Noin 45% kaikista liittouman tappioista Afganistanin sodassa on kuollut kahden viimeisen vuoden aikana, eikä kuluva vuosi ole edes lopussa! Yksin tänä vuonna on kuollut JO 350 sotilasta. Huonosti siis menee, kun maassa on 100000+ liittouman sotilasta (joilla on kaikki nykyajan sodankäyntiin tarkoitetut uusimmat lelut ja joiden pitäisi olla sodankäynnin ammattilaisia) ja vastustajana on sekalainen lauma tienvarsipommien ja sissi-iskujen varassa toimivia vuohipaimenia.
Jos oletetaan yhden ammattisotilaan vastaavan tehokkuudeltaan kymmentä vuohipaimenta (varovainen arvio), tämä tarkoittaa että vuohipaimenia pitää kuolla kymmenen, jotta puntit säilyvät tasan. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko vuohipaimenia on kuollut tänä vuonna, mutta tuskin luku ylittää edes tuhatta, vaikka kaikki hääkulkueiden pommituksissa kuolletkin laskettaisiin mukaan.
Jos oletetaan vain 10% liittouman sotilaista osallistuvan taistelutoimiin (kuten eräs tuottelias blogaaja väsyttättömästi jaksaa toistaa), yksittäisen sotilaan kuoleman todennäköisyys on noin 5% luokkaa (jos lähtökohtana on vuoden 2009 tappiot ja tuskinpa tämän vuoden lopustakaan tulee yhtään vähemmän verisempi), eli suhteellisen korkea riski.
Mitä näillä uhrauksilla on saatu aikaan? Pidetään pystyssä USA:n nukkehallitusta, joka vyörytetään kahdessa viikossa jos liittouma lopulta poistuu Afganistanista. Eikä liittouma pysy ikuisesti Afganistanissa, sillä mikään valtio ei rahoita loputtomiin sotaa uskonnollisia hihhuleita vastaan, varsinkin kun näillä on käytettävissään loputtomasti aikaa, jota toisella osapuolella ei ole. On siis mahdollista voittaa kaikki taistelut, mutta hävitä sota tästä huolimatta.
Irakissa vastaava kehitys lienee käynnissä. Löysin mielenkiintoisen tutkielman Irakin miehityksestä vuodelta 1999, jossa ennustettiin sodan ja "jälkivartioinnin" vaativan 400000 sotilaan joukot, eikä hommasta tulisi silti valmista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti