Terminator ei petä

Nyt on sitten se uusin terminaattori 4 katsottu. Kuten aikaisemminkin jo totesin, tarina on niin sekopäinen ettei mitään rajaa, eikä T4 ole mikään poikkeus. Löysin googlettamalla rainan arvostelun, joka kertoo kaiken olennaisen. Ja koska olen röyhkeä varas, liitän blogiini pätkän lainauksen kyseisestä arvostelusta.

Ylistystä James Cameronin ohjaamille Terminatoreille, mutta en tiennyt olevani sarjan fani, ennen kuin Terminator – Pelastus suututti minut. Totta, tarina on bugaillut aiemminkin. Osassa 2 harrastettiin aikamatkustusta, vaikka ensimmäisen osan mukaan se ei ole enää mahdollista. Osassa 3 kyborgeja lähetettiin menneisyyteen tulevaisuudesta, jota ei ollut enää olemassakaan. Osa 4 ei muuta teekään, kuin rikkoo edellisiä osia vastaan.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että kun John Connor – lapsi (T2) tai nuori mies (T3) – on yrittänyt estää Skynet-tekoälyä nousemasta maailman valtiaaksi, Connor on tiennyt, että jos hän onnistuu, hän ei voi koskaan lähettää isäänsä Kyle Reeseä menneisyyteen (T1). Tästä välittämättä Terminator – Pelastus rakentaa kaiken draamansa sen idean ympärille, että Connorin on suojeltava koko ihmiskuntaa suojelemalla teini-ikäistä isäänsä, jotta isä pääsisi joskus menneisyyteen. Minun mielestäni John Connor on olemassa, koska hänet on siitetty seksuaalisessa rakasteluyhdynnässä 80-luvulla, mutta ilmeisesti hän sittenkin saattaa kadota ilmaan PUF noin vain. Kalifornian kuvernaattorin kuolioon vetäneet kivekset: voi että, miten täyteläistä hevonsontaa.

Ai niin ja joo: Connor ja Reese ovat vain vaivaisia sivuhahmoja T4:ssä. "Vaivaiset sivuhahmot" eivät kehity tarinan aikana, eivätkä tee mitään merkityksellistä. Päähenkilö on Marcus Wright, Sam Worthingtonin tulkitsema kova puunaama, joka tuomitaan kuolemaan vuonna 2003. Vuonna 2018 hän herää ulkosalla alastomana, kuten kaikki aiemmat terminaattorit aikaisemmissa elokuvissa. Älä syytä minua elokuvan ainoan juonenkäänteen paljastamisesta, syytä alta löytyvää traileria tai vaikkapa nettiin ripoteltuja lelumainoksia. Ennen kuin Marcus ymmärtää mikä hän on ja miten hän voi viedä tarinaa eteenpäin, hän hengailee muun muassa Anton Yelchinin sympaattisesti tulkitseman Reesen kanssa. Hengailu, eli eteenpäin kävely on elokuvan parasta aikaa. Homma hajoaa käsiin, kun simppelistä selviytymistaistelusta tulee sotilasoperaatio.

Tulevaisuudessa sotilaskuri on kuollut. Connor ei ole ylin auktoriteetti vielä tässä vaiheessa, mutta hän tekee justiinsa mitä itse haluaa. Rivisotilaat tottelevat justiinsa ketä haluavat. Olisi kivaa, jos Connoria kunnioitettaisiin hyvästä syystä: ensimmäisen leffan Connor oli niin sitkeä sissi, että hän sai Skynetin polvilleen tietämättä mitään tulevaisuudesta. Pelastuksen Connor, jota muuten näyttelee joku Christian Bale, on anoreetikon nallekarhun näköinen uskonnollinen höyrypää, joka lähinnä murehtii oman olemassaolonsa haurautta ja tapattaa alaisiaan. Kaikki sotilaat eivät tietenkään kuuntele häntä. Eräs yksilö jopa pettää kaikki toverinsa - jotka antavat hänelle saman tien anteeksi. Kuka helvetin sivari tämän on kirjoittanut?! Vastaus: pariskunta Catwomanin takana. Jos sait kylmiä väreitä, kun Sharon Stone sai supervoimat ihonhoitotuotteesta, tulet rakastamaan Terminator – Pelastusta.