perjantai 26. helmikuuta 2010

Mopolla suohon

Cityssä oli mielenkiintoinen avautuminen elokuvien aloituslitannioista:
Lopeta asiakkaan haukkuminen!

En ole masokisti. Tietääkseni. Toistuvasti vierailen kuitenkin naapurustomme vuokrausliikkeessä, vuokraan, maksan ja katson elokuvia. Maksan tietenkin sakotkin, jos joskus dvd myöhästyy. Kehun hyviä leffoja ystävilleni.

Elokuvayhtiöiltä saan seuraavanlaista palautetta (lyhenneltynä, kärjistettynä): tää dvd on meidän, jos näytät tän jollekin, eritoten jollekin koululuokalle tai muulle epäilyttävälle ryhmälle, vittu joudut kuseen ja et kai muuten varastanut tätä, vähän epäilin et voisit varastaa, jos varastit, vittu joudut kuseen, ja huijasko myyjä meiltä fyrkkaa, jos huijas, vittu joutuu kuseen, autathan meitä siinä, vaikka ootkin potentiaalinen varas. Soita muuten heti.

(Muuten ei väkivalta tai- huumerikoksia noin pontevasti yritetä ennaltaestää. Esimerkiksi maistraateissa voisi jakaa sellaista, 'ethän sitten sohi ja huido puolisoasi', vaikka ootkin väkivaltainen -tietoiskua kaikille naiville (ehkä myös naiiveille) pareille)

Eikö tätä tekijänoikeusinfotekstiä voisi edes aloittaa tyyliin: Kiitos, että valitsitte meidän filmiyhtiömme tuotteen vuokrattavaksi. Tiesithän, että dvd:tä voi käyttää vain yksityisesti kotona. Esimerkiksi koululuokkien tulee sopia katselulupa erikseen?

Ja jotain muuta sellaista.

Sanovat sitä asiakaspalveluksi.
Omalla kohdallani olen ratkaissut ongelman siten, että tyrkkään kiekon soittimeen ja lähden kuselle tai tekemään voileipiä.

On tuollainen maksavan asiakkaan kiusaaminen silti aivan perseestä.

Ei kommentteja: