Hankalaa. On.

Suunnittelemme asunnonvaihtoa, eikä tästäkään toimenpiteestä näköjään päästä ilman ihmettelyä ihmisten typeryydestä.

Meille tuli asuntotarjous ja sovimme asukkaan kanssa näytöstä. Kävimme katsastamassa kämpän ja totesimme (tai lähinnä puoliso totesi) ettei asunto ole meille sovelias, joten ainoa tehtävissä oleva asia oli ilmoittaa sähköpostilla kiinteistöfirmaan ettemme ota asuntoa.

Oliko jotain tiettyä syytä miksette ottaneet asuntoa vastaan?

Vastasin ympäripyöreästi kysymykseen, että kämppä oli varsin rähjäisen oloinen ja lapsiperheelle epäkäytännöllinen.

Me tarvitsisimme tarkemman syyn, että tiedämme millaisia asuntoja teille tarjota.

Voi vittu. Eikö se riitä, että te tarjoatte kämppiä ja me katsastamme niitä? Jos olemme ilmoittaneet hakevamme kolmioita jossa vuokra on sen ja sen verran kuussa, niin mitä muuta teidän tarvitsee muka tietää? Vai oliko tarkoitus että ilmoitamme ettei asunnon pohjapiirustus ollut miellyttävä? Tai entä jos olisin sanonut että kämppä olisi kyllä kelvannut minulle, mutta ei puoliskolleni? Olisiko se kuulostanut hyvältä, häh?

Yritimme lisäksi saada lisätietoa erään tietyn osoitteen asunnoista, johon tuli seuraava vastaus.

Tuossa on linkki.

Voi kiitos. Ikävä vain, että linkin tiedoissa näkyi pelkkä lista katuosoitteen asuntojen tyypeistä, eli vapaita kämppiä ei ollut listattu. Joten eipä auttanut muuta, kuin soittaa firmaan ja tiedustella asiaa suullisesti, kun kirjallinen viesti ei näyttänyt menevän oikein missään muodossa perille.

Kaksi otsikkoa

"Talebanien hallinto on kukistunut ja heidän mahdollisuutensa vastarintaan ovat olemattomat"
-Sotilasaikakauslehti 12/2001 pääkirjoitus

"Sota Afganistanissa on kääntynyt talibanien eduksi"
-Sotilasaikakauslehti 10/2009 pääkirjoitus

Miksi ennustaminen on useimmiten mahdotonta?

Kuvitellaan kivikautisen heimon päälliköiden kokous, jossa heimon ennustajalta vaaditaan ennustetta siitä millainen heimon tila on yhden vuoden kuluttua.

Oletetaan heimon keksivän pyörän puolen vuoden kuluttua ja että tämä keksintö mullistaa vajaassa vuodessa koko heimon tulevaisuuden.

Tarkastellaan ennustusta jälkikäteen.

Jos ennustaja EI OSANNUT ennustaa pyörän keksimistä, ennustuksesta ei ollut heimolle mitään hyötyä.

Jos hän taas OSASI ENNUSTAA pyörän keksimisen, hän tiesi jo etukäteen mikä pyörä on ja mitä sillä tehdään. Miksi ennustaja olisi odottanut puolta vuotta pelkästään siksi, että kunnia pyörän keksimisestä menee jollekulle toiselle?

Toivottavasti tämä selventää syyn siihen, miksi en suhtaudu kovin vakavasti minkäänlaisiin tulevaisuusvisionääreihin.

Aika ajoi ohitse

Simpsonit oli joskus loistava sarja. Ensimmäinen kausi oli surkea niin juonen kuin piirrosjälkien osalta, mutta sitten seurasi 15 kautta, jota voi kutsua puhtaalla omatunnolla sarjan kulta-ajaksi. Kriittisemmät sielut laittavat kulta-ajan rajan jonnekin kymmenen kauden paikkeille, mikä on myös ymmärrettävä näkökanta. Itse luulen kausien 11-15 huonontuneen hissukseen niin, että noin 16 kaudesta eteenpäin sarjan henki alkoi olla hukassa ja kaikki hyvät ideat jo kertaalleen kierrätetty.

Varsinainen mahalasku seurasi minun kohdallani, kun sattumalta katsoin ns. spesiaalijaksoja. Ohjelmassa vierailleet tähdet ylistivät kuinka nerokas sarja Simpsonit ovat, kuinka he rakastavat Simsponeita enemmän kuin omaa äitiään jne. Eikä tämä ylistys rajoittunut pelkästään julkkisvieraisiin, vaan sama vaiva tuntui tarttuneen myös sarjan käsikirjoittajiin. Tämäkin on hyvin inhimillistä: kukapa nyt omaa työtään haluaisi vihata.

Ainoa spesiaalijaksoista mieleen jäänyt erikoisempi seikka oli Fat Tonyn ääni: luulin pitkään jonkun sarjan vakioääninäyttelijän tuottavan hahmon äänen, mutta yllätyksekseni ääni kuuluukin Joe Mantegnalle.

Lyhyesti vainoamisesta

Vainoajat voidaan jakaa viiteen ryhmään.

Ensimmäiseen kuuluvat torjutuksi tulleet, jotka haluavat korjata tilanteen ennalleen. Tyypillinen tapaus on päättynyt avo- tai avioliitto, jossa vainoaja on jollain tapaa narsistinen ja uskoo vainoamisen kohteen olevan se ainoa oikea heille sopiva ihminen. Vainoajalla voi olla myös muita persoonallisuushäiriöitä. Hoitona terapia, jossa vainoajaa autetaan ymmärtämään suhteen olevan ohi.

Toiseen vainoajaryhmään kuuluvat täydelliset sekopäät, jotka janoavat kostoa enemmän tai vähemmän todellisesta loukkauksesta. He haluavat kostaa uhrilleen ja saada nämä pelkäämään, sekä ahdistumaan. Hoito on vaikeaa, koska vainoaja kuvittelee olevansa uhrin asemassa.

Kolmas ryhmä muodostuu läheisyydenhakijoista, jotka haluavat päästä vakiintuneeseen ihmissuhteeseen uhrinsa kanssa. Yli puolet tämäntyyppisistä vainoajista on harhaisia ja kolmanneksella on persoonallisuushäiriöitä. Heidänkin kohdallaan hoito on vaikeata, koska he eivät välitä käyttäytymisensä seurauksista.

Neljänteen ryhmään kuuluvat ”epäpätevät kosijat”, joilla on yleensä olemattomat sosiaaliset taidot, mutta jotka ovat saaneet päähänsä heillä olevan oikeuden suhteeseen vainoamisensa kohteen kanssa. Tyypillisesti tämä on mies, joka on saanut naiselta rukkaset, mutta luulee vainoamisen saavan naisen muuttavan mielensä.

Viides vainoajaryhmä ovat ”saalistajat”, jotka vakoilevat uhriaan ja suunnitelevat tekoaan joskus hyvinkin pitkään. Vainoaja on heidän kohdallaan väärä termi siinä mielessä, että uhri ei välttämättä edes tiedä olevansa vainottu. Lisäksi uhri ei kuulu vainoajan lähipiiriin, vaan on sattumanvaraisesti valittu.

Sekä miehet että naiset voivat olla vainoajia, mutta miesvainoajat kärsivät miehiä vähemmän perseoonallisuushäiriöistä, eikä heillä yleensä ole samanlaista rikostaustaa kuin miehillä.

Vainoamisen kriittinen raja on kaksi viikkoa, eli mikäli vainoaminen jatkuu tätä pidempään, sitä todennäköisemmin se tulee jatkumaan. Pidempiaikaisessa vainoamisessa uhri ahdistuu ja vainoaminen muuttuu luonteeltaan uhkaavammaksi ja tunkeilevammaksi. Entisiä kumppaneita vainotaan pidempään kuin tuntemattomia.

Tässä yksi tosikertomus vainoajasta ja vainon uhrina olemisesta. Googlella löytää helposti lisää.