Jos minun pitää valita muodon ja sisällön väliltä, valitsen ehdottomasti sisällön.
En tajua miksi oikeinkirjoitus tai yhdys sanat ovat joillekuille niin kauhistuttava asia, että he lopettavat tekstin lukemisen jo ensimmäiseen virheeseen.
Jokaisella meistä on kipukynnyksensä kirjoitus- ja kielioppivirheiden määrässä, mutta täydellinen nollatoleranssi näissä asioissa on puhdasta urpoutta.
Henkilökohtaisesti katson kirjoittavani suhteellisen virheetöntä tekstiä, vaikka minulla ei ole aavistustakaan siitä mikä on esimerkiksi persoonapronomini tai substantiivi. Vaikka nuo katsottaisiin (ja katsotaan) yleissivistykseksi, en katso tämän olevan niin merkityksellistä, että viitsisin tuhlata aikaani moiseen pilkunnaimiseen.
Sain aikoinaan keskinkertaisen arvosanan äidinkielestä. Kieliopit ja vastaavat menivät kokeissa lähes toistuvasti perseelleen, mutta ainekirjoituksissa arvosanoiksi tuli poikkeuksetta vähintään ysejä. Opettaja ihmetteli tätä jopa siinä määrin, että laittoi minut kirjoittamaan yhden sivun mittaisen aineen valvottuna. Hän varmaankin epäili minun huijanneen jotenkin, mutta läpäisin tulikokeen tästä huolimatta mainiosti. Kun hän kysyi miten voin kirjoittaa niin hyvin vaikken ymmärrä kieliopista ja sen sellaisesta oikeastaan mitään, vastasin lukevani paljon.
Pikatesti yhdyssanatestillä tuotti 90% oikein, joten ei sitä aivan tampio ole. Koska en itse väitä olevani guru kirjoittamisessa, en edellytä sitä muiltakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti