Loistava joulu tiedossa

Viikkokausia minua vältellyt flussa tarttui lopulta. Mikäpä joulua vietellessä, kun nokka vuotaa kuin sulhaspojan mulkku ja nieleminen on kuin puukkoja söisi. Onneksi pomon lahjaksi ostama konjakkipullo lieventää tuskaa.

Tämä kirjoitus ei sisällä lainkaan asiaa

Aloin miettiä tässä joutoaikanani erästä blogeihin liittyvää mielenkiintoista piirrettä. Blogihan on "nettipäiväkirja", jossa ihminen voi kertoilla kaikkea jänskiä itselleen sattuneita asioita, kuten missä on käynyt päiväkävellyllä tai jotain vastaavaa.

Tänään tein pitkän päiväkävelyn. Olen aina nauttinut kävelemisestä. (Seuraa pitkä kuvaus henkilön kävelyhistoriasta ja paikosta jossa hän on kävellyt.) Viime viikolla ostin taas uudet kävelykengät, kun vanhat alkoivat olla jo niin lahot, että pohja irtosi. (Taas pitkä kuvaus siitä millainen on hyvä kävelykenkä.) Ensi viikolla ajattelin kävellä pitkästä aikaa kaupunginosaan, jossa en ole pitkään aikaan käynyt.

Siinä stereotyyppi kirjoituksesta, joka ei sisällä oikeastaan mitään hyödyllistä informaatiota mistään. Karkeasti arvioiden 30-80% minkä tahansa blogin sisällöstä on tuonkaltaista paskaa, jossa asiaa on joko vähän, tai sitten sitä asiaa saa hakemalla hakea kaiken turhan selostamisen joukosta. Kaikki väitteet "ihminen joka ei kirjoita yli n sanaa päivässä ei ole bloggaaja lainkaan" ovat aivan sitä ihteään, sillä suurin osa blogeihin kirjoitetuista teksteistä on todellakin edelläkuvatuntyyppistä tajunnanvirtaa.

Ani harva bloggaaja kykenee kirjoittamaan jatkuvasti pitkään ja kiinnostavasti. Mutta onhan 80% kuskeistakin keskivertoa parempia kuljettajia.

Mielihalu

Aina kun joku hyvännäköinen nainen kävelee ohi, haluaisin huikata hänen peräänsä Austin Powersin tyyliin ”Yeah, baby!”

Oh-hoh..

Kylläpä on taas vähän hutera olo eilisiltana nautitun kahden valkkaripullon jäljiltä. Ei nyt mitään erityistä krapulaa, mutta vähän meinaa huimata.

Ostin eilen LIDL:stä kokonaisen lavallisen energiajuomia, kun olivat tarjouksessa. Vaikka en itse asiassa perusta energiajuomista kovinkaan paljon, noita juomia on mukava ottaa töihin mukaan. Jos maksan kertaheitolla juomista 69c/tölkki x 24tölkki, niin kokonaissummaksi tulee 13€, kun huomioidaan palautetusta tölkistä saatava hyvitys. Ei mikään paha summa 12 päivän kofeiineista, kun työpaikan kahvilassa nautittu kahvi maksaisi melkein 29€. Jäävätpähän nekin rahat käytettäväksi johonkin muuhun.

LIDL:in henkilökunnalle oli vain sattunut pieni kämmi, kun energiajuomatarjoukseen oli merkattu tarjouksen päättyvän 17.12, vaikka kyseinen tarjous itse asiassa vasta alkoi tuolloin.

Germaanimarketin ihmeellisyyksiä

Vaikka LIDL hyvä kauppa onkin, tiettyjä ostoksia kannattaa välttyä tekemästä. Erehdyin ostamaan sieltä banaaneja, joilla oli suorastaan hämmästystä herättävän halpa kilohinta, muistaakseni 1,2€ tai jotain sellaista. Kaupassa niin hyvältä näyttänyt terttu paljastui kotona silkaksi paskaksi, sillä puolet banaaneista oli pehmentynyt sisältä lähes syömäkelvottomaksi mössöksi.

Toinen ostos jota ketjun kaupoista ei kannata tehdä ovat frikadelli (tai jotain sinnepäin) nimiset jauhelihapihvit, jotka ovat kyllä maukkaita, mutta joissa on aivan käsittämättömän suuria rustomöykkyjä ja jopa luita.

Nämä pari tapausta ovat kuitenkin poikkeus, sillä muutoin lafkan tuotteissa ei ole mitään valittamista. Tarkoitan siis elintarvikkeita, paikan vaatteita tai työkaluja en ole koskaan ostanut.

Darra

Eilen aamulla se taas iski. Perjantai-iltana naamaan kiskottu ginipullo aiheutti paitsi nukahtamisen telkkarin ääreen, myös helvetillisen kankkusen päänsärkyineen ja yökötyksineen. Meni pitkälle iltapäivään, kunnes olo parani niin paljon, että pystyin taas syömään ja toimimaan normaalisti.

Pitkän aikaa siihen kunnon kangen tulemiseen menikin, kun edellisen kerran moista on tullut podettua ehkä joskus pari vuotta sitten. Gini ei ole koskaan aiemmin tuottanut minulle kankkusta, joten ihmekö tuo jos eilinen olotila ihmetytti.

Paljonko on tarpeeksi?

Yksi ihmisryhmä jota en ole koskaan oppinut ymmärtämään, ovat saiturit. Tavallisessa nuukuudessa itsessään ei ole mitään pahaa, sillä jos resurssit ovat niukat, niiden säästäminen on rationaalista ja järkevää toimintaa. Äärimmilleen vietynä toiminta kuitenkin muuttuu sairaudeksi.

Eräs tällainen sairaus on rikkaiden vapaaehtoinen lapsettomuus.

Käyn työssä, tienaan 10000 euroa kuussa ja osakeoptiot päälle, mutta en aio koskaan hankkia lapsia, sillä ne tulevat niin kalliiksi.

Jostakin ihmeellisestä syystä nimenomaan köyhät tekevät paljon lapsia, vaikka kaiken järjen mukaan asian kuuluisi olla tismalleen päinvastoin. Näen paradoksille kaksi mahdollista selitystä, josta ensimmäinen perustuu sille, että lapset voivat itsessään olla varallisuutta. Muutaman ensimmäisen elinvuotensa ajan lapsi on täydellisesti riippuvainen vanhemmistaan, mutta riittävän isoksi kasvettuaan hän voi mennä työhön ja sitä kautta tuottaa perheelle lisää vaurautta. (Teoria pitää paikkansa ainakin maailman köyhimmissä valtioissa, joiden lisääntymisvauhdista päätellen köyhyys olisi paljon viagraa tehokkaampi potenssilääke.) Toinen selitys on puolestaan siinä tosiasiassa, jonka mukaan ”pohjalta voi nousta vain ylöspäin.” Köyhän lapsi voi periaatteessa vain nousta sosioekonomisella asteikolla, kun taas rikkaan mukulat pitää syöttää ja vaatettaa vanhempiensa korkeaa statusta vastaavaksi. Tässä mielessä lasten ”kalleus” voi hyvinkin pitää paikkansa.

Palataanpa sivuraiteelta takaisin rikkaan saiturin sielunmaisemaan, joka ei tietenkään näe toiminnassaan mitään omituista. Vaikka hänen lapsettomuutensa on viime kädessä haitallista yhteiskunnalle (pitkällä tähtäimellä ajateltuna), hän ei näe mitään syytä korjata näkemyksiään, sillä hänhän kuuluu joka tapauksessa yhteiskunnan voittajiin. Eräänä kauniina päivänä supersaiturimme jää eläkkeelle. Hän on noin 60 vuoden ikäinen, syönyt ja juonut aina hyvin, eikä ole koskaan kärsinyt aineellista puutetta. Pankkitilikin on muutaman miljoonan plussan puolella. Mitä tällainen ihminen jättää oikein perinnöksi?

Lapsettoman supersaiturin elämän viimeiset vuodet tulevat olemaan varsin kieroutuneita. Hän voi riehaantua eläkeiässä ja tuhlata miljoonansa, mutta näin radikaali käytöstapojen muutos vuosikymmenten pihtailun jälkeen tuskin toteutuu. Todennäköisesti hän jatkaa pihtaamista loppuun saakka ja kuolee eräänä päivänä tietäen, että hänen koko elämänsä kestänyt säästäväisyys valui viime kädessä hukkaan, eli muille kuin omille jälkeläisille. Muhkea pankkitili ei edes pelastanut saituria kuolemalta, vaikka hän olisikin toiveissaan laskenut sen varaan, että lääketiede tekee aivan käsittämättömän läpimurron kuolemattomuuden saralla ennen kuin hän kuolee itse.

Pelkkien nautintojen vuoksi itse itselleen elämäänsä elävä ihminen on kuin sokea, joka etsii pimennetystä huoneesta mustaa kissa, jota siellä ei ole. Ellei esimerkkini lapseton supersaituri satu olemaan kyvyiltään joku Isaac Newtonin kaltainen poikkeuksellinen nero, hän ei jätä jälkimaailmalle mitään muuta kuin rahansa, joiden hankkimiseen uhrasi elämänsä.

Onko kysymyksessä mitä suurin altruistisuus, itsekkyys, vaiko typeryys?

Itsepäisyyspäivä

Harmi että tämä koko kansan vapaapäivä osui nyt lauantaille. Vielä enemmän vituttaa se, että huomenna on mentävä töihin, mutta minkäs teet.

Mietin jaksasinko katsoa telkkarista tuntematonta sotilasta, mutten taida viitsiä. Elokuva ja kirja ovat muutenkin niin tuttuja, että saa jäädä tältä kerralta. Ehkä sitten ensi vuonna.

Ylivoimaisesti typerin arvio jonka olen tuntemattomasta ikinä lukenut, tuli joskus kauan sitten eräältä akateemiselta bloggaajalta.

Olen kyllä yrittänyt lukea tuntematonta koska sitä on niin kovasti kehuttu, mutta luovutin koska huomasin kirjan kuvaavan pelkkiä maalaisjuntteja, enkä nähnyt kirjan tapahtumilla mitään yhtymäkohtaa omaan elämääni.

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Haluaisin kuitenkin tietää mitä tapahtuisi, kun kaikki alkaisivat noudattamaan möläytyksessä kuvattua lukupolitiikkaa. Kirjakaupoissa ei enää nähtäisi muita kuin tiukasti nykyajassa tai (kuvitteellisessa) tulevaisuudessa pysyviä dokumentaarisia kirjoja, kaikki muut eivät yksinkertaisesti möisi ja ne poistettaisiin tarpeettomina. Edelleen tänä päivänä julkaistava kirjallisuus vanhenisi noin viidessä tai kymmenessä vuodessa, kun maailma muuttuisi niin paljon, ettei "yhtymäkohtia" voisi enää löytää.

Hyi perkele, en totisesti haluaisi kirjakauppojen muuttuvan tuonkaltaiseksi painajaiseksi.

You spin me right aroud, baby

Voi perkele että väsyttää. Töissä oli taas jotenkin niin tympeä viikko, ettei toista vastaavaa ole ollut pitkään aikaan. Tässä valossa erään toimiston pöydällä bongaamani kyltti tuntui yllättävän totuudenmukaiselta. Kyltissä luki että tämän omistaja antaa joka viikko 100% työtehostaan työnantajan käyttöön, nimittäin:

12% Maanantaina
23% Tiistaina
40% Keskiviikkona
20% Torstaina
5% Perjantaina

Ja noinhan se tietysti menee, hehe. Pomoni on onneksi maailman sympaattisin jätkä, koska hän tuntuu omaavan nk. "lehmän hermot." Rauhalliset tyypit ovat toiselta kantilta ajateltuna siinä mielessä pelottavia tyyppejä, ettei heitä haluakaan nähdä vihaisena. Kun normaalisti rauhallinen ihminen suuttuu, niin siitä on leikki kaukana.