torstai 18. helmikuuta 2010

Hyvästä käytöksestä

Vaikka yleensä nakkaan paskat niin sanotuille ”hyville tavoille” ja ”etiketille”, on olemassa yksi (urpo)tyyppi, jolta pitäisi lyödä taju kankaalle heti heidän avatessaan suunsa.

Ei siksi, että heidän juttunsa olisivat typeriä tai pitkästyttäviä.

Ei siksi, että he puhuisivat liian pitkään.

Vaan siksi, että NÄMÄ SAATANAN URPOT ALOITTAVAT PUHUMISEN PIITTAAMATTA SIITÄ PUHUUKO JOKU TOINEN VAIKO EI.

Oikeasti. Mikään ei ole niin vitun ärsyttävää kuin aloittaa puhuminen ja ehtiä puhua kaksi tai kolme sekuntia vain tullakseen URPON KESKEYTTÄMÄKSI. Pahinta on, kun ihmiset (myös minä) suhtautuvat tähän keskeytykseen täysin luontevasti, ikään kuin näillä saatanan liirumlaarumisteilla olisi jokin erityinen oikeus keskeyttää kaikkien puheenvuoro niin halutessaan. Tiedän ettei näille urpoille saisi antaa suunvuoroa, mutta jokin ihmisen sisäänkoodattu laumakäytösmekanismi kai estää huomauttamasta tuollaisesta kaikkia hyviä tapoja rikkovasta käytöksestä.

Kuvaavaa on, etteivät nämä urpot koskaan ala puhumaan toisen päälle, jos kuulijoita on vain yksi tai kaksi, sillä se olisi varmaankin liian läpinäkyvää. Sen sijaan neljän tai isomman keskustelijan ryhmät oikein houkuttelevat näitä saatanan vinkuintiaaneja.

Ja ihmiset tunnetusti ovat sopeutuvaisia. Ellei tätä kusipäisyyden muotoa keskeytä alkuunsa, kaikki tottuvat siihen, eikä kukaan enään vähän ajan päästä edes halua reagoida asiaan, vaikka pohjimmiltaan pitäisivät päällemölisemistä vastenmielisenä.

Ei kommentteja: