Ei ne tajuu

Paikalla oli jokainen mainitsemisen arvoinen blogaaja.

..Jotka ovat aloittaneet blogauksen 7-8 vuotta sitten, mutta joista jopa muutamia vuosia nettiä käyttäneet eivät ole kuulleet mitään.

Netin evoluutio ja käyttäjämäärien kasvu muutamassa vuodessa on ollut niin nopeata, että jonkun marginaaliryhmän piipitys miten kukaan ei yllä heidän tasolleen, on yhtä säälittävyydessään samaa luokkaa kuin 60-luvun missien väite, että he olisivat ikääntymisestään huolimatta edelleen maan kauneimpia ihmisiä.

Mopolla suohon

Cityssä oli mielenkiintoinen avautuminen elokuvien aloituslitannioista:

Lopeta asiakkaan haukkuminen!

En ole masokisti. Tietääkseni. Toistuvasti vierailen kuitenkin naapurustomme vuokrausliikkeessä, vuokraan, maksan ja katson elokuvia. Maksan tietenkin sakotkin, jos joskus dvd myöhästyy. Kehun hyviä leffoja ystävilleni.

Elokuvayhtiöiltä saan seuraavanlaista palautetta (lyhenneltynä, kärjistettynä): tää dvd on meidän, jos näytät tän jollekin, eritoten jollekin koululuokalle tai muulle epäilyttävälle ryhmälle, vittu joudut kuseen ja et kai muuten varastanut tätä, vähän epäilin et voisit varastaa, jos varastit, vittu joudut kuseen, ja huijasko myyjä meiltä fyrkkaa, jos huijas, vittu joutuu kuseen, autathan meitä siinä, vaikka ootkin potentiaalinen varas. Soita muuten heti.

(Muuten ei väkivalta tai- huumerikoksia noin pontevasti yritetä ennaltaestää. Esimerkiksi maistraateissa voisi jakaa sellaista, 'ethän sitten sohi ja huido puolisoasi', vaikka ootkin väkivaltainen -tietoiskua kaikille naiville (ehkä myös naiiveille) pareille)

Eikö tätä tekijänoikeusinfotekstiä voisi edes aloittaa tyyliin: Kiitos, että valitsitte meidän filmiyhtiömme tuotteen vuokrattavaksi. Tiesithän, että dvd:tä voi käyttää vain yksityisesti kotona. Esimerkiksi koululuokkien tulee sopia katselulupa erikseen?

Ja jotain muuta sellaista.

Sanovat sitä asiakaspalveluksi.

Omalla kohdallani olen ratkaissut ongelman siten, että tyrkkään kiekon soittimeen ja lähden kuselle tai tekemään voileipiä.

On tuollainen maksavan asiakkaan kiusaaminen silti aivan perseestä.

Itkisin, ellei naurattaisi niin kovasti

Yritin liittyä jäseneksi eräälle keskustelupalstalle. Ohjeiden mukaan minun pitää rekisteröityä ja tämä puolestaan vaatii toimivan sähköpostiosoitteen. Olen eriyttänyt kaikki sähköpostiosoitteeni käyttötarkoituksen mukaan, joten ensimmäinen askel oli luoda uusi sähköpostiosoite. Valitsin hotmailin, joten eipä muuta kuin live-tunnusta luomaan.

Keksin tunnuksen ja salasanan, annan muut vaaditut tiedot ja pääsen sisälle sähköpostiini. Avaan välilehden, kirjoitan osoitteeksi keskustelupalsta.fi ja luon käyttäjätunnuksen. Anna sähköpostiosoitteesi johon rekisteröitymistiedot lähetetään, sivusto sanoo. Naputan osoitteen ja odottelen. Ja odottelen. Ja odottelen vielä hieman lisää. Tarpeeksi odoteltuani totean olevani kyllästynyt odottamiseen (yleensä rekisteröitymismaili lähetetään parissa minuutissa), joten suljen sähköpostini ja alan touhuta muuta.

Illalla sitten mietin joko vahvistusmaili olisi tullut ja yritän kirjautua sähköpostiini. Ei onnistu! Mitä perkeleen saatanaa tämä on, mietin mielessäni ja kokeilen uudelleen. Salasana on väärä, sivusto herjaa. Onneksi mikkisoftan viisaat insinöörit ovat suunniteleet salasanan palautussysteemin. Pahaksi onneksi taas sivu lähettää ohjeet uuden salasanan saamiseksi SÄHKÖPOSTIIN, JONNE EI PÄÄSE SALASANAN PUUTTUMISEN TAKIA.

Jätän touhun sikseen ja luon uuden hotmail-tunnuksen. Tällä kertaa kirjoitan huolellisesti ylös salasanan, jotta en varmasti sotke sitä mihinkään muuhun. Jälleen kerran luon toisen tunnuksen keskustelupalstalle ja annan osoitteeksi uuden sähköpostiosoitteeni. Toki kokeilin kirjautua pari kertaa sähköpostiin, jotta näkisin toimiiko salasana. Ja toimihan se.

Kuluu jälleen pari tuntia. Ajattelen testata uudelleen josko keskustelupalsta olisi lähettänyt rekisteröitymisvahvistuksen, joten kirjaudun sähköpostiini. YHTÄ HUONOLLA MENESTYKSELLÄ KUIN AIKAISEMMINKIN. Ei vitun pillu, mietin pääkopasssani ja tarkastan etten ole kirjoittanut salasanaa väärin. Ei. Annan vuorenvarmasti saman salasanan jonka olen kirjoittanut muistiin, mutta ei. Totta kai sivusto myös "palauttaa" salasanan lähettämällä sen juuri luotuun sähköpostiin, jonne ei pääse.

Mikkisofta siis päihitti minut. Kuten monesti aiemminkin.

Geenit ovat puolellamme

Nyt kun oma lapsi on alkanut konttaamaan ja tutkimaan innokaasti ympäristöään, muistin sattumalta erään lastenvihaajan kommentin, joka meni suurin piirtein näin:

Satuin paikalle kun viisivuotias seisoi talomme ovella isänsä kanssa. Lapsi tutki talomme ovipuhelinta ja paineli nappuloita. Kun lapsen isä huomasi tämän ja kielsi räpeltämästä ovipuhelinta, lapsi alkoi itkeä ja sanoi haluavansa leikkiä sillä. Mietin miten lapsen käytös heijastelee hänen aikuisikänsä käytöstä jne.

Lapsenvihaaja on itse AINA täydellinen ihminen, eikä hänen lapsuutensa tee poikkeusta. Hän ei ole koskaan esimerkiksi rikkonut tavaroita (edes vahingossa) tai käyttäytynyt huonosti, vaan turhien hiekkalaatikkoleikkien sijasta opetteli lukemaan kolmivuotiaana ja puhui tämän ansiosta täydellistä kirjakieltä ennen neljättä ikävuottaan. Luonnollisesti hän orastavana tiedemiehen ituna hallitsi nobel-tasoisen väittelytaidon, eikä koskaan edes ajatellut asioita jotka eivät edistäneet tiedettä tai lisänneet hänen tietomääräänsä. (Keksimäni kuvaus muuten vastaa hyvin pitkälle erästä kyseenalaisen kuuluisuuden saavuttanutta matemaatikkoa.)

Onneksi lastenvihaaminen ei ole periytyvä ominaisuus.

Ääliöt

KVG - Kato Vittu Googlesta

Internetin syövereissä törmäsin uutiseen suosituimmista google-hauista.

Sen sijaan, että ihmiset oppisivat kirjoittamaan URL-osoitteen selaimen osoitekenttään, he käyttävät Googlea osana selaimen käyttöliittymää.

Minä en koskaan kirjoita nettiosoitteita osoiteriville, vaan napsautan selaimen kotisivulinkkiä ja klikkaan hakukenttää, kirjoitan haluamani sivuston nimen ja painan hakua. Hommaan menee aikaa noin 2,5-3,5 sekuntia.

Jos sen sijaan noudattaisin vaahtosuisten kiimaisten nörttien kännipäissään luomaa Sivistynyttä Tapaa, siirtäisin ensin hiiren kursorin osoiteriville, jonka jälkeen joko klikkaisin osoiteriviä, pyyhkisin kotisivun osoitteen muotoon http://www jonka jälkeen kirjoittaisin sivun osoitteen. Jos kotisivuna on tyhjä sivu, pitäisi kirjoittaa myös tuo http://www, mikä ei tahmeasormisilta suju kovinkaan nopeasti. Tämä nörttien mainostama Ainoa Oikea Tapa kuluttaa aikaa pelkkään nopeaan google-hakuun verrattuna muutaman sekunnin enemmän, ja lisähaittana jos kirjoitan http://www.iltalehti.fi sijasta http://itlalehti.fi, saan ilmoituksen "hakemaasi sivua ei löydy", tai sitten ohjaudun jonnekin väärälle sivustolle.

Täysin käsittämätöntä on puolestaan se, että kahdeksanneksi googlatuin sana Suomessa on Google.

Tämän selitys on varmaankin se, että ihmiset etsivät google maps/translator/videos palveluja, mutta eivät vain jaksa kirjoittaa sanaa kokonaan, vaan kirjoittavat pelkän googlen ja klikkaavat haettua suoraa linkkiä.

YDIW

Hyvästä käytöksestä

Vaikka yleensä nakkaan paskat niin sanotuille ”hyville tavoille” ja ”etiketille”, on olemassa yksi (urpo)tyyppi, jolta pitäisi lyödä taju kankaalle heti heidän avatessaan suunsa.

Ei siksi, että heidän juttunsa olisivat typeriä tai pitkästyttäviä.

Ei siksi, että he puhuisivat liian pitkään.

Vaan siksi, että NÄMÄ SAATANAN URPOT ALOITTAVAT PUHUMISEN PIITTAAMATTA SIITÄ PUHUUKO JOKU TOINEN VAIKO EI.

Oikeasti. Mikään ei ole niin vitun ärsyttävää kuin aloittaa puhuminen ja ehtiä puhua kaksi tai kolme sekuntia vain tullakseen URPON KESKEYTTÄMÄKSI. Pahinta on, kun ihmiset (myös minä) suhtautuvat tähän keskeytykseen täysin luontevasti, ikään kuin näillä saatanan liirumlaarumisteilla olisi jokin erityinen oikeus keskeyttää kaikkien puheenvuoro niin halutessaan. Tiedän ettei näille urpoille saisi antaa suunvuoroa, mutta jokin ihmisen sisäänkoodattu laumakäytösmekanismi kai estää huomauttamasta tuollaisesta kaikkia hyviä tapoja rikkovasta käytöksestä.

Kuvaavaa on, etteivät nämä urpot koskaan ala puhumaan toisen päälle, jos kuulijoita on vain yksi tai kaksi, sillä se olisi varmaankin liian läpinäkyvää. Sen sijaan neljän tai isomman keskustelijan ryhmät oikein houkuttelevat näitä saatanan vinkuintiaaneja.

Ja ihmiset tunnetusti ovat sopeutuvaisia. Ellei tätä kusipäisyyden muotoa keskeytä alkuunsa, kaikki tottuvat siihen, eikä kukaan enään vähän ajan päästä edes halua reagoida asiaan, vaikka pohjimmiltaan pitäisivät päällemölisemistä vastenmielisenä.

Viholliseni vihollinen on minunkin viholliseni

Libertaristit (tai liberaalit, whatever) eivät koskaan tuota pettymystä. Pelkästään kuuklaamalla sanat ”olen libertaristi” saa nähtäväkseen tuotoksia, jotka saavat Freudin hykertelemään haudassaan.

Libertaristien päävihollinen on ”kollektivisteiksi” nimitetty ihmisryhmä jota kukaan ei ole nähnyt tai tavannut, mutta silti tämä ihmisryhmä on vastuussa kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta. Kollektivistit luovat kaltaisilleen tarkoitettuja tyhmiä lakeja, joita myös ”valistuneet yksilöt” pakotetaan noudattamaan. Peruslibertaristit uskovat että jokaisella pitää olla oikeus tehdä omalla maallaan/omaisuudellaan/terveydellään/whatever mitä haluaa. Tosi libertaristit pistävät vielä paremmaksi sanomalla että jokaisen kansalaisen pitäisi saada itse säätää omat lakinsa.

Tähän saatetaan nyt sanoa ettei libertaristeja ole vain yhtä sorttia, ja lisätä kuvaamieni libertaristien edustavan aatteen ääripäätä. Vastavetona voi sanoa kommunistejakin olleen useita sortteja (leninistit, marxilaiset, stalinistit, trotskilaiset, whatever), mutta paska on silti samaa, vaikka lahjapaperi ympärillä vaihtuukin.

Vaalitkin ovat mielenkiintoinen tapahtuma, nimittäin libertaristisesta vinkkelistä katsottuna. Normaali käsitys vaaleista kuuluu: Ihmiset asettuvat ehdolle vaaleissa ja esittävät mielipiteitä, joiden he toivovat houkuttavan äänestäjiä. Jos ehdokas kiinnostaa ihmisiä tarpeeksi ja hän saa tarpeeksi ääniä, hänet valitaan. Libertaristit sen sijaan ajattelevat näin: Yksittäisen ihmisen (siis valistuneen yksilön) mielipiteellä tai äänellä ei ole mitään vaikutusta mihinkään, joten on samantekevää asettuuko hän ehdolle tai äänestääkö hän vai ei.

Vaikuttaa siltä, että libertaristien vaaleissa äänestäjät eivät ole mitään ”valistuneita yksilöitä”, vaan laumasieluisia kollektivisteja. Tästä voidaan ilmeisesti päätellä etteivät kollektivistien ehdokkaatkaan ole mitään valistuneita yksilöitä, vaan tyyppejä jotka toiset kollektivistit asettivat ehdokkaiksi ja jotka sitten tulivat sattumalta valituiksi.

Minulle tuleekin aina lievästi surrealistinen olo, kun kuuntelen libertaristien valittamista heidän ”valistuneiden yksilöidensä” vähäisestä kannatuspohjasta ja olemattomasta vaalimenestyksestä.

Järki hoi, äly älä jätä

Tukholma-syndrooma sai nimensä 1970-luvulla tapahtuneesta pankkiryöstöstä. Pankkiin hyökänneet roistot ottivat panttivankeja ja eräs panttivankina olleista naisista rakastui yhteen ryöstäjistä.

Naisen reaktiota voisi kutsua äärimmäiseksi.

Sanotaan, että valta kiihottaa naisia ja missä tahansa panttivankitilanteessa vangitsijalla on ehdoton ja absoluuttinen valta naisen yli. Sitten kun tilanne on ohi, vangittu saattaa selittää: "Hän oli todella ihana ihminen. Hän päästi meidät jopa vessaan."

"Järjetön" on tismalleen oikea sana kuvaamaan Tukholma-syndrooman uhrin käytöstä ja hänen jälkikäteen esittämiä näkökantojaan.

Outoa kyllä, mutta blogeissa ilmenee samankaltainen juttu. Blogisti A (nainen) joka arvostaa suuresti blogistia B (mies), joutuu tämän hyljeksimäksi. Blogisti A kuitenkin jatkaa B:n ylistämistä niin kuin B ei olisi koskaan sanonut mitään negatiivista A:lle.

Jos blogisti B olisi tervejärkinen ja A olisi täysin päästään vialla oleva tapaus, tilanne olisi pelkästään huvittava. Mutta kun asetelma on tismalleen päinvastainen; minä pidin blogistia A tervejärkisenä vielä tähän päivään asti, mutten taida pitää enään.

Keskity olennaiseen