Lekafilosofiaa

Lainasin silkasta mielenkiinnosta filosofi J.Hankamäen enkelirakkauden. Filosofien teokset tuppaavat olemaan pulskanpuoleisia, eikä enkelirakkauskaan tee poikkeusta. Tämän takia luin vain kirjan mielenkiintoisimmat osuudet. Eräs kohta jäi mieleeni: "On vain kahdenlaisia heteroita. Niitä jotka vihaavat homoja avoimesti ja niitä jotka vihaavat homoja peitetysti."

Jos homot haluavat saada laajemmalti hyväksyntää, niin tuollaisia möläytyksiä ei kannattaisi päästää julkisuuteen. Homot myös mainostavat olevansa samanlaisia ihmisiä kuin heterotkin, joten kaipa voidaan sitten sanoa olevan vain homoja, jotka vihaavat heteroita avoimesti, sekä homoja jotka vihaavat heteroita peitetysti.

Mikähän logiikka on siinäkin, että jos homot kerran onnistuvat korvamerkitsemään jonkun paikan itselleen, niin heteroväestö ei saisi valittaa asiasta, vaan he joutuvat tyytymään tapahtuneeseen tosiasiaan. Helsingissä on käsittääkseni uimahalli, jossa heterot ovat kävijänä vähemmistö. Jos satunnainen heteromies valittaa asiasta, hän on homofobi, joka haluaa piilottaa omat homoseksuaaliset taipumuksensa varsinaisten homojen syrjintään.

Joskus olen kuullut sellaisenkin väitteen, että heteromiesten kannattaisi ystävystyä homomiesten kanssa, koska heistä saisi optimaalisen siipimiehen naisteniskentään. Teorian esittäjä on joko tyhmä tai epärehellinen, koska keksin pienellä miettimisellä montakin syytä miksei idea tule toimimaan.

Telkkarista on opittu keskivertohomomiesten olevan vähintään George Clooneyn veroisia komistuksia, mutta tämä myytti joutaisi jo murskata. Vaikka jollakulla heteromiehellä olisikin komea homomies siipimiehenään, jo pelkkä riski siitä, että naiset olisivat kiinnostuneenpia tästä homomiehestä heteromiehen sijaan, saa heteromiehen miettimään kahdesti haluaako hän nöyryyttää itseään tällä tavoin. Auts.

Toinen este ovat naiset. Jos joku seikkailee homoksi tiedetyn henkilön kanssa baarissa, naiset varmasti kysyvät mielessään miksi heteroksi itseään kutsuva oikein hengaa homomiehen kanssa. Samasta syystä tämä heteromies joutuisi muiden miesten silmissä naurunalaiseksi, eikä tästä voi hyvällä tahdollakaan väittää olevan etua naiseniskennästä. Auts uudemman kerran.

Viimeisenä naulana teorian arkkuun toimii se yksinkertainen tosiasia, jonka mukaan homomiehiä on yksinkertaisesti niin vähän, ettei heteromiesten kannata alkaa kilpailemaan pääsystä heidän siipimieheksi. Vaikka kilpailua syntyisikin ja olettaisiin homomiehen avusta olevan etua, yhtä homomiestä kohden on viisikymmentä heteromiestä. Homomiesten avusta pääsisi näin ollen hyötymään vain pieni vähemmistö heteromiehistä.