Satuin paikalle kun viisivuotias seisoi talomme ovella isänsä kanssa. Lapsi tutki talomme ovipuhelinta ja paineli nappuloita. Kun lapsen isä huomasi tämän ja kielsi räpeltämästä ovipuhelinta, lapsi alkoi itkeä ja sanoi haluavansa leikkiä sillä. Mietin miten lapsen käytös heijastelee hänen aikuisikänsä käytöstä jne.
Lapsenvihaaja on itse AINA täydellinen ihminen, eikä hänen lapsuutensa tee poikkeusta. Hän ei ole koskaan esimerkiksi rikkonut tavaroita (edes vahingossa) tai käyttäytynyt huonosti, vaan turhien hiekkalaatikkoleikkien sijasta opetteli lukemaan kolmivuotiaana ja puhui tämän ansiosta täydellistä kirjakieltä ennen neljättä ikävuottaan. Luonnollisesti hän orastavana tiedemiehen ituna hallitsi nobel-tasoisen väittelytaidon, eikä koskaan edes ajatellut asioita jotka eivät edistäneet tiedettä tai lisänneet hänen tietomääräänsä. (Keksimäni kuvaus muuten vastaa hyvin pitkälle erästä kyseenalaisen kuuluisuuden saavuttanutta matemaatikkoa.)
Onneksi lastenvihaaminen ei ole periytyvä ominaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti