tiistai 3. helmikuuta 2009

Kilisee kilisee kassissa

Tuurijuopon mukamas pidempiaikainen tipaton ajanjakso päättyi viime lauantaina, kuukauden riemua kesti. Hyvältähän tuo nelosolut maistui, eikä keho potkinut sanottavammin vastaan vielä 13 tölkin jälkeenkään. Väsymys vain iski niin pahasti, että enempi kaljoittelu oli jätettävä sikseen ja mentävä nukkumaan. Aamulla olo oli sitten tuttuakin tutumpi pöhnä, joka ei nyt sinänsä tehnyt oloa mitenkään sietämättömäksi, mutta toipahan aamun virkistävään reissuun vitamiinipurkille oman mielenkiintoisen lisänsä.

Eilen pikainen tarkistus osoitti tyhjiä pulloja ynnä tölkkejä olevan kokonaista kahdeksan isoa kassillista, joten oli korkea aika hankkiutua niistä eroon. Valitettavasti pullopalautusautomaatit on ilmeisesti suunniteltu samassa firmassa, jossa suunnitellaan digiboksien käyttöjärjestelmiä. Seuraavia draamoja on tullut vastaan.

Työnnän pullon automaattiin pikkuruisessa S-marketissa. Automaatti pyörittää putelia hetkisen ja sylkäisee pullon takaisin ilmoittaen ettei pullo ole käypä palautuspullo. Mitvit -ilme kasvoillani tutkin etikettiä ja mietin missä määrin minun pitäisi uskoa valehtelevia silmiäni, jotka kertovat etiketissä lukevan tekstin PANTTI 40c. Siinä uskossa ettei automaatti ole onnistunut lukemaan etiketin viivakoodia, kokeilen työntää pullon kaula edellä. Nyt kirottu rakkine imaisee koko pullon kitusiinsa, rutistaa sen tuhannen paskaksi eikä näe edes sitä vaivaa, että tulostaisi kuittiin sanaa ”hylätyt x 1kpl.” Menen tiskille valittamaan asiasta ja parhaiden suomalaisten asiakaspalveluperinteiden mukaisesti kassatäti syyttää minua siitä, etten muka osaa käyttää palautusautomaattia. (Mistä vitusta minä voin tietää ettei juuri heidän sekopääautomaattinsa kelpuuta tiettyjä pulloja, kun näitä tiettyjä pulloja hyljeksiviä automaatteja ei voi ulkonäkönsä puolesta mitenkään erottaa automaateista jotka kelpuuttavat kaikenlaiset pullot?) Kehtaapa kassa vielä väittää että olen tunkenut epähuomiossa automaattiin LIDL:in pullon, ikään kuin muka sekoittaisin tuon lötkön hirvityksen normaaliin limpparipulloon. Nonparellina kakun päälle hän kehottaa minua menemään vastaisuudessa suoraan LIDL:iin, ikään kuin olisi yksi ja sama käykö kukaan ostoksilla hänelle työpaikan tarjoavassa kaupassa. Onneksi kassalle kertyvä jono saa tädin lopulta antamaan rahan, ilman että minunkaan tarvitsisi kiristää hermojani enää enempää.

Tyhjennän pullokassin palautusautomaattiin läheisessä LIDL:ssä. Kuittia tutkiessani huomaan että kolme pulloa on hylätty. Syy: pulloista puuttuivat etiketit. Vastoin odotuksia kassa uskoo minua ja hyvittää hylätyistä pulloista tulleen erotuksen.

Kiikutan valtavan tölkkivuoren jätesäkillä prismaan. Palautusautomaatti hyvittää kylmästi vain ne tölkit, jotka on ostettu kotimaasta, muiden kohtaloksi tulee tuttu rusentaminen.


Jos minä saisin päättää, niin mitään itsetunto-ongelmista (tää on tuntematon pullo, hei) kärsiviä automaatteja ei olisi olemassakaan, vaan automaattien pitäisi mukisematta niellä kaikenlaiset normaalit limpparipullot. Tölkkien kohdalla sama homma. Automaattien pitäisi kelpuuttaa kaikenlaiset tölkit, riippumatta siitä onko ne ostettu suomesta, ruotsin laivalta vaiko bolivialaiselta kyläkauppiaalta. Samaa alumiinia se on.

Epävarmoissa tapauksissa palautuslaite ei saisi kylmästi syödä pulloa tai tölkkiä, vaan yksinkertaisesti kieltäytyä ottamasta sitä vastaan. On meinaan vähän miellyttävämpää selittää tilannetta kassalle todistuskappaleen kanssa, kuin ilman sitä.

2 kommenttia:

Santsu kirjoitti...

Voi tsiisös että sai taas nauraa... xD Oon kyllä samaa mieltä noista palautus automaateista; rasistisia rakkineita ku ei palautettavat kelpaa. :DD

Satunnainen toisinajattelija kirjoitti...

Eipäs ole, vaan ne harjoittavat laitonta syrjintää. ;)