Kastematomaisuus voidaan jakaa fyysiseen ja henkiseen osioon. Lisäksi pitää huomioida vielä sekin, voiko henkilö itse vaikuttaa asiaan jotenkin. Jaottelu menee siis seuraavasti:
Fyysinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Fyysinen, elämäntavoista johtuva kastematoisuus.
Henkinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Henkinen, luonteesta tai vastaavasta johtuva kastematoisuus.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaikki epämuodostuneet ja vammaiset. Toiseen ryhmään kuuluvat alkoholistit, huumejannut, superlihavat ja muut vastaavat omilla elämäntavoillaan ulkonäkönsä pilaavat ja täten itsensä vastenmieliseksi tekevät. Kolmanteen ryhmään kuuluvat mielenterveysongelmaiset ja vähä-älyiset. Neljäs ryhmä muodostuu epäsosiaalisista tai luonnevikaisista. Ujous on vähän rajatapaus, mutta sijoittaisin sen kuitenkin neljänteen ryhmään. Kakkosryhmän käsitteellä ”pilattu ulkonäkö” en muuten viittaa synnynnäiseen rumuuteen, sikäli kun sellainen voi miehen kohdalla edes pitää paikkaansa. Koska miehet itse kiinnittävät huomiota naisten ulkonäköön niin paljon, he olettavat naisten arvioivan miehiä samalla tavoin. Paskapuhetta – naiselle kynnys seurustella ruman miehen kanssa on paljon alhaisempi kuin miehelle seurustella ruman naisen kanssa.
Olipa kastematoisuuden syy mikä tahansa, nainen jää joka tapauksessa saamatta. Lisäksi lähes kaikki näistä kastematomiehistä on kaltaisiaan vain ja ainoastaan omista toiminnastaan (tai sen puutteesta) johtuen. Epäsuhta on selkeä; jokaista omasta tahdostaan riippumatonta kastematoa kohden on useita kastematomaisuuttaan ruikuttavaa fat bastardia tai muulla tavoin luonnevikaista, jotka kieltäytyvät tekemästä omalle itselleen mitään tai muuttamaan ajattelutapojaan.
Palatakseni vielä edellisessä kirjoituksessani esittämääni 5000€ kuussa tienaavaan mieheen joka itkee olevansa ”kunnon ihminen” ja ettei yrityksistään huolimatta saa naista; pelkkä raha riittää naiselle lopulta aika harvoin. Mutta sikäli mitä minä olen näiden pellegigolojen vuodatuksia lukenut, niin he olettavat pelkän rahan ja ”kunnollisuuden” jotenkin takaavan naisensaannin. Enemmän rahaa ja kiltti luonne on yhtä kuin enemmän naisia.
Ei, ei ja vielä kerran ei.
Mitä minä olen näitä saamattomia nörttimiehiä elämässäni tuntenut, heistä yhdeksän kymmenestä voidaan surutta yleistää olevan sosiaalisesti kyvyttömiä, luonteeltaan omahyväisen kaikkitietäviä sekä pikkutarkkoja. Nuo avut voivat olla avuksi liike-elämässä tai työssä, mutta vastaavasti suurin osa naisista kavahtaa noita ominaisuuksia.
Käytän vielä aiemmin keksimääni työnantaja-työntekijärinnastusta: ajatellaan työntekijää etsivä työnantajaa, jolle tulee kaksi tarjokasta. Oletetaan lisäksi että työ on luonteeltaan parityötä, vuodesta toiseen. Ensimmäinen työntekijä tuottaa firmaan lisäarvoa kuukautta kohden 10000€ ja toinen 5000€. Ensimmäinen hakija on kuitenkin paremmasta tuottavuudestaan huolimatta vastenmielinen luonne ja opportunisti. Toinen työntekijä puolestaan on iloinen vitsiniekka, joka levittää hyvää tuulta ympäristöönsä ja jonka kanssa on ilo työskennellä. Jos työnantaja arvostaa enemmän rahaa kuin viihtyisyyttä, ensimmäinen hakija on ilmiselvä valinta. Jos taas työnantaja epäilee etteivät hänen hermonsa kestä jatkuvasti ruikuttavaa tyyppiä vuodesta toiseen, hän palkkaa luultavasti toisen hakijan, tämän alhaisemmasta tuottavuudesta huolimatta. Sama pätee myös parisuhteisiin. En usko monenkaan naisen haluavan suhteeseen vain pelkän rahan vuoksi (jota pelkkään toimeentuloon tuijottavat kutsuvat ylväästi ”järkiliitoksi"), jos vaihtoehtona on henkisesti miellyttävä ja muutenkin antoisampi parisuhde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti