"Ei vittu, tämä oli paljon paskempi elokuva kuin muistinkaan", mietin katsottuani levottomat uudemman kerran. Näin elokuvan ensi kertaa telkkarista joskus vuosia sitten, mutta lieneekö lievä nousuhumala jotenkin vääristänyt muistoja tai katselukokemusta.
Elokuva ohittaa iloisesti kaikenlaiset sosiobiologian tunnetut tosiasiat. Vaikka mies olisi miten karismaattinen hyvänsä, väitän etteivät naiset antaudu päähenkilölle yhtä keveästi kuin elokuvassa esitetään. Ajatelkaa nyt, hänen ei tarvitse kuin mennä vaikkapa baariin ja istua pöytään, niin paikan kauneimmat naiset kirmaavat häpykarvat hulmuten miehen luo ja lähtevät suoraan tämän luo harrastamaan seksiä, vaikka hän ei edes puhuisi naiselle kahta lausetta enempää. Ehkäpä naiset käyttäytyvätkin näin jonkun kansainvälisen rocktähden lähettyvillä, mutta eivät taatusti suomalaisen yleislääkärin kanssa, olipa tämä sitten kuinka puoleensavetävä tahansa.
Tästä hypätäänkin kätevästi elokuvan toiseen suureen ongelmaan, eli seksiin. Tavallaan on ovelaa lisätä elokuvaan pehmopornoelementtejä, koska jokainen vilautteluun käytetty minuutti on jostain muusta pois, ja katsojakin saattaa siinä sivussa unohtaa tarinassa olevat rekanmentävät reiät. Kyllä yksi minuutin kestävä ähinäkohtaus vielä menee, mutta viides kerta alkaa jo näyttää ja maistua puulta. Viimeinen ja samalla suurin ongelma on itse sisältö. Mikä se paljon mainostettu kasvutarina oikein on? Sekö, että tyyppi nussii kaikki kavereidensa naiset läpi ja sitten toteaa "onpa vähän tyhjä olo?"
Ei, ei se voi noin olla. Kaksi pääopetusta vaikuttaa olevan. Pettämisellä on huonot seuraukset, sekä sitoutumiskammoisen kanssa ei kannata edes yrittää seurustella. Jos ymmärtää ihmisten välisestä kanssakäymisestä edes tuon verran, elokuvan katsominen on aivan turhaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti