The Virhe

Rakas päiväkirja,

Tänään oli töissä oikein harvinaisen veemäinen päivä. Päivän alku oli mitäänsanomaton, mutta näennäisesti päivä oli täysin samanlainen kuin mikä tahansa muukin vastaava päivä. Aamupäivällä pomoni sitten soitti ja pyysi minua viimeistelemään projektin, jonka kanssa olin tuhertanut jo useita päiviä.

Projekti itsessään oli tuomittu jo alun alkaen. Alkuperäinen toteutus oli käsittämätön ja asiaan tehty parannus osoittautui virheelliseksi, kiitos projektissa mukana häärivän kahden muun osapuolen. Kun lopullinen suuntaviiva sitten viimein oli selvillä, aloin (jo tässä vaiheessa projektiin harvinaisen kyrpiytyneenä) toteuttamaan tätä viimeistä tuskallista muutosta. Muutos toteutui loppujen lopuksi omasta mielestäni varsin tyydyttävällä tavalla. Hyvillä mielin ilmoitin pomolleni projektin olevan valmis tarkastettavaksi.

Projektilla oli projektin itsensä kaltainen loppu.

Pomoni soitti pari tuntia myöhemmin ja alkoi haukkua minua projektin kehnosta toteutuksesta. Hän sanoi lopullista tuotosta ”paskaksi”, syistä jotka eivät minulle täysin auenneet. Tai ainakaan toinen syistä ei auennut. En alkanut väittää pomolleni vastaan, sillä vastaaninttäminen olisi todennäköisesti vain pahentanut asiaa. Enkä muutoinkaan ole konflikteista nauttiva luonne. Joten kuuntelin ripityksen perisuomalaiseen hiljaisena, hampaita kirskutellen ja nyrkkiä taskussa puristaen.

Uteliaille kerrottakoon pomoni ärtymyksen johtuneen niin sanotusta juridisesta tulkinnasta.

Tieliikennelainsäädännössä sanotaan ettei suojatien eteen pysähtynyttä autoa saa ohittaa pysähtymättä. Lain käytännön seuraukset ovat kuitenkin pulmallisia, sillä jos kaikki noudattaisivat tätä määräystä, kaupungissa liikkuminen muuttuisi tuskallisen hitaaksi ja nykiväksi. Lakia ei siis noudata juuri kukaan. Aina silloin tällöin joku autoilijoista ajaa suojatien eteen pysähtyneen auton takaa varoittamatta tulleen jalankulkijan yli. Tällöin syyllinen on helppo osoittaa: laki pakottaa autoilijan pysähtymään, joten autoilijan vikahan tämä yliajo oli. Mahdollisesti henkensä menettänyttä jalankulkijaa tämä ei luonnollisesti lohduta, mutta onpahan ainakin syyllinen selvillä.

Minun toinen virheeni oli pysähtymismääräystä rikkovan autoilijan kaltainen: rikoin määräystä, jota juuri kukaan ei noudata (eikä valvo), mutta tänä nimenomaisena päivänä pomoni haukankatse huomasi rikkeeni ja sain ansaistun rangaistukseni. Hyi minä.

Vuotava haava

Luin hiljattain erään kirjoittajan mielipiteitä Irakin sodasta ja alueen nykytilanteesta. Kirjoittaja oli optimisti: tilanteen rauhoittuminen on vain ”ajan kysymys” ja alueen väestön ”kollektiivinen tajunta” on rauhan kannalla jne. Lisäksi jenkkien sotakone on niin ylivoimaisen tehokas, ettei Irakin vastarintataistelijoilla ole pienintäkään toivoa pärjätä sitä vastaan. Amerikkalaisia joukkoja on alueella 200000 sotilaan verran, joista vain kymmenesosa osallistuu varsinaisiin taisteluihin. Sotilaista noin 3000 on kuollut taisteluissa.

Mieleen nousi seuraava kuvitteellinen skenaario.

Suomi julistaa sodan vaikkapa Bolivialle. Suomen armeija ylittää 20000 miehen voimalla atlantin, kukistaa Bolivian valtiollisen armeijan ja perustaa Boliviaan oman nukkehallituksensa, joka julistetaan alueen lailliseksi hallitukseksi. Suomen hallitus ilmoittaa olevansa Boliviassa niin kauan kuin on tarpeen.

Vastoin asiantuntijoiden analyysejä, tavalliset Bolivialaiset eivät ilahtuneetkaan uudesta hallinnosta ja ”vapauttaja-armeijan” läsnäolosta, vaan he aloittavat omatoimisen sissisodan. Tienvarsipommit poksahtelevat ja Suomen armeija kärsii taisteluissa muutaman vuoden aikana 200 miehen tappiot kuolleina ja tuhansina haavoittuneina. Optimistit kuitenkin sanoisivat tilanteen olevan ”vakaa” ja muistuttaisivat Suomen sotakoneen ylivoimaisuudesta Bolivian sissitaistelijoihin nähden. Mutta Bolivialaiset tietävät, että miehitys käy Suomen valtiolle erittäin kalliiksi ja ennemmin tai myöhemmin Suomen armeijan on poistuttava Boliviasta.

Kuka on sitä mieltä, että Bolivian tilanne säilyy vakaana ja Bolivian nukkehallitus säilyttää asemansa kun Suomen armeija lopulta poistuu paikalta?

Optimistit unohtavat aina erään tärkeän resurssin, nimittäin ajan. Jenkit kyllä potkivat Irakin vastarintataistelijoita persuuksille vaikka kuinka kauan, mutta heti kun he poistuvat paikalta niin touhu leviää käsiin. Väkivalloin kumottu entinen hallinto (tai uusi tilalle asetettu?) ei luultavasti ilahduta paikallisia asukkaita ja tilanne säilyy vakaana vain niin kauan, kun miehittäjän tukema nukkehallinto voi luottaa ja turvautua heidän väkivaltakoneistonsa voimaan.

Teoriaan Irakin vakaudesta voi uskoa vain, jos uskoo yhtä lailla Bolivialaisten nöyrtymiseen Suomen armeijan invaasion myötä.

Muuten, jos väite ”vain joka kymmenes jenkkisotilas ottaa osaa varsinaisiin taisteluihin” pitää paikkansa, niin silloin koko Irakin sodan ja miehityksen aikana taistelujoukot ovat menettäneet peräti 10% vahvuudestaan kuolleina ja yli puolet haavoittuneina. Joukkoja on toki kierrätetty, mutta tässä mielessä koko teoria Amerikkalaisten ylivoimaisuudesta alkaa näyttää arveluttavalta.

Helsinki

Vähemmän siistiä

Ei helvetti tuota Sillä siisti ohjelman miespuolista juontajaa. Suorastaan odotan milloin heppu esiintyy ohjelmassa kynnet punattuina, huulipunaa huulissaan ja pitkässä hameessa.

Nimellä paiskattu

Dufva (Duffa? Duhva?) on typerin sukunimi minkä tiedän.

Täällä on suomalaisten sukunimien englanninkielisiä muunnoksia, jotka ovat kieltämättä varsin riemastuttavia.

Back to U.S.S.R.

Rikolliset ovat kaikkein pahimmat yksityisyysfanaatikot.

Niin varmasti ovat. Jos haluat säilyttää yksityisyytesi, olet arvelluttava rikollinen. Rehellinen ihminen ei kerta kaikkiaan koskaan syyllisty mihinkään rikokseen, joten vain kriminaalit vastustavat asuinkiinteistöjen ympärivuorokautista kameravalvontaa. Kun kamerat kerran saadaan asennettua joka paikkaan, rikolliset jäävät kiinni ja kunnon väki voi nukkua yönsä rauhassa.

Noin ajattelevia ihmisiä on oikeasti olemassa. He tuntevat joko synnynnäistä vetoa totalitarismiin, tai "eivät näe metsää puilta", eli ajattelevat vain kapea-alaisesti ja lyhyen tähtäimen etu silmissään. Tarpeeksi tarkkaan tutkittuna kaikki ihmiset kyllä paljastuvat rikollisiksi, mutta vakavia rikoksia tekee niin pieni osa ihmisistä, että kaikkien joka paikkaan ulottuva valvonta pelkästään näiden rikosten ehkäisemiseksi on kuin ampuisi tykillä hyttystä.

Julkisten paikkojen valvonta on kannatettavaa (ja aivan eri asia), mutta että yksityiset asunnot.. huh huh. Tuurijuoppo kehottaa tämänkaltaisen valvonnan kannattajia muuttamaan Kiinaan. Tai Pohjois-Koreaan.

Tämän kirjan ostaisin heti

Näin

Tajusin vasta hetki sitten miksi vihreitä kutsutaan vesimeloneiksi; päältä vihreitä, sisältä punaisia.

Dieettisäännöt

1. Jos syöt salaa eikä kukaan näe sitä, siinä ei ole kaloreita.

2. Jos juot dieettilimsaa suklaapatukan kanssa, limsan kalorittomuus neutraloi luonnollisesti suklaapatukan sisältämät kalorit.

3. Jos syöt seurueessa, omia kaloreitasi ei tarvitse laskea, jos muut syövät enemmän.

4. Lääketieteellisiin tarkoituksiin nautitun ruoan kaloreita ei lasketa koskaan. Tällaisia ovat mm. kaakao, jäätelö, viinat ja lakritsa.

5. Jos lihotat perheenjäsenesi, näytät itse laihemmalta.

6. Elokuviin, tv-sarjoihin yms. liittyvät nautintoaineet eivät sisällä lisäkaloreita, koska ne ovat osa viihdepaketin kokonaisuutta. Tällaisia tuotteita ovat mm. limsat, erilaiset purukumit, popcorn, perunalastut, keskikalja jne.

7. Kekseissä ei ole rasvaa. Murrettaessa keksin sisältämä rasvahan putoaa murusina lattialle, pöydälle jne.

8. Lusikoista, veitsistä, kulhoista yms. keittiövälineistä nuolemasi (runsaatkin) rippeet eivät sisällä kaloreita, sillä se on valtavasti energiaa vaativaan tiskiin valmistautumista.

9. Samanvärisissä ruoka-aineissa on saman verran kaloreja. Esimerkiksi: pinaatti ja pistaasijäätelö, sienet ja valkoinen suklaa, tomaatti ja mansikkajäätelö jne. HUOM! Ruskea suklaa on universaali väri, ja sillä voidaan korvata mikä tahansa muu väri.

10. Pakastetuissa ruoissa ei ole kaloreita, koska kalorit ovat lämpöyksiköitä. Tälläisiä ovat esimerkiksi jäätelö, pakasteesta otetut piiraat jne.

You're doing it wrong

Nimeni on Pöntinen, James Pöntinen

Ilta-sanomien keskustelualueella pohditaan kaikkien aikojen parasta Bondia.

Oma paremmuuslistani on tämä, paremmasta huonompaan; Sean Connery, Timothy Dalton, Pierce Brosman, George Lazenby, Roger Moore, Daniel Craig.

Connery oli paitsi loistava Bondina, myös itse Ian Flemingin rooliin hyväksymä. Täten arvonimi kaikkien aikojen paras Bond kuuluu ikuisesti hänelle. Dalton oli puolestaan ”realistisin” Bond. Valitettavasti hän ei tehnyt kuin kaksi Bond-elokuvaa, koska yleisö ei pitänyt hänen Bond-tulkinnastaan. (Syyt tuonnempana.) Brosman nappaa henkilökohtaisen listani pronssisijan Daltonin kanssa kilpailevan jämäkän otteensa vuoksi.

Sitten huonompi puolisko. Lazenby teki roolinsa ennen Conneryn viimeisintä Bond-elokuvaa (timantit ovat ikuisia) ja hän on ainoa, joka näytteli Bondia vaivaisen yhden kerran. Tämä ei johtunut niinkään hänen suorituksistaan valkokankaalla, vaan hänen vaikeasta luonteestaan. Roger Moore oli sitten se mies, joka toi huumorin Bondeihin. Tämä jakaa mielipiteet Mooresta Bondina jyrkästi kahtia ja minä kuulun niihin, joiden mielestä konsepti ei ollut toimiva. Daltonin lyhyt vilahdus Bond-tähtenä saattoi johtua osin juuri tästä; yleisö oli katsellut puolitoista vuosikymmentä Mooren hupiroolia ja äkkinäinen siirtyminen kuolemanvakavaan Bondiin oli heille liikaa.

Entä Daniel Craig? Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Heureka, keksin pyörän uudelleen

On jälleen selittelyjen aika.

Kuvitelkaa mielessänne talousjärjestelmä, jonka asettamissa rajoissa kaikki ihmiset joutuvat toimimaan. Järjestelmä ei ole täydellinen, mutta sen tuloksista yksi kolmasosa on erinomaisia, toinen kolmasosa hyviä ja yksi kuudesosa tyydyttäviä. Ylivoimainen enemmistö siis hyötyy järjestelmästä ja vain yksi kuudesosa on sitä mieltä, ettei järjestelmä ei toimi. Sitten eräs tähän yhden kuudesosan vähemmistöön kuuluva mieshenkilö aloittaa järjestelmän vastaisen kapinan.

Miehellämme on takanaan lukuisia konkursseja ja hän elää käytännössä kädestä suuhun. Lisäksi miehen kyvyttömyys raha-asioissa on kaikkien tiedossa ja yleinen naurun aihe. Mies itse on sen sijaan sitä mieltä, ettei hänen taloudenpidossaan ole mitään vikaa, vaan hänen jatkuvat epäonnistumisisensa ovat talousjärjestelmän luomien epämääräisten huijareiden syytä, jotka manipuloivat viattomia ihmisiä sijoittamaan rahojaan tuottamattomiin kohteisiin. Mies alkaa kirjoittaa talousoppaita, joissa hän analysoi konkurssejaan ja paljastaa huijareiden tekniikoita, jotka johtivat näihin konkursseihin. Oppaista nousee jonkinasteinen kohu, mutta lähinnä vain muiden taloustumpeloiden keskuudessa.

Myös osa enemmistöön kuuluvista ihmisistä kiinnostuu asiasta ja lukee miehen kirjoittamia talousoppaita. Oppaiden neuvot (osta halvalla, myy kalliilla, älä kuluta enemmän kuin tienaat, älä osta sikaa säkissä) ovat kuitenkin suurimmalle osalle niin itsestään selviä, etteivät he ymmärrä mistä miehen kapinassa oikein on kyse. He yrittävät kysellä tarkempia perusteluja. Haluaako mies kenties purkaa nykyisen talousjärjestelmän ja esittää tilalle uutta? Vai aikooko mies kertoa miten nykyinen järjestelmä saadaan viilattua tehokkaammaksi?

Mies ei kuitenkaan kysymyksistä piittaa, vaan tyytyy vain sitkeästi toistamaan oppaidensa teesejä ja
inttämään että vain hänellä on oikea näkemys talousjärjestelmästä, esittämättä asioista sen kummempia perusteluja. Muut toteavat lopulta miehen kanssa käytävän keskustelun vastaavan lähinnä pään lyömistä seinään ja lopettavat koko asian pohtimisen turhana ajan haaskaamisena.

Kuulostaako tarina absurdilta? Vaihdetaanpa talousjärjestelmän tilalle ihmisen parinvalinta ja näin päästään kätevästi sellaisten miesten pään sisään, joista surkeimmat (parhaat?) ovat nähneet vaginan viimeksi syntyessään, mutta kirjoittavat naisteniskemisestä yhtä luontevasti kuin parhaat gigolot.

Onhan näiden pellegigolojen vuodatuksia omalla tavallaan riemukasta lukea, mutta niistä koituva apu naisenkaadossa on puhtaan nollan luokkaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos oppaiden lukija ei ole aikaisemmin tajunnut esimerkiksi hygienian merkitystä, tai sitä, että naisille voi puhua treffeillä muustakin kuin pelkistä tietokoneista.

Hauskaa vappua