lauantai 30. tammikuuta 2010

Ei sota yhtä miestä kaipaa

Kun eilen tulin käsitelleeksi nettiblogien tason laskusta valittavien tyyppien säälittävyyttä, jatkan aiheesta toisen näkökulman avulla.
Internettiin liitettävien sivujen määrä kasvaa noin 700000 kpl tunnissa. Netissä olevan informaation määrä kasvaa tätäkin nopeammin, joten vaikka yksittäinen ihminen olisi miten tuottelias tapaus hyvänsä, hänen lisäämisensä tai poisjättämisensä ei vaikuttaisi netin sisältökokonaisuuteen lainkaan. Ei edes siinä tapauksessa, että tämä yksilö olisi maailman tuotteliain kirjoittaja.

Tunnen aina säälinsekaista huvittuneisuutta kun joku maksimaalisen tuottelias yksilö alkaa kuvitella, että hänen netissä julkaisemat mielipiteensä ovat kokonaisuuden kannalta jotenkin olennaisen tärkeitä. Eivät ole.

Ajatellaan vaikkapa sodankäyntiä. Yhden yksilön poisjättäytyminen millä tahansa sodan osapuolella ei vaikuta tapahtumien kulkuun käytännössä lainkaan. Jos käytössä olisi kristallipallo jonka avulla voitaisiin tarkastella kahta maailmaa joissa toisessa yksilö osallistui sotaan ja toisessa ei, eroa tuskin huomaisi. Vaikutus on mitätön silloinkin, vaikka yksilö saisi agitoitua sata tai tuhat muuta yksilöä jäämään kotiin itsensä lisäksi. Nämä kotiin jääneet saattaisivat sanoa yksilön toimilla olleen heihin jotain vaikutusta, mutta kokonaisuus ei silti välitä paskan vertaa. Aivan eri asia on, jos yksilö on joku jonka toimilla on oikeasti merkitystä, esimerkiksi valtionpäämies tai vastaava.

En tiedä. Ehkä nämä omasta korvaamattomuudestaan vakuuttuneet ja pää pilvissä elävät tyypit kuvittelevat kaikki muut kirjoittajat näppäimistöä sattumanvaraisesti takoviksi apinoiksi. Se saattaisi selittää heidän kiihkomielisen suhtautumisensa omaan tärkeyteensä ja vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Muistakaa, että mitä tahansa teettekin, maailmassa on tuhansia muita, jotka tekevät sen vielä paremmin.
-Homer Simpson (lapsilleen pitämässään kannustuspuheessa.)

Ei kommentteja: