Kun rupisessa kaksiossa hirvittävällä asuinalueella asunut matti meikäläinen rakentaa vaikkapa hienon talon, hänen asemansa kohoaa selvästi. Hän parantaa asemiaan hieman niihin verrattuna, joilla on vähänkin huonompi talo kuin hänellä itsellään ja suorastaan valtavasti, kun vertaa paikkaan jossa hän alun perin asui. Matti on siis kohonnut statushierarkiassa, mutta niiden näkökulmasta joista hän on noussut ohi, heidän tilanteensa on huonontunut. Joten eikö olisi hyvä asia, jos ihmiset lakkaisivat tuhlaamasta rahojaan kilpavarustelussa, jolla he yrittävät edesauttaa statuksensa nostoa? Kun kaikki päättäisivät kollektiivisesti leikata aikaisemmin statuksensa nostoon käyttämän rahamäärän esimerkiksi puoleen, nämä rahat jäisivät käytettäväksi johonkin muuhun. Yhteiskunta siis hyötyisi, kun rahat ohjautuisivat johonkin tuottavampaan kuin hienoihin rannekelloihin, tai luksusasuntoihin.
Ehdotus on hyvä ja järkevä, mutta valitettavasti toimimaton. Vaikka kulut puoleen leikkaava sopimus saataisiin jotenkin aikaan, tulos on sama tilanne, jossa hyödykkeelle määrättäisiin kattohinta. Liiketaloudesta tiedämme ettei mikään kattohinta voi toimia tarkoituksensa mukaisesti kovin pitkään. Tässä tapauksessa kollektiivinen sopimus statukseen käytetyn rahasumman puolittamisesta antaisi ylimääräistä etua niille, jotka olivat suhteellisesti heikommassa asemassa statuskilpailussa, joten heillä olisi voimakas intressi sijoittaa sovittua enemmän rahaa statukseen. Statusrakennelma vääristyisi, varakkaammat alkaisivat paikata tilannetta sijoittamalla enemmän, ja lopulta kaikki käyttäisivät rahaa statukseensa niin paljon, kuin lompakko antaa myöten.
Ehdotus on siis sanalla sanoen perseestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti