Tukholma-syndrooma sai nimensä 1970-luvulla tapahtuneesta pankkiryöstöstä. Pankkiin hyökänneet roistot ottivat panttivankeja ja eräs panttivankina olleista naisista rakastui yhteen ryöstäjistä.
Naisen reaktiota voisi kutsua äärimmäiseksi.
Sanotaan, että valta kiihottaa naisia ja missä tahansa panttivankitilanteessa vangitsijalla on ehdoton ja absoluuttinen valta naisen yli. Sitten kun tilanne on ohi, vangittu saattaa selittää: "Hän oli todella ihana ihminen. Hän päästi meidät jopa vessaan."
"Järjetön" on tismalleen oikea sana kuvaamaan Tukholma-syndrooman uhrin käytöstä ja hänen jälkikäteen esittämiä näkökantojaan.
Outoa kyllä, mutta blogeissa ilmenee samankaltainen juttu. Blogisti A (nainen) joka arvostaa suuresti blogistia B (mies), joutuu tämän hyljeksimäksi. Blogisti A kuitenkin jatkaa B:n ylistämistä niin kuin B ei olisi koskaan sanonut mitään negatiivista A:lle.
Jos blogisti B olisi tervejärkinen ja A olisi täysin päästään vialla oleva tapaus, tilanne olisi pelkästään huvittava. Mutta kun asetelma on tismalleen päinvastainen; minä pidin blogistia A tervejärkisenä vielä tähän päivään asti, mutten taida pitää enään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti