Nostalgiamusaa, osa III

Päivän vitsit

Jostain syystä tämä kuva nauratti kovasti. Homonyymeistä saa revittyä paljon huumoria, kuten fingerpori todistaa. Alla muutama valikoitu kaksoismerkitykseen perustuva sarjis:

Edistystä

Päivittelen pikkuhiljaa blogia paremman näköiseksi. (Sisällön paranemisesta en kyllä mene takuuseen.)

Nostalgiamusaa, osa II

Tässä kokoelma biisejä, joiden tahtiin on tullut aikoinaan jorattua hyvinkin rankasti. Suurin osa kappaleista edustaa rakastamaani ihqdaa-(j)ysäripoppia, muutaman valikoidun helmen ollessa tältä vuosikymmeneltä. (Nyyh, ei olisi pitänyt mainita tuota kultaista viime vuosikymmentä, tulee ihan tippa silmään. Silloin oli vielä nuori ja kaunis, enää ei ole kuin kaunis.)

Biisit ovat artistin mukaisessa nimijärjestyksessä. Jouduin valitsemaan vain yhden biisin per artisti, koska muutoin biisejä olisi tullut parinkymmenen sijasta parisataa. Eikä ole mitään järkeäkään rajoittaa otosta pelkästään parin artistin tuotantoon, vaan monipuolisempi tarjonta on paikallaan. Videot ovat taattua youtube-laatua, eli osa videoista kuuluu aika huonosti ja muutamissa ei varsinaista musiikkivideota ole lainkaan. Vaikka musiikista pidänkin, täytyy myöntää osan originelleista videoista olevan silkassa kehnoudessaan varsin hellyttäviä. :)

Nauttikaa, olkaa hyvä.

Ps: Scooter on tehnyt, tekee (ja tulee aina tekemään) ehdottomasti kipeimmät videot. Siis sanan positiivisessa mielessä.

Vielä elokuvista

Yritin keksiä selitystä sille, miksi käytän niin paljon aikaa sellaisten elokuvien arvioimiseen jotka ovat nimen omaan huonoja. En keksinyt kuin yhden mahdollisen selityksen:

Kaikki hyvät elokuvat ovat toistensa kaltaisia, mutta jokainen huono elokuva on huono omalla tavallaan.

Yksinkertaisesti on vain paljon mielenkiintoisempaa kertoa miksi joku elokuva oli huono, kuin mitäänsanomattomasti kehua elokuvaa josta pitää. Siinä se.

Nostalgiamusaa, osa I

Ei pitäisi luvata mitään

Kerroin jonkin aikaa takaperin etten halua tästä blogista mitään turhan syvällistä ja kuitenkin jo muutama kirjoitus tämän jälkeen kirjoitan juttuja inflaatiosta ynnä muusta. Kummallista.

Essonbaarin talousguru selittää

Satuinpa lukemaan erään Jyväskyläläisen libertaristibloggaajan tekstejä. Hän pyrki selittämään miksi inflaatio ei kansantaloudellisessa mittakaavassa ole hyvä asia. Hän sanoi:

Inflaatio on tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Älkää hyvät ihmiset suostuko moiseen riistoon!

Tulonsiirto.. hah haa, hauska vitsi kerrassaan. Jos sinulla on säästötili jolla on 10000€ rahaa, vuosittainen 3% inflaatio vähentää tämän arvoa niin, että vuoden kuluttua entinen kymppitonni onkin ostovoimaltaan vain 9700€ arvoinen. Jos tilillä on miljoona, inflaation aiheuttama vuosittainen tappio jo 30000€, eli suurin piirtein insinöörin vuosipalkka.

Tuossa valossa minun on aika vaikea nähdä miten inflaatio kasvattaa rikkaiden vauratta, kun vaikutus on tismalleen päinvastainen. Toki inflaatio on haitallista, jos se kohoaa liian suureksi. Jos vertailukohtia kaipaa, niin vuositasolla 3% inflaatio on vaikutuksiltaan aivan erilainen kuin 13% vastaava, puhumattakaan jostain Zimbabwen 13 miljoonan prosentin vuosittaisesta inflaatiosta. Onhan se mielikuvan tasolla kiva, että taskussa on muutaman sadan miljardin seteleitä, mutta jos niillä ei voi ostaa edes kaljapulloa, ajatuksen viehätys katoaa nopeasti.

Erilainen nuori ja ihmissuhteet

Keanu Reeves kiertoradalla

Edellisestä kirjoituksesta unohtui eräs tärkeä scifipätkä, nimittäin Matrix. Siis trilogian ensimmäinen osa, joka yhdisteli eri teemoja ja filosofiaa scifistelyyn erittäin onnistuneesti. Olen katsonut ensimmäisen osan varmaan 5 kertaa, mutta jatko-osissa riitti kerta per elokuva.

Miksi? Riittäköön, jos sanon syynä olevan jälkimmäisten osien täysin yliammutut toimintakohtaukset ja pitkät jaarittelevat mukafilosofiset juttutuokiot, joista tällainen nojatuolifilosofi ei jaksa paljon kiinnostua. Lisämiinuksia tuli myös Morpheuksesta, joka oli turvonnut jatko-osissa pullataikinan tavoin.

Vuoden 2003 Movie awards-gaalassa Matrixista esitettiin aivan loistava parodia, joka löytyy täältä.

Steven Seagal konsertoi kiertoradalla

Eilen illalla minulla oli lopultakin tilaisuus katsella paljon hehkutettua Chronicles of Riddick elokuvaa. En ole mikään erityinen scifielokuvien fani, vaikka muutamista genren elokuvista (alienit, stargate ja total recall) pidänkin. CoR ei mielestäni ole niinkään scifileffa, vaan pikemminkin scifileffaksi naamioitunut sekava ja räikeä efektitulitus. Vin Dieselkään ei oikein vakuuta pääosassa. Mieshän on lähinnä yhden ilmeen pökkelö, painien moniulotteisuudessaan samassa sarjassa Steven Seagalin kanssa.

Suomen kulttuurin Steven Seagal tekee taas vaihteeksi paluun, koska ”monet ovat niin pyytäneet.” Mitä vitun järkeä on siirtyä eläkkeelle, jos siellä ei ole aikomustakaan pysyä? En ymmärrä.

Terveen järjen pilkahdus

Omituista, mutta viime kirjoituksessa kuvaamani työkkärin ongelma osoitti, etteivät aivan kaikki virastoissa työskentelevät ihmiset ole pelkkiä tahdottomia tyhjäpäitä. Virkailija jolla oli kyseenalainen kunnia kuunnella ripitystäni puhelinpalvelun poistamisen tyhmyydestä, sanoi heidän kollektiivisesti vastustaneen puhelinpalvelun lakkauttamista viimeiseen asti. Koska byrokratia toimii niin kuin toimii, ei heidän sanallaan kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Onneksi tällainen terveen järjen pilkahdus kuitenkin herättää toivoa josko jyrkkä muutosvastarinta ja systeemin toimimattomuus palauttaisivat vanhan toimivan systeemin takaisin. Wu-huu..

Työkkärin uusi fiksu asiakaspalvelupolitiikka

Soitin pitkästä aikaa työkkäriin, koska halusin sopia henkilökohtaisen virkailijani kanssa tapaamisajasta. Keskus totesi kylmästi ettei virkailijoita voi enää tavoittaa puhelimitse, vaan minun pitää raahautua klo 9-11 välisenä aikana paikalle selvittämään asiani, tai vaihtoehtoisesti lähettää virkaijalle sähköpostia.

Tein työtä käskettyä ja lähetin virkailijalle sähköpostia. Ilmoitin asiani täysin selkeästi ja liitin mukaan täydelliset yhteystietoni, jotta virkailija voisi olla vakuuttunut minun olevan se henkilö joka väitän olevani. Nyt on kulunut jo täysi viikko, enkä ole saanut minkään sortin vastausta.

Perkeleen perkele sentään.

En oikein ymmärrä mikä on toiminnan motiivi. Asiakkaan tietoturva kenties? Ehkä, mutta minun kokemukseni mukaan toisena ihmisenä esiintyminen vaatisi uskomattomia taustatietoja, eikä toiminnasta koituisi minkään valtakunnan hyötyä. Onko motiivina sitten asiakkaan asioinnin "helpottuminen?" Tämä voi olla uskottavampi versio, mutta mikäli asia on todella näin, asiaa ei todellakaan ole mietitty aivan loppuun asti.

Läheskään kaikki ihmiset eivät omista nettiliittymää ja sähköpostiosoitetta, eli mahdollisuus asioida sähköpostitse on heille yhtä tyhjän kanssa. No, leikitään että kaikilla kansalaisilla olisi käytössään nettiliittymä ja sähköpostiosoite. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita samaa kuin kyky esittää asiansa kirjallisesti ymmärrettävässä muodossa. No, leikitään vielä rohkeammin, eli kaikki osaavat kirjoittaa selkeästi ja täsmällisesti. Tästä huolimatta vähänkin monimutkaisempi asia vaatii melko paljon tekstiä ja väärinymmärryksen mahdollisuus vastaanottavassa päässä kasvaa. Jos virkailija joutuu kysymään sähköpostitse täsmennyksiä, asia joka olisi ollut puhelimitse selvä jo muutamassa minuutissa, saattaa pahimmillaan venyä vuorokausien mittaiseksi mitamitasinasanoa-inttämiseksi.

Aika näyttää miten käy, mutta veikkaan puhelinpalvelun tulevan takaisin suhteellisen pian.

Puh huijaa, sanoi nasu korttipelissä

Kun viimeksi tuli puhetta noista koulumurhaajista, niin toteampahan itsekin heistä jotain.

Eräs bloggaaja on väsymättömästi toistellut teoriaansa koulumurhaajien poikkeuksellisesta älykkyydestä. Kun joku sitten rohkeni väittää molempien kotimaisten tapausten olleen lähinnä keskiverto-opiskelijoita, bloggaajamme selitti kylmän viileästi useimpien huippuälykkäiden olevan keskinkertaisia opiskelijoita.

Lassi & leevi sarjakuvassa Lassi kehuskeli kerran Susannalle olevansa hyvin älykäs. Koska Susanna halusi jonkun todisteen Lassin väitetystä älykkyydestä, tämä totesi Einsteinin saaneen koulussa huonoja arvosanoja ja ylpeili omien arvosanojensa olevan vielä huonompia.

Tuonkaltaiset perustelut eivät vakuuta ketään. Jälkikäteen koulumurhaajien väitetyssä älykkyydessä voi aina piehtaroida, varsinkin jos nämä eivät itse ole väitteitä vahvistamassa tai kumoamassa. Yksi poikkeus tähän toki löytyy, nimittäin eräs kohtuullisen älykäs internet-julkkis, joka sanoi kouluaikoinaan suunnitelleensa hermokaasun valmistusta ja kiusaajiensa kaasuttamista.

Mutta jokainen julkisuudenkipeä narsisti voi jälkikäteen väittää suunnitelleensa mitä tahansa, eli tämäkään ei todista vielä yhtään mitään. Pelkästä kuvitelmasta on erittäin pitkä matka toteutukseen. Sitä paitsi kuka tahansa psykiatri voi vahvistaa jokaisen meistä kehitelleen mielessään kostofantasioita todellisista tai kuvitelluista nöyryytyksistä.

Muutoinkin termit "huippuälykäs" tai "erittäin älykäs" on jo viljelty lähestulkoon puhki. Lähestulkoon jokainen julkkis on jonkun mielestä tällainen, vaikka asialle ei löytyisi minkään valtakunnan näyttöä. Riippumatta siitä kuinka itsetuhoisesti tämä käyttäytyy ja varsinkin, jos tällä on traaginen kohtalo.

Paukkuipa taas

Saksanmaalla. Uutisissa on muistettu hehkuttaa miten käsiaseiden saatavuus vaikeutuu Suomessa ja.. hei haloo?!?

Joukkomurha voidaan tehdä vaikka puukolla tai omatekoisella liekinheittimellä ja seipäällä, ei siihen välttämättä tuliaseita tarvita.

Muutoinkin koko tuliasekeskustelua leimaa eräänlainen irrationaalinen kauhu ja jeesustelu, joka ei rajoitu pelkästään kouluammuskeluihin. Eräskin netin vainoharhaisimpiin kuuluva kirjoittaja ilmoitti kerran olevansa huolissaan mahdollisuudesta, että teknisesti kyvykkäät ihmiset saattaisivat rakennella omatekoisia tuliaseita.

Oih ja voih.

Kyllä, tuliase on teknisessä mielessä varsin yksinkertainen. Jopa teknisesti suhteellisen taitamatonkin henkilö rakentaisi sellaisen pienellä vaivalla. Olennaisempi kysymys onkin se, miksi potentiaalinen kriminaali tuhlaisi aikaa nysväämällä omatekoisen pyssyn parissa, kun aidon toimivan voi ostaa pimeiltä markkinoilta. Ellei rahaa ole, niin vielä helpompaa on rakentaa - tai ostaa - yhtä tarkka, tappava ja vieläpä äänetön väline, jota (rumpujen pärinää) mikään laki ei edes kiellä.

Älämölö on jo niin hysteeristä, ettei neutraaliakaan näkökulmaa saa oikein tuotua esiin. Periaatteessa en ihmettelisi, vaikka joku luulisi minua asehulluksi natsiksi, joka tähtäilee joutoaikanaan ohikulkijoita talonsa parvekkeelta tai avonaisesta ikkunasta.

Kyllä Suomalaisen työttömän kelpaa

Pitipä taas kerran soittaa KELA:lle vihapuhelu, kun laitoksen virkailijat eivät tunnu osaavan hommiaan.

Tällä kertaa kysymys oli asumistuesta joka oli laskettu päin persettä, kun imbesilli virkailija oli kirjannut minut edelleen työssäolevaksi, vaikka olen nauttinut työttömyyskorvauksia jo jonkin aikaa. Nämä väittelyt ovat vain siinä mielessä hankalia, ettei asiakas voi suoraan sanoa mitä koko touhusta ajattelee, kun vittumainen virkailija sujauttaa kostoksi "asiakkaan" paperit mappi ööhön, eikä rahojaan saa ennen kolmatta maailmansotaa.

Alan hyvin ymmärtää miksi moni pikkusieluinen typerys kouluttautuu juuri sosiaalialalle; joka päivä saa nähdä että aina on joku muu, jolla asiat ovat vielä huonommin kuin sinulla. Jos tällainen ihminen sattuu vielä olemaan hieman sadistinen luonteeltaan, hän saa myös ihmisiä pompotellessaan toteuttaa tätäkin puolta itsestään.

Vieläkö joku ihmettelee miksi tässä kateellisten kansassa on 700000 virkamiestä?