Olen yrittänyt iskeä kymmeniä naisia, mutta yritykset eivät tuota tuloksia.Jos minä kävisin kymmenissä työhaastatteluissa ilman havaittavaa tulosta, olettaisin metodeissani olevan jotain pahasti perseellään. Ehkä minun pitäisi tulla työnantajien silmissä houkuttelevammaksi, tai tyytyä hieman vaatimattomampaan työpaikkaan. (Yrittäminen sinänsä ei ole huono asia. Yrittäminen ilman tulosta on noin miljardi kertaa parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään ja sitten ruikuttaa elämän epäoikeudenmukaisuudesta.)
Haluan tiettyjä naisia, mutta nämä eivät halua minua.Aseta rima korkealle ja tämän jälkeen ihmettele yllättyneenä näiden naisten omaa rimaa, jota sinä et ylitä.
Sinä et todennäköisesti halua niitä naisia jotka pystyisit saamaan.Parempi pysyä neitsyenä, kuin lähestyä naisia joihin rahkeet riittäisivät. (Tästä lopussa lisää.)
Kolmekymppisenä pariutumismarkkinat ovat sinun puolellasi.Miten? Kymmenen vuoden pariutumattomuus ei ole mikään meriitti naismaailmassa, päinvastoin.
Naiset alkavat tajuta pariutumismarkkinoiden tosiasioita rupsahtaessaan, joten sinäkin alat vaikuttaa heidän silmissään kiinnostavalta.Odottele kolmekymppiseksi, jotta alat saada kiinnostusta ”kolmekymppisiltä rupsahtavilta naisilta” jotka hylkäsivät sinut kymmenen vuotta aiemmin. Naisten itselleen asettaman riman pitää laskea, mutta heidän pitää itse tajuta laskea rimaansa.
Jos alun perin ei-niin-viehättävällä kaksikymppisellä naisella ja ”rupsahtaneella” kolmekymppisellä naisella on sama ”arvo”, niin eikö olisi jo alun alkaen helpompaa laskea omaa rimaa ja alkaa lähestyä niitä vähemmän vaativia naisia jo nyt (vaikka pelkän kokemuksen vuoksi), kuin odottaa ensin kymmentä vuotta ja alkaa iskemään sitten naisia, joiden ”arvo” on laskenut alemmas?
Ei ihme, että saamattomat pellegigolot ovat niin katkeria kuin ovat. Kyllä kai minuakin vituttaisi, jos elän elämääni selibaatissa jonkin sisäisesti ristiriitaisen pseudoteorian opinkappaleiden takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti