Tervetuloa tietotekniikan ihmeellisen maailmaan

Okei, en (onnekseni) ole mikrotukihenkilö, mutta välillä silti joutuu puuhastelemaan koneiden kanssa. Nyt ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka ovat suutuspäissään murjoneet koneensa oikein viimeisen päälle paskaksi.

Tällä kertaa anopin ääni kailotti puhelimesta kuuluttaen: "HERRAJUMALA, MITÄMETEEMME, TÄÄKONE EITOIMI, TÄÄLLÄON JOKUIHMEJUTTU!!!"

Hätäsanoman vakavuudesta päätellen olisi voinut kuvitella koko koneen sulavan niillä sekunneilla, jos jotain olisi tehty vielä väärin. "Ei hätää", vakuuttelin puhelimessa. Lupasin tulla paikalle ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Toden totta, käynnilleni oli kyllä aihetta. Koneeseen oli tarttunut jonkin sortin pöpö, joka oli naamioitunut mukamas jonkin sortin torjuntaohjelmaksi. Ohjelma blokkasi selainta ja vinkui jatkuvasti koneen olevan vähintään 1000 eri viruksen armoilla. Mikä pahinta, ohjelmaa ei saanut pois millään ilveellä, vaan se palasi aina takaisin kummittelemaan uudelleen. Yhden tunnin ja muutaman kahvikupillisen jälkeen sain kyllä enimmät vauriot korjattua, mutta ohjelma säästi vielä nahkansa mahdollista uusintaottelua varten.

Tuonkaltaiset paskaohjelmat ovat kieltämättä varsinaisia verenpaineen nostattajia, koska niitä ei saa kovin helposti pois. En silti hetkeäkään epäile etteikö tämäkin ongelma olisi helposti vältetty, ilman Stupid User Error:in astumista väliin. SUE on kieltämättä vakavin tietoturvaongelma, kun tyypillinen peruskäyttäjä ei juuri viitsi katsoa mille ohjelmalle tulee valinneeksi kohdan hyväksy. Silti nämä samat ihmiset eivät pane nimeään paperiin lukematta ensin mitä tämä paperi oikein sisältää.

Ihminen on mielenkiintoinen eläin.

Huh hah hei ja rommia pullo

Pitäisi kaiketi käydä äänestämässä. Yksittäisellä äänellä ei ole kuin pelkkä marginaalinen merkitys, mutta illalla voi sitten tuntea jonkinasteista ylpeyttä demokratian periaatteiden kunnioittamisesta.

Kumman tärkeä tämä yksittäinen ääni tuntuu silti ehdokkaille olevan. Postimiehet lienevät kiroilleet sydämensä kyllyydestä tämän vuoksi, kun raukat joutuvat kantamaan vaalikrääsän muodossa noin 200kg ylimääräistä kuormaa per kerrostalo. Harkitsin jo vaalimainokset kieltävää lappua oveen, mutta peruin aikeeni, sillä mainokset tulevat 99% tapauksista niiltä ehdokkailta, joita en äänestäisi muutenkaan. Näin ollen jokainen minulle kiikutettu "äänestä minua" -lappunen toimii vain ehdokasta itseään vastaan, sillä äänenestyspäätökseni ei taatusti perustu hikiseen kasvokuvaan ja yksittäiseen iskulauseeseen.

Iskulauseista puheen ollen, erään lapun slogan oli "olen aina heikomman puolella", tai jotain sinnepäin. Tämä kuitenkin tarkoittaa aina vahvempaa vastaan asettumista, joten jokainen nakkikioskijonossa seissyt tietää hyvin kuinka toimiva tuollainen periaate käytännössä oikein toimii.

Markkinat määrittelevät arvosi

Kun tuurijuoppo kuuli puhuttavan ensimmäisen kerran parisuhteen 'markkina-arvoteoriasta' joskus parisen vuotta sitten, oletin kysymyksessä olevan jonkin sortin vitsin. Asia unohtui joksikin aikaa, mutta kun blogeissa ja foorumeilla kohistiin Henry Laasasen aiheesta kirjoittamasta kirjasta, päätin lainata sen ja katsoa onko kirja niin hyvä kuin väitetään.

Kirjan mukaan naiset käyttävät seksuaalista valtaa monin eri tavoin. Tämä seksuaalinen valta perustuu suurimmaksi osaksi siihen, ettei keskivertonainen halua seksiä läheskään niin paljon kuin keskivertomies. Kansanomaisemmin ilmaistuna pillua voi kutsua niukkuusresurssiksi. Taloutta vähänkin ymmärtävät ihmiset tietävät hyvin, että minkä tahansa resurssin tarjontaa suurempi kysyntä aiheuttaa kyseisen resurssin hinnan kohoamisen; siksi miehet kilpailevat naisista, eivätkä naiset miehistä.

Tämä oli kirjan ensimmäinen peruslähtökohta. Loppuosa kirjasta koostuukin pillun niukkuudesta aiheutuvien ongelmien selvittelyssä. Tai siis niiden epäonnisten miesten, jotka eivät kuulu siihen hierarkian huipulla olevaan 5% miehistä, jotka saavat kenet tahansa naisen jotka haluavat.

Asiaan pitää perehtyä hieman tarkemmin.