sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Arkijärjestä ja hahmottamisen vaikeudesta

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin uskomusta, joka oletti avioeron vaikeuden jotenkin parantavan naimisiin menevien parien elämää. Oletus oli täyttä paskaa, mutta vastaavia harhoja on ollut muitakin.

Yksi niistä oli 30-luvulla amerikoissa, jolloin pankkijärjestelmä natisi liitoksissaan pankkien mennessä satamäärin konkurssiin. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin järjestelmä jossa pankkien yläpuolella oli erityinen takausjärjestelmä. Aikaisemmassa järjestelmässä pankkin asiakkaat menettivät säästönsä mahdollisen pankin konkurssin myötä. Uusi takausjärjestelmä sen sijaan korvasi asiakkaiden säästöt mahdollisessa konkurssitilanteessa.

Takausjärjestelmää vastustettiin raivokkaasti. Lukuisat talousasiantuntijat sanoivat järjestelmän aiheuttavan kavallusten ja konkurssien aallon, koska toisten maksaessa laskun pankeilta katoavat intressit vastuulliseen sijoitustoimintaan.

Kävi tismalleen päinvastoin. Koska uusi takauselin joutui korvausvelvolliseksi mahdollisen konkurssin myötä, sillä oli hyvin voimakas tarve valvoa pankkeja ja sitä kuinka ne käsittelevät ihmisten varoja. Konkurssiin menikin 40-luvulla vain yksi ainoa pankki, eli tulos oli tismalleen päinvastainen mitä ennakko-oletus väitti tapahtuvaksi.

Kotimaasta löytyy ainakin yksi kauppaketju, jonka kodinkonepuolella oli töissä pääasiassa yli viisikymppisiä myyjiä. Koska heille piti maksaa paljon ikälisiä ja vastaavia korvauksia, budjetista vastaavat talousihmiset suosittelivat kulujen säästämiseksi vanhojen myyjien irtisanomista ja nuorempien palkkaamista tilalle.

Palkkakuluissa kyllä säästettiin, mutta ikävänä sivuvaikutuksena myynti romahti, kun kokeneet myyntiammattilaiset korvattiin juuri koulusta valmistuneilla märkäkorvamyyjillä.

Teoriassa itsestään selvät uskomukset voivat osoittautua pahasti vääräksi. Niin hyvässä kuin pahassa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Täysillä päin jäävuorta

Sikanautablogi on taas vauhdissa.
Väitteen oikeellisuus ei riipu sen esittäjästä.

Menee aika vaikeaksi, jos ohjetta aikoo noudattaa käytännössä. Internet on tulvillaan tuotteliaita kylähulluja, joten väittämissä ei ole alun perinkään päätä eikä häntää. Näin ollen lukijan kannattaa luokitella kirjoittajat fiksuihin ja hulluihin. Ellei tätä usko, niin kannattaa miettiä miten tuskallista olisi, jos vaikkapa homokaasua ja STT:a ei saisi nähdä kokonaisuutena, vaan näiden jokainen yksittäinen väittämä olisi analysoitava erikseen.
Kun avioeroa on vaikea saada, ihmiset ovat pakotettuja valitsemaan puolisonsa järkevästi.

Niinpä varmaan joo. Kun amerikoissa avioeron hakemista helpotettiin ensi kertaa siten, että eron sai pelkästään vaatimalla sitä, perheväkivalta laski pian kolmanneksella. Uudessa systeemissä huonosta parisuhteesta voi yksinkertaisesti lähteä lätkimään, sen sijaan että olisi pakotettu ottamaan puolisolta selkäänsä.

Ihmiset ja olosuhteet muuttuvat. Puolisoon voi kyllästyä, tai voi myös kohdata jonkun toisen, joka osoittautuu kaikin puolin omaa kumppania paremmaksi. Jos eroaminen on hyvin vaikeaa, seurauksena eivät ole mitkään 'järkiperäiset' avioliitot, vaan todennäköisemmin perheväkivallan kasvu, kulissiavioliitot jne.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Libertaristinen unelma lähenee

Korkein oikeus päätti suuressa viisaudessaan ettei yksityisen valvontafirman suorittamalle sakottamiselle ole estettä. Ilmeisesti lobotomiapotilaatkin ovat saaneet edustuksensa korkeimmassa oikeudessa, kun kaksi alempaa oikeusastetta pitivät firmojen harrastamaa SAKOTUStoimintaa LAITTOMANA, koska sen katsotaan olevan julkisen vallan käyttöä, eikä näiden mielestä myöskään sopimuksen edellytyksenä olevaa aktiivista tahdonilmaisua voi syntyä pelkällä auton pysäköimisellä.

Pysäköintifirmojen toimita perustuu puhtaasti perverssille kannustimelle. Parkkifirma on yksityinen yritys, joka tähtää voiton maksimoimiseen. Nyt kun SAKKOJA (miksi vitussa puhutaan sakoista, kun sakon voi määrätä vain viranomainen?!?) voivat kirjoittaa myös yksityiset voittoa tekevät firmat, niitä myös kirjoitetaan kynät savuten. Kun ihmiset alkavat varoa varoa tiettyjä alueita -> parkkifirman liikevoitto pienenee -> lappuja aletaan kirjoittamaan sen perusteella onko auto millikin pihan puolella jne.

Minä aion saatana vieköön boikotoida joka helvetin firmaa, joka palkkaa moiset paskafirmat pysäköintialueitaan vahtaamaan. Maksaville asiakkaille vittuileminen on kun myyjän kannalta pidemmän päälle erittäin huonoa bisnestä.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Mainettaan terävämpi jätkä

Vaikka Tony Halme kuoli jo ajat sitten (tai oikeastaan juuri sen takia) päätin tutustua miehen kirjalliseen tuotantoon. Lukukokemuksen jälkeen täytyy sanoa että vaikka miehen elämän lähtökohdat olivat mitä olivat, hän pääsi pidemmälle kuin noin 99,9% vastaavista yrittäjistä. Luultavasti juuri tuo kiukuttaa eniten Halmeen arvostelijoita. Kaarina Hazard kirjoitti läpeensä surkean vuodatuksen, jota hän ei olisi uskaltanut kirjoittaa miehen vielä eläessä; kuolleet kun eivät voi puolustaa itseään.
Mielestäni viihdeteollisuudessa paremmuuden mittarina toimiikin suosio, ei kriitikoiden antamat tyylipisteet. Siksi Toni vetää pidemmän korren elokuvanäyttelijänä Ihmetehtaan "urallaan". Suomen mittakaavassa huomattavan arvostettujen Franzenin pariskunnan yritykset nousta minkäänlaisiin rooleihin Hollywoodissa kertovat kyllä siitä, mitä Halme siellä saavutti. Kirjailijana Halme pesi Hazardin elämänkertansa kaupallisena menestyksenä ja kärjekkäässä läpässä kuuluisien kannanottojensa ansiosta.

Varsin paikkansapitävä kommentti. Niin sanottujen kriitikoiden mielipiteillä ei ole paskankaan väliä. Speden Uuno Turhapurot olivat jatkuvasti kriitikoiden hampaissa, mutta vetivät silti teattereihin satojatuhansia ihmisiä. Kriitikoiden ylistämät ranskalaiset taide-elokuvat taas kiinnostivat lähinnä verkonpainojen tarpeessa olevia kalastajia.

Yksin saavutustensa valossa Halme tulee olemaan merkittävin suomalainen viihdetähti vielä pitkään. Tätä heidän arvostelijansa eivät voi muuttaa, vaikka itkisivät silkasta raivosta aina kun joku kuiskaa ”Tony Halme.”