Kaveriin pitää voida luottaa

Aloitin aikoinaan koulun ja tutustuin jo aloituspäivänä uuteen ihmiseen. Hän oli ihan mukava tapaus ja meistä tuli jonkinlaiset kaverukset. Kuukauden päästä koulun aloittamisesta uusi kaverini kysyi heti aamusta lähtisinkö hänen kanssaan läheiselle grillille syömään. Sanoin etten voi lähteä, koska olin unohtanut lompakkoni kotiin. Paitsi siinä tapauksessa että kaverini lainaisi minulle rahaa seuraavaan päivään asti. Hän meni vaikeaksi ja vastasi ettei periaatteestakaan lainaa rahaa kenellekään. Sanoin asian olevan ok, pärjäisin kyllä päivän ilman sapuskaa. Hieman ennen ruokatuntia kaverini kysyi minua uudestaan syömään, johon tietysti vastasin ettei minulla ole edelleenkään rahaa. Hän mietti hetken aikaa ja sanoi voivansa lainata rahaa tämän kerran. Kävimme grillillä, maksoin velkani seuraavana päivänä. No problem.

Kului puolisen vuotta. Puolisoni soitti minulle hädissään kaupungilta ja ilmoitti tarvitsevansa kiireellisesti 50€ rahaa, jonka minun olisi pitänyt tuoda hänelle. Olin kuitenkin sellaisessa paikassa, ettei rahantuonti olisi siihen hätään mitenkään onnistunut. Tilisiirto oli myös poissuljettu vaihtoehto, koska tilimme olivat vielä tuolloin eri pankeissa. Koska ympärillä oli iso liuta opiskelijoita, kysyin olisiko kenelläkään halua lainata tuota summaa siten, että raha siirrettäisiin puolisoni tilille ja minä maksaisin rahan takaisin samana iltana omalta tililtäni. Rahat olisivat teknisesti ottaen lainassa muutaman tunnin, mutta näkyisivät lainaajan tilillä vasta kahden vuorokauden kuluttua. Parikin halukasta lainaajaa löytyi, mutta ainoa jolla oli tili oikeassa pankissa, oli tämä samainen kaverini jolta lainasin aikoinaan vitosen. En tiedä vaikuttiko ryhmäpaine vai mikä asiaan, mutta kaverini suostui pienen taivuttelun jälkeen lainaamaan meille tarvitsemamme summan ja hän suoritti tilisiirron kahvitauolla. Kiitin häntä, maksoin lupaukseni mukaisesti velkani pois heti samana iltana ja lähetin vielä ruutukaappauksen maksustapahtumasta. No problem.

Kului hieman toista vuotta. Koulu oli loppunut jo jonkun aikaa sitten ja pidimme kaverini kanssa edelleen satunnaista yhteyttä. Huomasin eräänä päivänä olevani ilman rahaa ja kauppaan piti päästä. Tilipäiväkin oli harmittavasti vasta muutaman päivän päässä. Mietin keneltä voisin lainata pikaisesti paalua ja mieleen tuli juuri tämä samainen kaverini. Soitin hänelle ja käytiin seuraava keskustelu:
-Terve. Aloin sellaista soittamaan, että voisitko mitenkään lainata minulle viittäkymm..
Pidemmälle en sitten ehtinytkään, kun puhelimesta alkoi kuulua hysteerinen mylvintä.

Houston, we have a Problem.

Hän ei kuulemma ollut mikään pankki, rahanlainaaminen ei kuulunut hänen periaatteisiinsa ja sitäpaitsi olin muutenkin kuulemma kerjäämässä jokapäivä rahaa. Kuuntelin vuodatusta mykistyneenä ja suljin puhelimen kesken kaiken. Aloin miettiä asiaa. Jokapäiväistä?!? Mitä vittua? Ymmärtäisin, jos olisin harrastanut systemaattista pummaamista, mutta kaksi rahanlainausta vuosien aikana tuskin kuuluu tähän kategoriaan. Summatkaan eivät olleet niin valtavia, että tästäkään ei voinut olla kyse. Ja mikä vitun periaate?!? Jos ihminen sanoo ettei jokin sovi hänelle, niin silloin hän ei myöskin elää kuten opettaa, eikä vain teeskentele.

Jälkikäteen juttu tietysti nauratti, mutta yhteydenpito loppui silti tuohon. Jokaisella on omat kriteerinsä millä valita ystävänsä, mutta minusta ”ystävä” joka kieltäytyy auttamasta pienissä ongelmatapauksissa ei ole ystävä lainkaan, vaan pelkkä itserakas opportunisti.