Tänään oli töissä oikein harvinaisen veemäinen päivä. Päivän alku oli mitäänsanomaton, mutta näennäisesti päivä oli täysin samanlainen kuin mikä tahansa muukin vastaava päivä. Aamupäivällä pomoni sitten soitti ja pyysi minua viimeistelemään projektin, jonka kanssa olin tuhertanut jo useita päiviä.
Projekti itsessään oli tuomittu jo alun alkaen. Alkuperäinen toteutus oli käsittämätön ja asiaan tehty parannus osoittautui virheelliseksi, kiitos projektissa mukana häärivän kahden muun osapuolen. Kun lopullinen suuntaviiva sitten viimein oli selvillä, aloin (jo tässä vaiheessa projektiin harvinaisen kyrpiytyneenä) toteuttamaan tätä viimeistä tuskallista muutosta. Muutos toteutui loppujen lopuksi omasta mielestäni varsin tyydyttävällä tavalla. Hyvillä mielin ilmoitin pomolleni projektin olevan valmis tarkastettavaksi.
Projektilla oli projektin itsensä kaltainen loppu.
Pomoni soitti pari tuntia myöhemmin ja alkoi haukkua minua projektin kehnosta toteutuksesta. Hän sanoi lopullista tuotosta ”paskaksi”, syistä jotka eivät minulle täysin auenneet. Tai ainakaan toinen syistä ei auennut. En alkanut väittää pomolleni vastaan, sillä vastaaninttäminen olisi todennäköisesti vain pahentanut asiaa. Enkä muutoinkaan ole konflikteista nauttiva luonne. Joten kuuntelin ripityksen perisuomalaiseen hiljaisena, hampaita kirskutellen ja nyrkkiä taskussa puristaen.
Uteliaille kerrottakoon pomoni ärtymyksen johtuneen niin sanotusta juridisesta tulkinnasta.
Tieliikennelainsäädännössä sanotaan ettei suojatien eteen pysähtynyttä autoa saa ohittaa pysähtymättä. Lain käytännön seuraukset ovat kuitenkin pulmallisia, sillä jos kaikki noudattaisivat tätä määräystä, kaupungissa liikkuminen muuttuisi tuskallisen hitaaksi ja nykiväksi. Lakia ei siis noudata juuri kukaan. Aina silloin tällöin joku autoilijoista ajaa suojatien eteen pysähtyneen auton takaa varoittamatta tulleen jalankulkijan yli. Tällöin syyllinen on helppo osoittaa: laki pakottaa autoilijan pysähtymään, joten autoilijan vikahan tämä yliajo oli. Mahdollisesti henkensä menettänyttä jalankulkijaa tämä ei luonnollisesti lohduta, mutta onpahan ainakin syyllinen selvillä.
Minun toinen virheeni oli pysähtymismääräystä rikkovan autoilijan kaltainen: rikoin määräystä, jota juuri kukaan ei noudata (eikä valvo), mutta tänä nimenomaisena päivänä pomoni haukankatse huomasi rikkeeni ja sain ansaistun rangaistukseni. Hyi minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti