Dementikoilla ei ole koskaan tylsää, sillä he tapaavat joka päivä uusia ihmisiä.
Skitsofreenikoilla ei ole koskaan tylsää, sillä heillä on aina seuraa.
Vainoharhaisilla ei ole koskaan tylsää, sillä he ovat aina huomion keskipisteessä.
Dementikkona olo olisi varsin ikävää. Ketään ei tuntisi, eikä mikään maailmassa tapahtuva kävisi järkeen. Vainoharhaisten ja skitsofreenikkojen vertaaminen on vaikeampaa, sillä skitsofreenikkojen enemmistö on samalla myös vainoharhaisia. (Homokaasu voi toimia porttina tällaisen ihmisen sielunmaisemaan.)
Vaikka ihminen olisikin ”puhtaasti” vainoharhainen, tämä ei silti ole potilaalle (eikä ympäristölle) mitenkään itsestään selvästi parempi olotila. Netin aikana vainoharhaisuus vielä korostuu, koska erilaiset tietokone ynnä tietoliikenneasiantuntijat varoittelevat kilvan kaiken maailman urkkijoista, tai muista vastaavista omituisuuksista.
Lisäksi vainoharhaisen ihmisen kehittelemät teoriat alkavat ruokkia itse itseään. Lopulta hän on vakuuttunut olevansa parituhatpäisen ihmislauman herkeämättömän seurannan kohteena. Ja kiitos nykypäivän avohoidon leikkausten, tällainen tapaus ei pääse hoitoon ennen kuin hän käy väkivaltaiseksi näitä kuvitteellisia vainoojiaan kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti