Edellisessä kirjoituksessa käsittelin uskomusta, joka oletti avioeron vaikeuden jotenkin parantavan naimisiin menevien parien elämää. Oletus oli täyttä paskaa, mutta vastaavia harhoja on ollut muitakin.
Yksi niistä oli 30-luvulla amerikoissa, jolloin pankkijärjestelmä natisi liitoksissaan pankkien mennessä satamäärin konkurssiin. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin järjestelmä jossa pankkien yläpuolella oli erityinen takausjärjestelmä. Aikaisemmassa järjestelmässä pankkin asiakkaat menettivät säästönsä mahdollisen pankin konkurssin myötä. Uusi takausjärjestelmä sen sijaan korvasi asiakkaiden säästöt mahdollisessa konkurssitilanteessa.
Takausjärjestelmää vastustettiin raivokkaasti. Lukuisat talousasiantuntijat sanoivat järjestelmän aiheuttavan kavallusten ja konkurssien aallon, koska toisten maksaessa laskun pankeilta katoavat intressit vastuulliseen sijoitustoimintaan.
Kävi tismalleen päinvastoin. Koska uusi takauselin joutui korvausvelvolliseksi mahdollisen konkurssin myötä, sillä oli hyvin voimakas tarve valvoa pankkeja ja sitä kuinka ne käsittelevät ihmisten varoja. Konkurssiin menikin 40-luvulla vain yksi ainoa pankki, eli tulos oli tismalleen päinvastainen mitä ennakko-oletus väitti tapahtuvaksi.
Kotimaasta löytyy ainakin yksi kauppaketju, jonka kodinkonepuolella oli töissä pääasiassa yli viisikymppisiä myyjiä. Koska heille piti maksaa paljon ikälisiä ja vastaavia korvauksia, budjetista vastaavat talousihmiset suosittelivat kulujen säästämiseksi vanhojen myyjien irtisanomista ja nuorempien palkkaamista tilalle.
Palkkakuluissa kyllä säästettiin, mutta ikävänä sivuvaikutuksena myynti romahti, kun kokeneet myyntiammattilaiset korvattiin juuri koulusta valmistuneilla märkäkorvamyyjillä.
Teoriassa itsestään selvät uskomukset voivat osoittautua pahasti vääräksi. Niin hyvässä kuin pahassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti