Jos resurssi ei mene vapailla markkinoilla kaupaksi, syynä on liian suuri hinta siihen nähden mitä ihmiset ovat valmiita tuotteesta maksamaan. Tämä mekanismi toimii molempiin suuntiin; jos myyjä ei halua pudottaa hintaa, tuote jää myymättä. Jos ostaja ei halua maksaa enemmän, tuote jää myymättä. Tämä oletus on pohjana markkinaurpoteorialle, jolla pyritään todistelemaan ”tieteellisesti” ettei osa miehistä saa koskaan naista, kun taas toiset saavat melkeimpä kenet tahansa.
”Saamattomien” syyt olotilalleen ovat lähes poikkeuksetta samat: naisten yleinen nirsous tai heidän kollektiivinen salaliittonsa vastenmielisiä miehiä kohtaan, naisten kiinnostus tai halveksunta ”vääriä” ominaisuuksia omaavia miehiä kohtaan jne. Kun asiaa tarkemmin selvittää, käy ilmi että kaikki torjutuksi tulleet miehet ovat itsekin hyvin nirsoja. ”Ajattelin että naiseni pitää olla kaunis, nuori, lapseton, älykäs ja akateemisesti koulutettu. Kaikki tapaamani vaatimukset täyttävät naiset eivät kuitenkaan ole olleet kiinnostuneita minusta. Ihmettelen mistä tämä johtuu?”
Pannampa päät yhteen ja mietitään. Visualisoidaan tilanne jossa peruskoulunsa kesken jättäneelle tarjotaan työpaikkaa ja hän asettaa palkkavaatimuksekseen 20000€ kuussa, tai että hän menee Nokialle ja ilmoittaa haluavansa työpaikan keskiportaasta. Reaalimaailmassa tuollaista käytöstä pidettäisiin harhaisena, mutta ei markkinaurpoteoreetikkojen ihmeellisessä maailmassa; omista vaatimuksista ei olla valmiita tinkimään tippaakaan ja samalla syyllistetään naisia heidän itsekkyydestään ja kovista vaatimuksistaan. Käytännössä heidän valituksensa on tiivistettävissä näin: ”meillä ei ole juuri sellaisia ominaisuuksia joita naiset haluvat emmekä ole edes valmiita hankkimaan tai kehittämään niitä, mutta olemme silti oikeutettuja saamaan haluamamme naiset.” He saavat tyytyä käteensä myös vastaisuudessa.
Toinen variaatio tilanteesta on, kun mies valittaa tienaavansa 5000€ kuussa, omistavansa talon ja olevansa muutoinkin ”kunnollinen”, mutta naista ei vain löydy. Tuskinpa näissäkään tapauksissa on silti mitään kummempaa selitystä kuin luonnevikaisuus tai muu vastaava naisten kammoama sosiaalinen piirre.
Teoriassa minun pitäisi miehenä tuntea sympatiaa saamattomien (heh) miesten ahdinkoon. Käytännössä en kuitenkaan tähän kykene, sillä jos maailma toimisi näiden kastematojen haluamalla tavalla, he ylpeilisivät sillä miten asioiden kuuluukin olla näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"olla pyritään todistelemaan ”tieteellisesti” ettei osa miehistä saa koskaan naista, kun taas toiset saavat melkeimpä kenet tahansa."
Ei sillä mitään pyritä todistamaan. Voidaan vain vaatia sopivat lähtökohdat ja sitten katsoa, mitä tapahtuu ja pyrkiä tekemään ennusteita.
"Kun asiaa tarkemmin selvittää, käy ilmi että kaikki torjutuksi tulleet miehet ovat itsekin hyvin nirsoja. "
Jos miettii mitä markkina-arvoteoria asiasta sanoo, niin sehän sanoo suoraan että mikäli ei kykene solmimaan parisuhdetta, ei ole tarpeeki mitä tarjota omalle kohderyhmälle. Sehän tuosta kysynnän ja tarjonnan tasapainosta suoraan seuraa.
"Reaalimaailmassa tuollaista käytöstä pidettäisiin harhaisena, mutta ei markkinaurpoteoreetikkojen ihmeellisessä maailmassa"
Minua lähinnä ihmetyttää miten Ma-teoriaa tuntevat henkilöt päätyvät tuollaiseen johtopäätökseen. Nimittäin kun jätetään romanttiset roskat "kaikille on jokin" pois ja katsotaan markkinoita, ensimmäiseksi nousee ajatus, kuinka tuotetta saisi parannettua. Sensijaan monet eivät lähde ollenkaan tälle linjalle, vaan lähinnä vaativat että markkinat muuttuisivat jotenkin mystisesti heille edullisiksi.
Mutta kaikkihan sen tietää että ei auta itku markkinoilla.
Lähetä kommentti