YDIW2

Korvaamattomat ihmiset ja kunnian jakaminen

Aina joskus kuulee ihmettelyä millaisessa maailmassa eläisimme, jos Darwin ja Einstein eivät koskaan olisi syntyneetkään. He olivat ainutlaatuisia neroja, joita ilman evoluutio tai suhteellisuusteoriaa ei olisi keksitty. Hevon vitut. Lähes kaikkien keksintöjen kohdalla on käynyt niin, että useammat keksijät ovat olleet asialla toisistaan tietämättä.

Darwin ja Einstein jäivät historiaan vain siitä syystä, että he julkaisivat tuloksensa ensimmäisenä. Toki heidän keksintönsä olivat huikean merkittäviä, mutta heidän korvaamattomuutensa on hieman kyseenalaista, kun muistetaan KAIKEN kunnian valuvan asian ensimmäiselle keksijälle. Darwin nopeutti evoluutioteoriansa julkaisua, kun hän kuuli erään toisen tutkijan olevan samoilla jalanjäljillä. Einstein ei ollut vielä saanut valmiiksi suhteellisuusteoriaansa, kun eräs matemaatikko tutki samaa asiaa. Matemaatikko itse asiassa keksi suhteellisuusteorian suurin piirtein yhtä aikaa Einsteinin kanssa.

Kuitenkin vain Darwin ja Einstein muistetaan, ei näitä muita. Tämä vain siksi, että he olivat "myöhässä", vaikka he eivät varmastikaan olleet yhtään tyhmempiä, kuin Darwin ja Einstein.

On olemassa vieläkin pahempi tapaus kuin "myöhästyminen, eli kaikki ne tapaukset, jossa joku tekee työtä koko ikänsä, mutta ei saa raadannastaan mitään palkkiota. Joku tutkii jotain asiaa koko ikänsä ja on lähellä lopullista ratkaisua, mutta erehtyy näyttämään tuloksiaan muille. Joku toinen tekee ratkaisevan havainnon ja kunnia "keksimisestä" valuu hänelle, vaikka hän olisi tehnyt töitä ainoastaan kuukauden.

Yhdenlaiset muistelmat

Paremman tekemisen puutteessa kirjastosta tarttui mukaan erään muukalaislegioonalaisen epäviralliset muistelmat, tai itse asiassa useampikin äijän teos. Kutsutaan kirjojen päähenkilöä tässä nimeltä Piesty Kyytiläinen. Ensimmäinen kirja kertoi koulutuskaudesta, mutta oikeastaan kirja keskittyi omakehuun tavalla "Minä olen muukalaislegioona" ja "Muut ovat vähemmän hyviä kuin minä". Toinen kirja keskittyi äijän toimintaan SPOL:ina. (SPOL tulee sanoista Suunnittelen Portilla Onanointia Lämmikkeeksi.)

Toisen kirjan lopussa on kuvaus, kuinka joku karkuri oli onnistunut välttämään Kyytiläisen kotkansilmät ja kuinka asia tuli ilmi toisen henkilön kautta joskus vuosia myöhemmin. Tämänkin tappion kirjoittaja vääntää omahyväiseksi voitokseen antamalla tämän toisen ihmisen jäädä uskoon "kyllä minä tiesin jätkän olevan karkuri, mutta annoin armon käydä oikeudesta". Seuraavaksi hän varmaan kirjoittaa kirjan, jossa paljastaa olevansa jeesus.

Ensimmäinen loppuvaikutelma on, että jos itsekehusta myönnettäisiin Nobel-palkintoja, niin näiden kirjoittaja olisi vahva ehdokas palkinnnon voittajaksi. Toinen loppuvaikutelma on, että kirjoittajan kaltaiset tyypit ovat painonsa arvoisia kultaa minkä tahansa diktartuurivaltion palveluksessa.

MINÄ VAIN TOTTELIN KÄSKYJÄ.

Elokuva vastuusta

Lord of War tuskin on maailman kyynisin elokuva, mutta ainakin se on hyvin lähellä sitä. Elokuvan päähenkilö on häikäilemätön liikemies Juri Orlov, joka käy kauppaa aseilla. Hän on niin kyyninen tyyppi, että hänestä jopa pitää:

-Maailmassa on 550 miljoonaa tuliasetta. Se tekee yhden tuliaseen kahtatoista ihmistä kohden. Kysymys kuuluu: kuinka aseistamme ne loput yksitoista?

-Ainoa jolle en myynyt aseita, oli Osama bin Laden. En moraalisista syistä, vaan koska hänen shekeillään ei ollut katetta.

-Luodit kumoavat hallituksia varmemmin kuin äänet.

-(Orlovin asiakas)Mikä vika lapsisotilaissa on? Kyllä 14-vuotiaan ampuma luoti tappaa samalla tavalla kuin 40-vuotiaan.

-Auto ja tupakkateollisuus ovat niitä todellisia tappajia. Minun tuotteissani on sentään varmistin.

-En ole koskaan tappanut henkilökohtaisesti ketään.

-Asekauppiaat perivät maan, koska kaikki muut ovat keskittyneet tappamaan toisiaan. Selviytymisen salaisuus on, ettei pidä alkaa sotimaan. Etenkään itseään vastaan.

Elokuva perustuu tositapahtumiin. Lopputeksteissä todetaan, että suurimmat aseiden valmistajamaat ovat Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Usa ja Venäjä. Nämä maat ovat myös ainoat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet.

Maailman hauskin poliittinen puolue

Viime viikolla eräs libertaritsti (tai liberaali, ota näistä perkeleistä selvää) sanoi tv:ssä äänestämisen olevan turhaa, koska mikään ei kuitenkaan muutu. Lisäksi hän ihmetteli miksi libertaristien kannatus on niin vähäistä.

Tämä on kyllä jotain aivan ylittämätöntä.

The Pacific

FinTV (jonka löysin aivan hiljakkoin) kuuluu kategoriaan "maailman parhaat keksinnöt".

Sieltä löytyy mm. The Pacific, joka on aivan loistava minisarja tyynenmeren sodasta, kaikkien aikojen verisimmästä vesileikistä.

Sarjalle on annettava pisteitä uskomattoman autenttisesta vaikutelmasta, sekä tinkimättömän karuista taistelukohtauksista. Tyynenmeren sota oli raaka mittelö, eikä sarja suinkaan pyri kaunistelemaan taistelukentän kamaluuksia: jalat ja kädet irtoilevat, puoliksi pois ammutut päät näytetään jne. Erityisen loistavaa on se nykyään tv-sarjoissa lisääntyvä asenne, joka on luopunut amerikkalaisten esittämisestä puhtoisina pyhäkoulupoikina.

Yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on Rami Malekin esittämä Merriell "SNAFU" Shelton, jolla on paljon yhtäläisyyksiä Tuntemattoman Sotilaan Rahikaisen kanssa. Lunki mies, joka täyttää velvollisuutensa, mutta pyrkii aina pääsemään kaikesta hieman helpommalla kuin muut - yleensä onnistuen.

Huonoa sanottavaa ei oikeastaan löydy. Ajoittain tähtilippua kumarrellaan ja Peleliun taisteluun on uhrattu kolme jaksoa, vaikka kaksikin olisi riittänyt.

Irti todellisuudesta