää, joten nykyään käyttäjien viestihistoriaa selatakseen kirjautuminen on pakollista. Viimeisenä vittuiluna käyttäjälle viestihistorian saa kyllä näkyviin, mutta viestin klikkaaminen ei lähetä suoraan tähän kirjoitettuun viestiin, vaan kyseisen viestiketjun alkusivulle. Tämähän auttaa, varsinkin niissä tapauksissa joissa viestiketju on 1000 viestiä pitkä ja etsimäsi viestit ovat siellä täällä pitkin ketjua.

Mutta kyllä foorumeita suunnittelevat ihmiset tietävät mitä tekevät.

Sekin vielä, ettei mikään selain ole täydellinen, mutta vanha IE oli suorastaan legendaarisen paska käytettävyyden suhteen. Nykyään IE7:ssa on jopa erilliset välilehdet, mutta jos vanhan IE:n aikana halusi surffata useammilla sivuilla, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin klikata kohtaa "avaa uusi ikkuna." Tämä kyllä avasi uuden ikkunan, mutta sen sijaan että olisi mennyt kotisivulle, selain avasikin saman ikkunan mikä käyttäjällä oli jo ennestään auki. Loistavaa. Nerokasta.

Ja jottei käyttäjälle vahingossakaan pääsisi tulemaan positiivisia mielleyhtymiä firman tuotteesta, selaimesta (myös tästä uudesta) paljastuu suunnilleen joka viikko jokin uusi rekan mentävä turvallisuusaukko.

Mutta kyllä mikkisoftan insinöörit tietävät mitä tekevät.

Sopivasti lihava

Törmäsin erääseen naispuoliseen tuttavaani. Ongelmana tässä tapaamisessa oli vain se, että en ollut nähnyt naista vuosikausiin ja tämä sattui vieläpä sellaisessa paikassa, jossa en olisi ikinä osannut odottaa törmääväni juuri häneen. Hän oli jo ennestään lihava, mutta vyötärölle kertyneet noin 30 lisäkiloa eivät erityisesti auttaneet tunnistamisessa. Eikä sekään, että hänen pitkät vaaleat kutrinsa olivat jääneet ilmeisesti parturin lattialle, samalla kun mustepullo oli kaatunut naisen päähän.

En siis olisi tunnistanut häntä, mutta kysymys "etkö sinä enää tervehdi minua?" pysäytti minut. Katsoin naista puolipaniikissa samalla kun yritän keksiä mielessäni kuka helvetti tuo ihminen oikein on. Mutisen jotain "oletko sen yhden kaverini äiti?", joka saa naisen katselemaan minua kuin puulla päähän lyötynä ja lopulta puoleksi parkaisemaan "MINÄ OLEN LAURA!" (nimi muutettu.) Sillä sekunnilla tajusin kuka edessäni seisoo ja muistan jopa erään kaverini maininneen naisen muutosta paikkakunnalle. Eihän sitä koskaan muista tuollaisia asioita, tietenkään.

Ajatelkaapa omalle kohdallenne tilannetta, jossa törmäätte liki muodottomaksi lihoneeseen samanikäiseen puolituttuunne ja sekoitatte vielä kaupan päälle tämän johonkin toiseen puolituttuunne, joka sattumalta on lähes 1/1 identtinen tämän ulkomuotoaan muuttaneen möllykän kanssa. NOLOA.

Tv sivistää

Talent on mielenkiintoinen ohjelma.

Juontajina toimivat bimbo, ex-alkoholisti ja "kriitikko." Ohjelmassa erilaiset sekopäät saavat tilaisuuden tunkea oma naaman telkkariin. Käytännössä esiintyjät ovat enemmän tai vähemmän surkeita, tuomarien päättäessä onko esiintyjästä mahdollisesti mihinkään.

Kriitikko (jolla on ilmeisesti yhtä hyvä huumorintaju kuin tyypillisellä tullivirkailijalla) painaa hylkäysnappia yleensä jo ensimmäisen viiden sekunnin aikana, riippumatta siitä pitääkö onko esitys oikeasti hyvä ja pitääkö yleisö esityksestä vaiko ei. Bimbo ja ex-alkoholisti ovat hieman suvaitsevaisempia ja malttavat odottaa jopa parikymmentä sekuntia, jos esitys ei ole aivan täydellinen pannukakku. Jossakinhan rajan on tietysti mentävä, mutta jotain rajaa silti kiitos.

Katsokoon ohjelmaa kuka haluaa, mutta en vain ymmärrä miksi ohjelma on niin suosittu kuin se on. Vaikka onhan erilaisten sekopäiden esityksissä tietynlainen huumoriarvo, mutta tuomarinperkeleet syövät tuosta huvista mielestäni aivan liian suuren osan "asiantuntemuksellaan."

Lisää lekafilosofiaa

Jäätyneiden kusilammikoiden nuolemisen täytyy olla koirien vastine masturbaatiolle.

Itku pitkästä ilosta

Jäinpä eräänä päivänä katselemaan eräänlaista tiedeohjelmaa kesken kanavasurffauksen. Ohjelmassa käsiteltiin darraa, eli kankkusta, eli kanuunaa, joka tunnetusti tekee juopottelun jälkeisestä päivästä helvettiä. Ideana oli testata miten tämän seuraavan aamun olotilan voisi ennaltaehkäistä. Testattavana oli kolme lääkettä, kebab-annos + ½ litraa maitoa, illan aikana suoritettu ei-alkoholipitoinen nestetankkaus, sekä aspiriinipilleri. Kaikkien pitäisi kuulemma jo erikseen ennaltaehkäistä krapula, kunhan ne vain nautittaisiin ennen juomisen aloittamista. Juontaja aikoi itse alkaa koekaniiniksi.

Ensimmäinen spontaani repeämiseni tapahtui kun juontaja marssi baariin ja ilmoitti reteästi aikovansa nauttia peräti kahdeksan (8) pitkää tuoppia. Mietin ääneen nauraessani että ei vittu, eihän aikuinen mies pääse tuollaisesta määrästä kuin vasta hieman oikean maun tuntumaan. Aamulla juontaja sitten siristeli silmiään peilin edessä ja selitti antavansa kankkuselleen 8 pistettä kymmenestä mahdollisesta. Tässä vaiheessa tapahtui spontaani repeäminen nro 2, kun aloin miettiä juontajan juomaa määrää, juontajan olemusta ja koko hänen asteikkoaan.

Jos minä määrittelisin krapula-asteikon välillä 1-10, numero 1 tarkoittaisi "ei lainkaan krapulaa, tai korkeintaan hieman lievää huimausta sängystä noustessa", numero 9 tarkoittaisi "niin paha olo että pelkää kuolevansa" ja numero 10 "muuten sama kuin 9, mutta potilas pelkää ettei ehkä kuolekaan." Numero 8 olisi tällä asteikolla olotila, jossa edellisillan iloinen juomaveikko makaa sängynpohjalla hipi hiljaa täysin kalpeana, samalla kun hänen yliherkät aistinsa tulkitsevat perhosten siiveniskut mattojen tamppausta muistuttavaksi paukkeeksi ja katossa pörisevän kärpäsen surinan kokonaiseksi päällehyökkääväksi syöksypommittajalaivueeksi. Numero 5 olisi yleinen huono olo, jossa voileipä ja juoma pysyvät juuri ja juuri sisällä.

Eli se juontajan 'tieteellisestä' krapula-asteikosta. Ihan numero kasin krapulaa en ole elämässäni sairastanut, mutta sanotaan pahimman olotilan olleen ainakin seiska. Kolmelta yöllä baarista kotiin (kiitos kysymästä, aloittelin seitsemältä illalla ja join koko ajan sekaisin kaikkea mahdollista), aamulla herään yhdeksän aikaan jyskyttävään päänsärkyyn joka on niin paha, ettei vessaankaan ollut menemistä kuin konttaamalla. Puhuttuani puoli tuntia norjaa vessanpytylle, jäin voimien puuttuessa makailemaan viileälle kylppärinlattialle. Katselin kun kirkkaat tanssivat valopisteet pomppivat näkökentässäni, siis niinä hetkinä kun uskalisin käyttää silmiäni auki. Nukkumisesta ei puhettakaan. Olotilaa kesti piiiiiiiiiiitkälle iltapäivään, ennen kuin olo helpottui sen verran, että sain syötyä yhden pikkuruisen voileivän. Vasta illalla kymmenen uutisten aikaan aloin olla siinä olotilassa, että uskalsin sytyttää päivän ensimmäisen savukkeen. Myöhemmin otin opikseni, enkä ole enää koskaan kokenut moista olotilaa. Pahimmat nykykankkuset viimeisen viiden vuoden ajalta ovat olleet korkeintaan vitosen luokkaa.

Liskojen öitä pidin pitkään pelkkinä legendoina, koska ensimmäistä sellaista sain odotella pitkälle parikymppiseksi. Eikä sekään nyt mitään kovin kauheaa ollut, unessa vilisi lähinnä puhuvia eläimiä ja vastaavia, joita kyllä saattaa nähdä tavallisinakin öinä. Olen kyllä nähnyt omin silmin niitä pitkälle alkoholisoituneita tyyppejä, jotka näkivät vielä kaksi päivää ryyppäämisensä loputtua aivan kummallisia asioita. Eräs tapaus oli, kun jätkä hyökkäsi pöydällä olleen tyhjän sipsipussin päälle väittäen sen olevan krokotiili. Aikansa tätä nyrkillä taottuaan hän repäisi pussista irti kulman ja esitteli sitä kaikille krokotiilinhampaana. Kaveri tuli kyllä tolkkuihinsa myöhemmin. Sama mies jäi erään putkensa jälkeen puhallusratsiassa kiinni, puhalsi vaatimattomat kaksi promillea. Koomiseksi tilanteen teki se, että hän luuli olevansa selvä, koska oli lopettanut juopottelun omien sanojensa mukaan 'hyvissä ajoin.' Uskokoon ken tahtoo..

Niin, juontajan testaamista lääkkeistä aspiriinipilleri toimi parhaiten. Uskokoon senkin kuka haluaa.

Kilisee kilisee kassissa

Tuurijuopon mukamas pidempiaikainen tipaton ajanjakso päättyi viime lauantaina, kuukauden riemua kesti. Hyvältähän tuo nelosolut maistui, eikä keho potkinut sanottavammin vastaan vielä 13 tölkin jälkeenkään. Väsymys vain iski niin pahasti, että enempi kaljoittelu oli jätettävä sikseen ja mentävä nukkumaan. Aamulla olo oli sitten tuttuakin tutumpi pöhnä, joka ei nyt sinänsä tehnyt oloa mitenkään sietämättömäksi, mutta toipahan aamun virkistävään reissuun vitamiinipurkille oman mielenkiintoisen lisänsä.

Eilen pikainen tarkistus osoitti tyhjiä pulloja ynnä tölkkejä olevan kokonaista kahdeksan isoa kassillista, joten oli korkea aika hankkiutua niistä eroon. Valitettavasti pullopalautusautomaatit on ilmeisesti suunniteltu samassa firmassa, jossa suunnitellaan digiboksien käyttöjärjestelmiä. Seuraavia draamoja on tullut vastaan.

Työnnän pullon automaattiin pikkuruisessa S-marketissa. Automaatti pyörittää putelia hetkisen ja sylkäisee pullon takaisin ilmoittaen ettei pullo ole käypä palautuspullo. Mitvit -ilme kasvoillani tutkin etikettiä ja mietin missä määrin minun pitäisi uskoa valehtelevia silmiäni, jotka kertovat etiketissä lukevan tekstin PANTTI 40c. Siinä uskossa ettei automaatti ole onnistunut lukemaan etiketin viivakoodia, kokeilen työntää pullon kaula edellä. Nyt kirottu rakkine imaisee koko pullon kitusiinsa, rutistaa sen tuhannen paskaksi eikä näe edes sitä vaivaa, että tulostaisi kuittiin sanaa ”hylätyt x 1kpl.” Menen tiskille valittamaan asiasta ja parhaiden suomalaisten asiakaspalveluperinteiden mukaisesti kassatäti syyttää minua siitä, etten muka osaa käyttää palautusautomaattia. (Mistä vitusta minä voin tietää ettei juuri heidän sekopääautomaattinsa kelpuuta tiettyjä pulloja, kun näitä tiettyjä pulloja hyljeksiviä automaatteja ei voi ulkonäkönsä puolesta mitenkään erottaa automaateista jotka kelpuuttavat kaikenlaiset pullot?) Kehtaapa kassa vielä väittää että olen tunkenut epähuomiossa automaattiin LIDL:in pullon, ikään kuin muka sekoittaisin tuon lötkön hirvityksen normaaliin limpparipulloon. Nonparellina kakun päälle hän kehottaa minua menemään vastaisuudessa suoraan LIDL:iin, ikään kuin olisi yksi ja sama käykö kukaan ostoksilla hänelle työpaikan tarjoavassa kaupassa. Onneksi kassalle kertyvä jono saa tädin lopulta antamaan rahan, ilman että minunkaan tarvitsisi kiristää hermojani enää enempää.

Tyhjennän pullokassin palautusautomaattiin läheisessä LIDL:ssä. Kuittia tutkiessani huomaan että kolme pulloa on hylätty. Syy: pulloista puuttuivat etiketit. Vastoin odotuksia kassa uskoo minua ja hyvittää hylätyistä pulloista tulleen erotuksen.

Kiikutan valtavan tölkkivuoren jätesäkillä prismaan. Palautusautomaatti hyvittää kylmästi vain ne tölkit, jotka on ostettu kotimaasta, muiden kohtaloksi tulee tuttu rusentaminen.

Jos minä saisin päättää, niin mitään itsetunto-ongelmista (tää on tuntematon pullo, hei) kärsiviä automaatteja ei olisi olemassakaan, vaan automaattien pitäisi mukisematta niellä kaikenlaiset normaalit limpparipullot. Tölkkien kohdalla sama homma. Automaattien pitäisi kelpuuttaa kaikenlaiset tölkit, riippumatta siitä onko ne ostettu suomesta, ruotsin laivalta vaiko bolivialaiselta kyläkauppiaalta. Samaa alumiinia se on.

Epävarmoissa tapauksissa palautuslaite ei saisi kylmästi syödä pulloa tai tölkkiä, vaan yksinkertaisesti kieltäytyä ottamasta sitä vastaan. On meinaan vähän miellyttävämpää selittää tilannetta kassalle todistuskappaleen kanssa, kuin ilman sitä.