Hengen veit, minusta ruumiin teit

Telkkarista tuli pari päivää sitten ohjelma inhimillisestä teloitustavasta. Ohjelmassa ei käsitelty lainkaan kuolemantuomion oikeellisuutta, vaan yksinomaan humaania teloitustapaa.

Valtiot tappavat ihmisiä mitä moninaisimmin tavoin. Teloitusmetodeina toimivat mm.

-Kaasu
-Sähkötuoli
-Myrkkyruiske
-Hirttäminen

Kaikissa tavoissa on omat huonot puolensa. Hirttämisessä niska ei välttämättä katkea heti, tai sitten koko pää repeää irti. Edellinen aiheuttaa hyvin tuskallisen kuoleman, kun taas jälkimmäinen on varsin vulgääri kuolintapa. Sähkötuoli ei onnistuneessakaan teloituksessa tuota mitenkään kaunista lopputulosta:

The prisoner's eyeballs sometimes pop out and rest on his cheeks. The prisoner often defecates, urinates, vomits blood and drool. The body turns bright red as its temperature rises, and the prisoner's flesh swells and his skin stretches to the point of breaking. Sometimes the prisoner catches on fire, particularly if he perspires excessively. Witnesses hear a loud and sustained sound like bacon frying, and the sickly sweet smell of burning flesh permeates the chamber.

Pieleen mennyt teloitus on vielä kammottavampi:

4th of May 1990, in the case of Jesse Joseph Tafero in Florida. According to witnesses, when the executioner flipped the switch, flames and smoke came out of Tafero's head, which was covered by a mask and cap. Twelve-inch blue and orange flames sprouted from both sides of the mask. The power was stopped, and Tafero took several deep breaths. The superintendent ordered the executioner to halt the current, then try it again. And again.
Apparently a synthetic sponge, soaked in brine, had been substituted for the natural one applied to Tafero's head. This reduced the flow of electricity to as little as 100 volts, and ended up torturing the prisoner to death. According to the state prison medical director, Frank Kligo, who attended, it was "less than aesthetically attractive."

Kaasun ongelmana on käytettävä kemikaali. Syanidikaasu on yhtä tuskallista hengitettävää kuin kyynelkaasu, joten kaasumäärä lisääntyy elimistössä liian hitaasti. Ennen tajunnan menetystä teloitettava kokee tuntemuksen yhtäaikaisesta sydänkohtauksesta, aivohalvauksesta ja tukehtumisesta.

A typical witnesses view of gassing is as follows "At first there is evidence of extreme horror, pain, and suffocation. The eyes pop, the skin turns purple and the victim begins to drool".
In medical terms, victims of cyanide gas die from hypoxia, which means the cut off of oxygen to the brain. The initial result of this is spasms, as in an epileptic seizure. Because of the straps, however, involuntary body movements are restrained. Seconds after the prisoner first inhales, he/she will feel himself unable to breathe, but will not lose consciousness immediately. "The person is unquestionably experiencing pain and extreme anxiety," according to Dr. Richard Traystman of Johns Hopkins University. "The pain begins immediately and is felt in the arms, shoulders, back, and chest. The sensation is similar to the pain felt by a person during a heart attack, where essentially the heart is being deprived of oxygen.

Myrkkyruiskeen ongelma ovat tohelot teloittajat. Myrkkyruisketeloituksen "isä" totesi, että oikein suoritettua kuolema tulee tuskattomasti, mutta lisäksi hän sanoi ettei voinut kuvitellakaan, että teloituksia suorittavat idiootit. Lääkärit kun eivät hippokrateen valan vuoksi ole läsnä teloituksissa, teloituksen suorittavat lääkintäteknikot. Nämä eivät välttämättä löydä suonta, tai pistävät piikin suonen läpi, jolloin myrkyn imeytyminen kestää tolkuutoman kauan.

Hypoxia on ohjelman mukaan sangen inhimillinen teloitustapa. Periaate on sama kuin kaasukammiossa, mutta happi syrjäytetään ilmasta typellä tai argonilla. Teloitettava menettää tajuntansa muutamassa kymmenessä sekunnissa ja kokee tuskattoman kuoleman.

Kivuttomat teloitukset ovat teloitusten kannattajille kauhistus. Onhan selvää, että teloitettava ansaitsee kärsiä, koska hänen uhrinsakin ovat kärsineet. Just. Jos kipu on kerran olennainen osa teloitusta, niin miksi vitussa ei sitten pyritä kivun maksimoimiseen? Tästä listasta löytyy hyvin tuskallisia kuolintapoja, kuten pronssihärkä, tai öljyssä keittäminen.

Sota sujuu suunnitelmien mukaisesti

Noin 45% kaikista liittouman tappioista Afganistanin sodassa on kuollut kahden viimeisen vuoden aikana, eikä kuluva vuosi ole edes lopussa! Yksin tänä vuonna on kuollut JO 350 sotilasta. Huonosti siis menee, kun maassa on 100000+ liittouman sotilasta (joilla on kaikki nykyajan sodankäyntiin tarkoitetut uusimmat lelut ja joiden pitäisi olla sodankäynnin ammattilaisia) ja vastustajana on sekalainen lauma tienvarsipommien ja sissi-iskujen varassa toimivia vuohipaimenia.

Jos oletetaan yhden ammattisotilaan vastaavan tehokkuudeltaan kymmentä vuohipaimenta (varovainen arvio), tämä tarkoittaa että vuohipaimenia pitää kuolla kymmenen, jotta puntit säilyvät tasan. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko vuohipaimenia on kuollut tänä vuonna, mutta tuskin luku ylittää edes tuhatta, vaikka kaikki hääkulkueiden pommituksissa kuolletkin laskettaisiin mukaan.

Jos oletetaan vain 10% liittouman sotilaista osallistuvan taistelutoimiin (kuten eräs tuottelias blogaaja väsyttättömästi jaksaa toistaa), yksittäisen sotilaan kuoleman todennäköisyys on noin 5% luokkaa (jos lähtökohtana on vuoden 2009 tappiot ja tuskinpa tämän vuoden lopustakaan tulee yhtään vähemmän verisempi), eli suhteellisen korkea riski.

Mitä näillä uhrauksilla on saatu aikaan? Pidetään pystyssä USA:n nukkehallitusta, joka vyörytetään kahdessa viikossa jos liittouma lopulta poistuu Afganistanista. Eikä liittouma pysy ikuisesti Afganistanissa, sillä mikään valtio ei rahoita loputtomiin sotaa uskonnollisia hihhuleita vastaan, varsinkin kun näillä on käytettävissään loputtomasti aikaa, jota toisella osapuolella ei ole. On siis mahdollista voittaa kaikki taistelut, mutta hävitä sota tästä huolimatta.

Irakissa vastaava kehitys lienee käynnissä. Löysin mielenkiintoisen tutkielman Irakin miehityksestä vuodelta 1999, jossa ennustettiin sodan ja "jälkivartioinnin" vaativan 400000 sotilaan joukot, eikä hommasta tulisi silti valmista.

Olen mielipidevaikuttaja

Jokainen meistä on mielipidevaikuttaja. Ihan totta. Esimerkiksi minun mielipiteeni herättävät lukijoissani joko suunnatonta riemua, kiukkua tai puhdasta välinpitämättömyyttä.

”Mielipidevaikuttajuus” on samanlainen illuusio kuin tuotteliaisuus, paitsi ettei jälkimmäiseen yleensä sisälly narsistista elementtiä.

YDIW2

Korvaamattomat ihmiset ja kunnian jakaminen

Aina joskus kuulee ihmettelyä millaisessa maailmassa eläisimme, jos Darwin ja Einstein eivät koskaan olisi syntyneetkään. He olivat ainutlaatuisia neroja, joita ilman evoluutio tai suhteellisuusteoriaa ei olisi keksitty. Hevon vitut. Lähes kaikkien keksintöjen kohdalla on käynyt niin, että useammat keksijät ovat olleet asialla toisistaan tietämättä.

Darwin ja Einstein jäivät historiaan vain siitä syystä, että he julkaisivat tuloksensa ensimmäisenä. Toki heidän keksintönsä olivat huikean merkittäviä, mutta heidän korvaamattomuutensa on hieman kyseenalaista, kun muistetaan KAIKEN kunnian valuvan asian ensimmäiselle keksijälle. Darwin nopeutti evoluutioteoriansa julkaisua, kun hän kuuli erään toisen tutkijan olevan samoilla jalanjäljillä. Einstein ei ollut vielä saanut valmiiksi suhteellisuusteoriaansa, kun eräs matemaatikko tutki samaa asiaa. Matemaatikko itse asiassa keksi suhteellisuusteorian suurin piirtein yhtä aikaa Einsteinin kanssa.

Kuitenkin vain Darwin ja Einstein muistetaan, ei näitä muita. Tämä vain siksi, että he olivat "myöhässä", vaikka he eivät varmastikaan olleet yhtään tyhmempiä, kuin Darwin ja Einstein.

On olemassa vieläkin pahempi tapaus kuin "myöhästyminen, eli kaikki ne tapaukset, jossa joku tekee työtä koko ikänsä, mutta ei saa raadannastaan mitään palkkiota. Joku tutkii jotain asiaa koko ikänsä ja on lähellä lopullista ratkaisua, mutta erehtyy näyttämään tuloksiaan muille. Joku toinen tekee ratkaisevan havainnon ja kunnia "keksimisestä" valuu hänelle, vaikka hän olisi tehnyt töitä ainoastaan kuukauden.

Yhdenlaiset muistelmat

Paremman tekemisen puutteessa kirjastosta tarttui mukaan erään muukalaislegioonalaisen epäviralliset muistelmat, tai itse asiassa useampikin äijän teos. Kutsutaan kirjojen päähenkilöä tässä nimeltä Piesty Kyytiläinen. Ensimmäinen kirja kertoi koulutuskaudesta, mutta oikeastaan kirja keskittyi omakehuun tavalla "Minä olen muukalaislegioona" ja "Muut ovat vähemmän hyviä kuin minä". Toinen kirja keskittyi äijän toimintaan SPOL:ina. (SPOL tulee sanoista Suunnittelen Portilla Onanointia Lämmikkeeksi.)

Toisen kirjan lopussa on kuvaus, kuinka joku karkuri oli onnistunut välttämään Kyytiläisen kotkansilmät ja kuinka asia tuli ilmi toisen henkilön kautta joskus vuosia myöhemmin. Tämänkin tappion kirjoittaja vääntää omahyväiseksi voitokseen antamalla tämän toisen ihmisen jäädä uskoon "kyllä minä tiesin jätkän olevan karkuri, mutta annoin armon käydä oikeudesta". Seuraavaksi hän varmaan kirjoittaa kirjan, jossa paljastaa olevansa jeesus.

Ensimmäinen loppuvaikutelma on, että jos itsekehusta myönnettäisiin Nobel-palkintoja, niin näiden kirjoittaja olisi vahva ehdokas palkinnnon voittajaksi. Toinen loppuvaikutelma on, että kirjoittajan kaltaiset tyypit ovat painonsa arvoisia kultaa minkä tahansa diktartuurivaltion palveluksessa.

MINÄ VAIN TOTTELIN KÄSKYJÄ.

Elokuva vastuusta

Lord of War tuskin on maailman kyynisin elokuva, mutta ainakin se on hyvin lähellä sitä. Elokuvan päähenkilö on häikäilemätön liikemies Juri Orlov, joka käy kauppaa aseilla. Hän on niin kyyninen tyyppi, että hänestä jopa pitää:

-Maailmassa on 550 miljoonaa tuliasetta. Se tekee yhden tuliaseen kahtatoista ihmistä kohden. Kysymys kuuluu: kuinka aseistamme ne loput yksitoista?

-Ainoa jolle en myynyt aseita, oli Osama bin Laden. En moraalisista syistä, vaan koska hänen shekeillään ei ollut katetta.

-Luodit kumoavat hallituksia varmemmin kuin äänet.

-(Orlovin asiakas)Mikä vika lapsisotilaissa on? Kyllä 14-vuotiaan ampuma luoti tappaa samalla tavalla kuin 40-vuotiaan.

-Auto ja tupakkateollisuus ovat niitä todellisia tappajia. Minun tuotteissani on sentään varmistin.

-En ole koskaan tappanut henkilökohtaisesti ketään.

-Asekauppiaat perivät maan, koska kaikki muut ovat keskittyneet tappamaan toisiaan. Selviytymisen salaisuus on, ettei pidä alkaa sotimaan. Etenkään itseään vastaan.

Elokuva perustuu tositapahtumiin. Lopputeksteissä todetaan, että suurimmat aseiden valmistajamaat ovat Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Usa ja Venäjä. Nämä maat ovat myös ainoat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet.

Maailman hauskin poliittinen puolue

Viime viikolla eräs libertaritsti (tai liberaali, ota näistä perkeleistä selvää) sanoi tv:ssä äänestämisen olevan turhaa, koska mikään ei kuitenkaan muutu. Lisäksi hän ihmetteli miksi libertaristien kannatus on niin vähäistä.

Tämä on kyllä jotain aivan ylittämätöntä.

The Pacific

FinTV (jonka löysin aivan hiljakkoin) kuuluu kategoriaan "maailman parhaat keksinnöt".

Sieltä löytyy mm. The Pacific, joka on aivan loistava minisarja tyynenmeren sodasta, kaikkien aikojen verisimmästä vesileikistä.

Sarjalle on annettava pisteitä uskomattoman autenttisesta vaikutelmasta, sekä tinkimättömän karuista taistelukohtauksista. Tyynenmeren sota oli raaka mittelö, eikä sarja suinkaan pyri kaunistelemaan taistelukentän kamaluuksia: jalat ja kädet irtoilevat, puoliksi pois ammutut päät näytetään jne. Erityisen loistavaa on se nykyään tv-sarjoissa lisääntyvä asenne, joka on luopunut amerikkalaisten esittämisestä puhtoisina pyhäkoulupoikina.

Yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on Rami Malekin esittämä Merriell "SNAFU" Shelton, jolla on paljon yhtäläisyyksiä Tuntemattoman Sotilaan Rahikaisen kanssa. Lunki mies, joka täyttää velvollisuutensa, mutta pyrkii aina pääsemään kaikesta hieman helpommalla kuin muut - yleensä onnistuen.

Huonoa sanottavaa ei oikeastaan löydy. Ajoittain tähtilippua kumarrellaan ja Peleliun taisteluun on uhrattu kolme jaksoa, vaikka kaksikin olisi riittänyt.

Irti todellisuudesta