Cyomirokkia

Jokainen joka vihaa Eppujen ja Juicen musiikkia, ei voi olla tyystin paha ihminen. Ehkäpä näin jyrkkä mielipide vaatii hieman täsmällisempiä perusteluja, joten olkaapa hyvä.

Joitain vuosia takaperin alkoi levitä huhu, että eput ovat tekemässä paluuta. Sitten kun 'takaisin sateeseen' niminen vollotus alkoi soida radiossa, sanoin itselleni ettei olisi ollut yhtään haitaksi, vaikka paluu olisi jäänyt kokonaan tulematta. Ikään kuin vahvistuksena silloiselle mielipiteelleni törmäsin jonkun aikaa sitten puhtaasti vahingossa kirjoitukseen, jossa eppujen musiikillisia ansioita ruodittiin ennennäkemättömällä tavalla. Harmittavasti en nyt muista missä teksti oli, eikä pikainen googletuskaan auttanut asiassa. Joka tapauksessa muistiini jäi tieto, että eppujen 26:sta levystä noin PUOLET on erilaisia kokoelmalevyjä. Rupisia riimejä tosiaan, juu. Äijät siis ovat onnistuneet vääntämään muutaman suosioon nousseen rallatuksen, joita on sitten kaupiteltu samalle yleisölle yhä uudelleen ja uudelleen.

Suomalaisten melankoliseen luonteeseen eppujen hoilotus kieltämättä sopii, vaikka itse biisien sanoitukset ovat tarkemmin ajateltuna äärimmäisen lapsellisia. Noilla eväillä ei olisi ulkomailla pärjätty, eikä yhtye viisaasti lähtenyt edes yrittämään mitään euroopan valloitusta tai vastaavaa.

Entä Juice? Häntä kohtaan tuntemani inho on puhtaasti henkilökohtaista. Ärsyttävä kaikkitietävä snobi, jonka viisauksiin kuului toteamus "en voi sietää typeryyttä." Ikävä kyllä kukaan ei pyytänyt Juicea täsmentämään mikä hänen mielestään on typeryyttä. Syistä jotka ovat minulle hämäriä, kuuluisan taiteilijan lausumana moinen viisaus (ja kaikki muutkin) saa vastaukseksi ainoastaan ihastuneita huokauksia, joiden yhteinen sanoma on kaukonäköisen taiteilijan ylistys.

Suomessa taiteilijat tunnetusti pätevöityvät ammattiinsa röyhkeydellä ja viinalla, joten minullakaan ei olisi mitään estettä menestyvälle taitelijanuralle.