Kaikki haluavat halpaa makkaraa

Luojan kiitos siitä, että sellaiset kauppaketjut kuin Lidl ja Cassa ovat rantautuneet Suomeen. Kävin eilen K-kaupassa, josta ostetut kolme limpparipulloa, muutama hedelmä, juustopaketti ja parit leikkeleet tekivät kokonaissummaksi melkein kolme kymppiä!

Lidl olisi myynyt vastaavat sapuskat ehkäpä 7-8€ halvemmalla, jolla olisi voinut ostaa vaikka mäyräkoiran bensaa autoon. Tässä mielessä en ihmettele yhtään, jos Kesko vastusti aikoinaan (ja vastustaa varmaan vieläkin) kiukkuisesti halpaketjujen tuloa markkinoille. Jokainen kilpailijalle kannettu lantti on omasta katteesta pois, ja halvempi kilpailija pakottaa muutenkin alentamaan omia hintoja, jotta asiakkaat eivät äänestäisi lompakollaan halvemman kilpailijan suuntaan. Nykyinen ruoan inflaatiotaso on jotain 4%, mutta olisi varmasti paljon suurempi jos "halpaketjut" eivät olisi jarruttamassa hintojen tolkutonta nousua.

Yksi asia on kuitenkin varma. En enää ikinä osta ruokiani K-ketjun myymälöistä, ellei tarve ole aivan pakottava.

Uutissulku

Ikävä juttuhan tuo kauhajoen ammuskelu oli sinänsä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Viime päivinä ei ole paljoa jaksanut telkkaria avata, kun uutisten pääasiallinen sisältö on yhtä ja samaa tavaraa.

Minua on kiusannut koko viikon aivan perkeleellinen väsymys, eikä asiaa auta sekään että huomenna pitäisi lähteä reissuun. Alun perin lähtö olisi ollut tänään, mutta koska ajomatkaa kuitenkin on suhteellisen pitkälti, niin ajattelin etten kiusaa itseäni (ja silmiäni) lähtemällä ajamaan yötä vasten. Ehtiihän sitä perille vielä aamullakin.

Velan ottaminen on vähän kuin kusisi pakkasella housuunsa - hetken aikaa lämmittää ja hetken päästä on entistä kylmempi. Tästä vanhasta viisaudesta minua muistutti päivällä postilaatikosta tipahtanut luottokorttilasku, joka ei tosin ole iso, mutta muistutti kuitenkin terveellä tavalla elämän realiteeteista. (Toinen vanha viisaus sanoo, että jos tunnet olosi yksinäiseksi, ota pankista sadantonnin laina ja jätä se maksamatta - sen jälkeen ainakin joku taho kaipaa kiihkeästi sinua.)

Tulevaisuus

Blogia pitäessäni olen miettinyt josko tekisin tästä enemmän päiväkirjatyyppisen. Tajusin kuitenkin ettei se olisi kovinkaan hyvä idea, sillä silloin teksti olisi jotain tämänkaltaista.

Mikä tahansa arkipäivä: Nousin aamulla seitsemältä ylös ja keitin kahvit. Kävin töissä. Töistä tultuani kävin ensi töikseni suihkussa. Söin. Sitten ajattelin vaihtaa lakanat, mutta kuitenkin päätin etten vaihdakaan. Kenen kanssa ne vaihtaisin ja minkä vuoksi, kun eivät edes ole kovin likaisetkaan. Katsoin telkkaria pari tuntia ja surffailin netissä. Menin nukkumaan.

Mikä tahansa lauantai-ilta: Nukuin aamulla kymmeneen tai puoli yhteentoista. Heräsin. Söin myöhäisen aamiaisen, joka koostui puoleksi kovettuneesta ruisleivästä ja kupillisesta maitokahvia. Siivosin taloa (puolison pakottamana) ja sitten kävin suihkussa. Ajoin autolla kauppaan, jossa nostin shoppailurahaa ja kirosin viattomalle pankkiautomaatille palkkani pienuutta. Kiertelin kaupassa käsivarrenpituisen ostoslistan kera. Tärkeimmän ostoksen eli kaljasalkun hain kyytiin ensimmäisenä. Kiikutin ostokset autoon ja ajelin kotiin. Illalla join kaljaa ja nukahdin telkkarin ääreen, josta herään seuraavana aamuna paikat kivistäen.

Ei kovinkaan lupaava tyyli, eihän?

Tuurijuopon syksy

Syksy, tämä ihana vuodenaika jolloin illat pimenevät ja lehdet varisevat puista. Tavallaan kyllä pidän syksystä, mutta vuodenajan surkein piirre on kylmenevässä ilmassa ja siinä tiedossa, että kohta alkaa tulla räntää ja lunta. Syksyssä on kyllä yksi piirre, jota arvostan yli kaiken ja se on talviaikaan siirtyminen. Aamuisin saa nukkua tunnin pidempään, joten osaltaan tämä kompensoi mukavasti päivänvalon lyhenemistä.

Orastavaa kaamosmasennusta vastaan voisi kyllä taistella ostamalla aurinkolampun, mutta onneksi oireet eivät ole niin pahat, että moiseen olisi vielä tarvis ryhtyä. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka kärsivät marras-helmikuun aikana epätavallisen voimakkaasta väsymyksestä, eikä mikään tunnu oikein kiinnostavan. Vastaavasti samat tyypit muuttuvat touko-elokuun aikana suoranaisiksi ADHD-tapauksiksi, joita ei pitele kerta kaikkiaan mikään. Kaipa luonto pitää näin tilikirjansa tasoissa.