Paremman tekemisen puutteessa kirjastosta tarttui mukaan erään muukalaislegioonalaisen epäviralliset muistelmat, tai itse asiassa useampikin äijän teos. Kutsutaan kirjojen päähenkilöä tässä nimeltä Piesty Kyytiläinen. Ensimmäinen kirja kertoi koulutuskaudesta, mutta oikeastaan kirja keskittyi omakehuun tavalla "Minä olen muukalaislegioona" ja "Muut ovat vähemmän hyviä kuin minä". Toinen kirja keskittyi äijän toimintaan SPOL:ina. (SPOL tulee sanoista Suunnittelen Portilla Onanointia Lämmikkeeksi.)
Toisen kirjan lopussa on kuvaus, kuinka joku karkuri oli onnistunut välttämään Kyytiläisen kotkansilmät ja kuinka asia tuli ilmi toisen henkilön kautta joskus vuosia myöhemmin. Tämänkin tappion kirjoittaja vääntää omahyväiseksi voitokseen antamalla tämän toisen ihmisen jäädä uskoon "kyllä minä tiesin jätkän olevan karkuri, mutta annoin armon käydä oikeudesta". Seuraavaksi hän varmaan kirjoittaa kirjan, jossa paljastaa olevansa jeesus.
Ensimmäinen loppuvaikutelma on, että jos itsekehusta myönnettäisiin Nobel-palkintoja, niin näiden kirjoittaja olisi vahva ehdokas palkinnnon voittajaksi. Toinen loppuvaikutelma on, että kirjoittajan kaltaiset tyypit ovat painonsa arvoisia kultaa minkä tahansa diktartuurivaltion palveluksessa.
MINÄ VAIN TOTTELIN KÄSKYJÄ.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti