Kirjoita niin että näppis savuaa

Aikaisemmin pohdiskelin sitä kuinka paljon tuottelias kirjoittaja voisi tuottaa tekstiä. Nopeimman kirjoitustahdin ja kahdeksantuntisten kirjoitussessioiden mukaan laskettuna kirjoittaja tuottaisi tekstiä yhden melko laajan romaanin verran neljässä päivässä. Vuodessa tämä tekisi 91 romaanin verran tekstiä ja 40 vuoden aikana 3650 romaania. Jäppilän kirjastossa on noin 22700 kirjallisuusnimikettä, joista reilut 9000 on lastenkirjoja. Koska tyypillinen kirjaston kirja on ohuempi kuin "laaja romaani", oletamme yhden seinähullun maksimaalisen tuotteliaan kirjoittajan tuottavan elämänsä aikana yhden kirjastollisen verran kirjoja.

Pohdiskelin aikaisemmassa kirjoituksessani myös sitä onko suurin osa tuolla tavoin tuotetusta tekstistä paskaa, ja vastaus on ehdoton kyllä. Kirjoittamisen ongelmana on tekstiensä itseään toistavuus: vaikka yksikään tuotteliaaksi luokitelluista tuntemistani kirjoittajista ei pääse lähellekään kuvaamani hyperkirjoittajan kirjallista tuotantomäärää, heidänkin tekstinsä toistavat yksiä ja samoja aiheita tai teemoja, hieman eri muodossa höystettynä vain.

Miksi tämä verrattain kuivan aiheen uudelleenlämmitys?

Aihe palautui mieleeni, kun luin erään skitsofreenisen naisen kirjoittamia tekstejä eräällä keskustelufoorumilla. Kirjoittaja oli vajaassa vuodessa tuottanut 7000 viestiä (20 per päivä), jotka olivat vieläpä yleensä enemmän kuin yhden ruudun mittaisia ja joissa ei yleensä ollut mitään järkevää sisältöä. Eikä tämä ole edes pahin mahdollinen tapaus, sillä jotkut pystyvät kirjoittamaan päivässä saman määrän kymmenille eri foorumeille.

Tällaisella valtavalla paskatulvalla on kolme huonoa puolta; ensinnäkin se laskee jyrkästi lukijoiden mielenkiintoa. Toiseksi se hukuttaa paljon paremman sisällön alleen. Kolmanneksi yleensä valtavia määriä kirjallista paskaa tuottavista ihmisistä uskoo muiden olevan poikkeuksellisen kiinnostuneita juuri heidän mielipiteistään. Tämänkaltainen tuotteliaisuus loppuu joko kirjoittajan totaaliseen kyllästymiseen tai kuolemaan, ei juuri muuhun.

Ilmiön ylivoimaisesti lohdullisin puoli on siinä, että vaikka nettiä terapiakanavanaan käyttävät mielenterveysongelmaiset floodaavatkin suosimansa foorumit tukkoon, he ovat kuitenkin poissa muusta pahanteosta.

Onni onnettomuudessa.