Vuotava haava

Luin hiljattain erään kirjoittajan mielipiteitä Irakin sodasta ja alueen nykytilanteesta. Kirjoittaja oli optimisti: tilanteen rauhoittuminen on vain ”ajan kysymys” ja alueen väestön ”kollektiivinen tajunta” on rauhan kannalla jne. Lisäksi jenkkien sotakone on niin ylivoimaisen tehokas, ettei Irakin vastarintataistelijoilla ole pienintäkään toivoa pärjätä sitä vastaan. Amerikkalaisia joukkoja on alueella 200000 sotilaan verran, joista vain kymmenesosa osallistuu varsinaisiin taisteluihin. Sotilaista noin 3000 on kuollut taisteluissa.

Mieleen nousi seuraava kuvitteellinen skenaario.

Suomi julistaa sodan vaikkapa Bolivialle. Suomen armeija ylittää 20000 miehen voimalla atlantin, kukistaa Bolivian valtiollisen armeijan ja perustaa Boliviaan oman nukkehallituksensa, joka julistetaan alueen lailliseksi hallitukseksi. Suomen hallitus ilmoittaa olevansa Boliviassa niin kauan kuin on tarpeen.

Vastoin asiantuntijoiden analyysejä, tavalliset Bolivialaiset eivät ilahtuneetkaan uudesta hallinnosta ja ”vapauttaja-armeijan” läsnäolosta, vaan he aloittavat omatoimisen sissisodan. Tienvarsipommit poksahtelevat ja Suomen armeija kärsii taisteluissa muutaman vuoden aikana 200 miehen tappiot kuolleina ja tuhansina haavoittuneina. Optimistit kuitenkin sanoisivat tilanteen olevan ”vakaa” ja muistuttaisivat Suomen sotakoneen ylivoimaisuudesta Bolivian sissitaistelijoihin nähden. Mutta Bolivialaiset tietävät, että miehitys käy Suomen valtiolle erittäin kalliiksi ja ennemmin tai myöhemmin Suomen armeijan on poistuttava Boliviasta.

Kuka on sitä mieltä, että Bolivian tilanne säilyy vakaana ja Bolivian nukkehallitus säilyttää asemansa kun Suomen armeija lopulta poistuu paikalta?

Optimistit unohtavat aina erään tärkeän resurssin, nimittäin ajan. Jenkit kyllä potkivat Irakin vastarintataistelijoita persuuksille vaikka kuinka kauan, mutta heti kun he poistuvat paikalta niin touhu leviää käsiin. Väkivalloin kumottu entinen hallinto (tai uusi tilalle asetettu?) ei luultavasti ilahduta paikallisia asukkaita ja tilanne säilyy vakaana vain niin kauan, kun miehittäjän tukema nukkehallinto voi luottaa ja turvautua heidän väkivaltakoneistonsa voimaan.

Teoriaan Irakin vakaudesta voi uskoa vain, jos uskoo yhtä lailla Bolivialaisten nöyrtymiseen Suomen armeijan invaasion myötä.

Muuten, jos väite ”vain joka kymmenes jenkkisotilas ottaa osaa varsinaisiin taisteluihin” pitää paikkansa, niin silloin koko Irakin sodan ja miehityksen aikana taistelujoukot ovat menettäneet peräti 10% vahvuudestaan kuolleina ja yli puolet haavoittuneina. Joukkoja on toki kierrätetty, mutta tässä mielessä koko teoria Amerikkalaisten ylivoimaisuudesta alkaa näyttää arveluttavalta.