Törmäsin erääseen naispuoliseen tuttavaani. Ongelmana tässä tapaamisessa oli vain se, että en ollut nähnyt naista vuosikausiin ja tämä sattui vieläpä sellaisessa paikassa, jossa en olisi ikinä osannut odottaa törmääväni juuri häneen. Hän oli jo ennestään lihava, mutta vyötärölle kertyneet noin 30 lisäkiloa eivät erityisesti auttaneet tunnistamisessa. Eikä sekään, että hänen pitkät vaaleat kutrinsa olivat jääneet ilmeisesti parturin lattialle, samalla kun mustepullo oli kaatunut naisen päähän.
En siis olisi tunnistanut häntä, mutta kysymys "etkö sinä enää tervehdi minua?" pysäytti minut. Katsoin naista puolipaniikissa samalla kun yritän keksiä mielessäni kuka helvetti tuo ihminen oikein on. Mutisen jotain "oletko sen yhden kaverini äiti?", joka saa naisen katselemaan minua kuin puulla päähän lyötynä ja lopulta puoleksi parkaisemaan "MINÄ OLEN LAURA!" (nimi muutettu.) Sillä sekunnilla tajusin kuka edessäni seisoo ja muistan jopa erään kaverini maininneen naisen muutosta paikkakunnalle. Eihän sitä koskaan muista tuollaisia asioita, tietenkään.
Ajatelkaapa omalle kohdallenne tilannetta, jossa törmäätte liki muodottomaksi lihoneeseen samanikäiseen puolituttuunne ja sekoitatte vielä kaupan päälle tämän johonkin toiseen puolituttuunne, joka sattumalta on lähes 1/1 identtinen tämän ulkomuotoaan muuttaneen möllykän kanssa. NOLOA.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti