Unettoman päiväkirja

Lupaan aina kirjoittaa enemmän ja äkkiä vain huomaan ajan vierineen, ilman että tulosta olisi syntynyt. Psykologi kutsuisi tuota itsepetokseksi.

Uudenvuodenlupaukseni kuuluu siten, etten aio ottaa yhtään ainoaa oluen tai viinan tippaa ennen kuin joskus tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana keväällä. Painoa on kertynyt ja olo on muutoinkin ollut viime aikoina vähän hutera. Pahin alkoholinkäytön sivuoire on ollut unirytmin lievä sekoaminen. Kumoan jo heti aluksi lukijan mieleen hiipivän olettaman, jonka mukaan olen orastava alkoholisti. Ei, en ole, mutta joulu ja ylipäätään koko vuodenvaihde saa maksan huutamaan armoa. Joulunpyhinä saattaa mennä 3-5 päivää kuin huomaamatta tissutellessa ja sitten tulevatkin jo uudenvuodenvapaat, joka on toinen loistava tekosyy ryyppäämiseen. Kun silloinkin menee kolme päivää samassa putkessa, ei ole ihme jos keho alkaa vihjailla kynttilän polttamisesta molemmista päistään.

Eräs tuttuni sekoitti viikon juopottelullaan unirytminsä niin, että menon rauhoituttua eräänä yönä kolmelta hän meni nukkumaan ja nukkui seuraavaan iltapäivän kello viiteen asti. Herättyään hän oli pihalla kuin lumiukko ja mentyään keittiöön huomasi toiset kahvikupin ääressä. Hän vilkaisi kelloa ja ihmetteli miksi toiset ovat hereillä ja kehotti heitä nukkumaan vielä muutaman tunnin. Porukan reaktiota ei liene tarpeen kuvailla.