Kuvitelkaa mielessänne talousjärjestelmä, jonka asettamissa rajoissa kaikki ihmiset joutuvat toimimaan. Järjestelmä ei ole täydellinen, mutta sen tuloksista yksi kolmasosa on erinomaisia, toinen kolmasosa hyviä ja yksi kuudesosa tyydyttäviä. Ylivoimainen enemmistö siis hyötyy järjestelmästä ja vain yksi kuudesosa on sitä mieltä, ettei järjestelmä ei toimi. Sitten eräs tähän yhden kuudesosan vähemmistöön kuuluva mieshenkilö aloittaa järjestelmän vastaisen kapinan.
Miehellämme on takanaan lukuisia konkursseja ja hän elää käytännössä kädestä suuhun. Lisäksi miehen kyvyttömyys raha-asioissa on kaikkien tiedossa ja yleinen naurun aihe. Mies itse on sen sijaan sitä mieltä, ettei hänen taloudenpidossaan ole mitään vikaa, vaan hänen jatkuvat epäonnistumisisensa ovat talousjärjestelmän luomien epämääräisten huijareiden syytä, jotka manipuloivat viattomia ihmisiä sijoittamaan rahojaan tuottamattomiin kohteisiin. Mies alkaa kirjoittaa talousoppaita, joissa hän analysoi konkurssejaan ja paljastaa huijareiden tekniikoita, jotka johtivat näihin konkursseihin. Oppaista nousee jonkinasteinen kohu, mutta lähinnä vain muiden taloustumpeloiden keskuudessa.
Myös osa enemmistöön kuuluvista ihmisistä kiinnostuu asiasta ja lukee miehen kirjoittamia talousoppaita. Oppaiden neuvot (osta halvalla, myy kalliilla, älä kuluta enemmän kuin tienaat, älä osta sikaa säkissä) ovat kuitenkin suurimmalle osalle niin itsestään selviä, etteivät he ymmärrä mistä miehen kapinassa oikein on kyse. He yrittävät kysellä tarkempia perusteluja. Haluaako mies kenties purkaa nykyisen talousjärjestelmän ja esittää tilalle uutta? Vai aikooko mies kertoa miten nykyinen järjestelmä saadaan viilattua tehokkaammaksi?
Mies ei kuitenkaan kysymyksistä piittaa, vaan tyytyy vain sitkeästi toistamaan oppaidensa teesejä ja
inttämään että vain hänellä on oikea näkemys talousjärjestelmästä, esittämättä asioista sen kummempia perusteluja. Muut toteavat lopulta miehen kanssa käytävän keskustelun vastaavan lähinnä pään lyömistä seinään ja lopettavat koko asian pohtimisen turhana ajan haaskaamisena.
Kuulostaako tarina absurdilta? Vaihdetaanpa talousjärjestelmän tilalle ihmisen parinvalinta ja näin päästään kätevästi sellaisten miesten pään sisään, joista surkeimmat (parhaat?) ovat nähneet vaginan viimeksi syntyessään, mutta kirjoittavat naisteniskemisestä yhtä luontevasti kuin parhaat gigolot.
Onhan näiden pellegigolojen vuodatuksia omalla tavallaan riemukasta lukea, mutta niistä koituva apu naisenkaadossa on puhtaan nollan luokkaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos oppaiden lukija ei ole aikaisemmin tajunnut esimerkiksi hygienian merkitystä, tai sitä, että naisille voi puhua treffeillä muustakin kuin pelkistä tietokoneista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti