Itsestäänselvyyksistä ja muusta vielä kerran

Olen kirjoittanut paljon

Mikä fetissi oman tuotteliaisuuden mainostamisessa on? Pelkääkö kirjoittaja etteivät lukijat huomaa kirjoittajan tuotteliaisuutta koska siitä pitää erikseen mainita?

Olen kirjoittanut aiheesta paljon

Sama kuin edellisessä. Useimmilla kirjoittajilla on taipumus juuttua kirjoittamaan vain muutamasta aiheesta, joten huomautus ”kirjoitan paljon aiheesta” on vielä turhempi. Olen minäkin kirjoittanut ”paljon” ennustamisesta ja muusta huuhaasta, mutta en jaksa joka välissä erikseen muistuttaa kahdelle(?) lukijalleni kirjoittaneeni aiheesta paljon.

Ennustin asian jo vuosia sitten

Niinpä varmaan. Joku aikaisempi kirjoitus on saattanut epämääräisesti viitata jonkin tapahtuman MAHDOLLISUUTEEN, mutta jälkikäteen tarkasteltuna tuo viittaus muuttuu kirjoittajan silmissä lähes profetiaksi. Pelkkien itsestäänselvyyksien ”ennustaminen” ei ole ennustamista lainkaan, vaan puhdasta egonkohotusta.

Varoitin että huonosti käy, mutta kukaan ei uskonut

Yleensä kaikissa eri vaihtoehdoissa on omat huonot puolensa, joten varoittelija voi aina vedota tarkoittaneensa juuri tätä.

Partiolaiset

Kiinnostavuus ja kiinnotuksen puute

Jos ilmoittaa kiinnostuneensa jostain asiasta, yleensä ei tarvitse perustella miksi on kiinnostunut.

Jos ilmoittaa ettei ole kiinnostunut jostain asiasta, voidaan kysyä miksi ei ole kiinnostunut kyseisestä asiasta.

Sinnikkäimmät yksilöt tulkitsevat kiinnostuksen puutteen pelkkänä käännytystyön puutteena. Mistä tiedät ettei paska ole hyvää, kun et ole maistanut sitä? Tällaiseen järkeilyyn on mahdotonta vastata järkevästi.

Mikä vielä pahempaa, kiinnostuksen puute nähdään henkilökohtaisena loukkauksena. Haluavatko nämä omasta kiinnostavuudestaan vakuuttuneet urpot elää maailmassa jossa jokainen vain hymyisisi ja nyökyttelisi kaikelle heidän tekemisilleen?

Henkilökohtaisesta miellyttävyydestä

Kohdallani arvostelen ihmiset luokkiin ystävät, tuttavat, normaalit, no jaa, vastenmieliset ja vihamiehet. Ystävät ovat tosiystäviä, joiden kanssa voit jakaa vaikka kaikki huolesi. Tuttavat ovat niitä, joiden kanssa tulet toimeen hyvin, mutta joille et vielä uskoudu mitenkään syvällisemmin. Normaaleita ovat ne joiden kanssa toimit ilman sen kummemmin miettimättä, mutta joita ei välttele. No jaa tyypit ovat niitä joiden kanssa pystyt toimimaan, mutta joiden kanssa et vietä yhtään enempää aikaa kuin on pakko. Vastenmieliset ovat taas kaikki ne, jotka saavat verenpaineen nousemaan jo pelkällä läsnäolollaan. Vihamiehet taas - arvaatte varmaan loput.

Luokkien no jaa sekä vastenmielinen välinen raja on veteen piirretty viiva. Omalla kohdallani jälkimmäiseen kastiin pääsee heti, jos provosoi tahallaan esimerkiksi vääntämällä 'hauskoja' vitsejä allekirjoittaneelle. (Tarkkaan ottaen tähän vaaditaan enemmän, mutta ajatushan tässä on tärkein.)

Itse olen ilokseni huomannut siirtymän normaaleista tuttaviin olevan suurempi, kuin normaaleista no jaa:han tai vielä pahemmaksi. Silti näissä tapauksissa joissa siirtymä huonompaan suuntaan tapahtuu, siirtymän nopeus yllättää aina. Parhaimmillaan (pahimmillaan?) siihen menee vain minuutteja.

Ehkä tästä pitäisi kirjoittaa enemmän.