Hämeen hitain

Tunsin joskus kauan sitten Parkanolaisen tytön. Esittelin hänelle allaolevan tekstin, joka nauratti minua kovin. Tyttöä ei naurattanut.

Näin kirjoittaa Juha Numminen vuonna 1978 ilmestyneessä Tapio Rautavaaran elämäkerrassa En päivääkään vaihtaisi pois sivulla 189:

"Kiertueaika opetti minulle - paitsi käytännön maantietoa - myös sen, millainen Suomen kansa on... Miten perin erilaisen vastaanoton voivat saada samat naamat, samat jutut, samat soitot, samat laulut eri puolilla tätä ihanaa isänmaata.
Hauskinta oli heittää huulta ja esiintyä Savossa ja Karjalassa sekä Lapissa. Ja kyllä Kymenlaaksossakin osataan pitää lystiä.
Mutta voi meitä huumorimiehiä Hämeessä, Pohjanmaalla, Satakunnassa... Ja varjele Vakainen Luoja meitä Kankaanpäähän tai ainakaan Parkanoon joutumasta.
Parkanossa kansa katsoo kulmainsa alta puhui sille mitä hyvänsä ja se on koko ajan sen näköistä kuin kyselisi itseltään, pilkkaako tuo nyt meitä vai pilkkaako se itseään.
Parkanossa minulle tapahtui kerran ihan niin kuin oikeastaan voisi tapahtua vain kaskussa.
Olimme juuri saapuneet erääseen matkustajakotiin. Oli torstai ja meillä oli esiintyminen seurantalolla.
Olin paidanvaihdossa kun matkustajakodin huoneeseen tuli mies, joka esittäytyi paikkakunnan papiksi.
Hän kysyi: - Miksi tulitte tänne Parkanoon torstaina? Miksette tulleet perjantaina?
Minä vastasin: - Torstai on täällä Parkanossa parhaaksi päiväksi huvitilaisuuksille. Kansa liikkuu torstaisin.
- Mutta minä toivoisin, että tulisitte tänne vasta perjantaina.
-Miksi?
- Tilanne on semmoinen, että nämä meidän seurakuntalaisemme eivät ymmärrä heti sitä teidän huumorianne, vaan vasta myöhemmin. Kun te tulette tänne torstai-illaksi esiintymään, niin kansa nauraa sunnuntaina kirkonmenojen aikana. Tulisitte perjantaina, niin nauraisivat vasta maanantaina...."