Kysyntä ja lahjonta

(Lainaan pitkän pätkän mielenkiintoista keskustelua, jossa käsitellään naisen ja miehen välisiä eroja kumppanin etsinnässä.)

Miehen on tarjottava jotakin muuta naiselle arvokasta.

Kirjassa sanotaan...

Sosiaalisen vaihdon teorian näkökulmasta katsottuna miehet ja naiset eivät tee seksin aikana samaa asiaa, sillä mies saa seksissä naiselta jotakin arvokasta. Miesten onkin maksettava seksistä tavalla tai toisella, kuten kohteliaisuuksilla, huomionosoituksilla, sitoutumisella, lahjoilla jne. Jos seksiä harrastettaisiin vain huvin vuoksi, siihen ei liittyisi mitään velvoitteita kummallekaan osapuolelle.

No tarjoavatko kaikki miehet sitten aina naisille riittävästi näitä kohteliaisuuksia, huomoinosoituksia, sitoutumista, lahjoja jne? Eikös siten ole luonnollista, ettei sitä työpaikkaa irtoa, jos ei suostu itse työsuorituksia tekemään? Eikös tässä ole vain kyse täysin normaalista vaihtotilanteesta? Kyllähän sillä työntekijälläkin on selvä vallankäyttötilanne kyseessä, joka sanoo, ettei suostu tekemään vaadittuja hommia. Kyllä työnantajien valtaa kaventaa aika tavalla se, jos edes palkkaa maksamalla ei saa tekijöitä hoitamaan hommia.

Yhden illan suhteissa nainen saa ensinnäkin olla halun kohteena ja hauskuutettavana vonkausvaiheessa. Jos seksiin asti päästään, naisen saama lisäarvo on miehen korkeammassa tasossa miesten hierarkiassa. Esim. mies on miesten hierarkiassa 8 ja nainen naisten hierarkiassa 5.

Entäs ne kohteliaisuudet, huomionosoitukset, sitoutuminen ja lahjat? Pitääkö naisen maksaa huippuosaajan palkka jokaiselle kouluttamattomalle tumpelollekin? Kuka nämä hierarkiat määritteli? Miten voi vain vitosen naiselle kelpaavan miehen status olla 8? Eikös se juuri tullut tuossa markkinoilla määritellyksi vain viitoseksi? Mitkä ovat sellaiste markkinat, jotka eivät määrittelekään näitä myyntiarvoja, vaan ne syntyvät itsestään kysynnästä riippumatta? Jos oikeasti ollaan markkinasysteemissä, niin silloinhan juuri se miehen arvo muuttuu alemmalle tasolle, jos kysyntää ei löydy. Samoin jokainen asunto on täsmälleen sen hinnan arvoinen, joka siitä maksetaan. Ne "oikeat" suuremmat arvot ovat vain välittäjän mielikuvamainontaa.

Yhden illan suhteisiin sisältyy myös potentiaali pitemmästä suhteesta, jolloin nainen tavallaan investoi suhteen saamiseen, samalla tavalla kuin drinkkejä ostava mies investoi seksin saamiseen.

Ja joskus investointi ei panoksesta huolimatta tuota mitään muuta kuin tappiota. Investointi on aina riskin ottamista. Huomaathan, että esimerkissäsi drinkin hinnalla seksiä antanut nainen, joka odottaa myös sitoutumista, saattaa jäädä nuolemaan näppejään. Riski siis on ensin miehellä (irtoaako drinkillä seksiä), mutta sen jälkeen naisella (sitoutuuko mies). Jos nainen ajattelee investoivansa seksin antamisella sitoutumiseen, ei odotetuksi tuotoksi riitä pelkkä seksi. On sitten hieman makuasia, katsooko naisen tässä kuitenkin päässeen omilleen vai kärsineen tappioita. Lienee kysymys siitä, onko hän kovinkin perso drinkeille, jolloin sellaista voi jonkinlaisena tuottona pitää vai ei.

Naisten ja miesten haluissa on merkittävä ero. Naiset ovat paljon valikoivampia sen suhteen, mikä on nautinnollista - asia, joka juuri on seksuaalisen vallan ilmiön takana.

Eli miehet eivät tarjoa naisille sitä, mitä nämä itse asiassa haluaisivat. Itse taisit määritellä tämän juuri epäonnistumistilanteeksi. Naisille ei siis ole tarjolla sellaista miesten tarjontaa, jota he hakevat ja haluavat. Onko bussikuskia kaipaava työnantaja vallan kahvassa, jos ainoat työnhakijat ovat ajokortittomia? Jos naisen valta kumpuaa siitä, että haluttua on saatavilla helposti niin eikö sen pitäisi myös vähentyä siitä, jos haluttua ei ole juurikaan saatavilla? Jos siis naiset haluavat miehiltä jotain, mitä nämä eivät tarjoa, missä se yltäkylläisyys tarjonnassa oikein luuraa? Paljonkos yltäkylläisyyttä on terveyskeskuksella, joka ei löydä lääkäriä palkkalistoilleen, vaan saisi vain siivoojia tai putkimiehiä?

Ei YTM:ä kaikille riitä. En minä ole sanonut, että "pitäisi" kelvata, vaan että seksiä on kyllä tarjolla keskiverroilta ja sitä alempitasoisemmilta miehiltä.

Mutta sanoit, ettei ole onnistumista saada jotakin, mikä ei vastaa omia toiveita. Perskules. Sitten pitää miestenkin laskea saavan aina, kun pääsevät tarjoamaan niitä drinkkejä, vaikka ei jatkoille mentäisikään. Tai jos pääsevät naimisiin, mutta vaimo potee "päänsärkyä" kolme vuotta peräkkäin. Itse asiassa jokainen mies oikeastaan saa aina, kun nainen vähän juttelee hänelle, eikös? Harmi, jos toivoi enempää mutta kaikki ei voi saada YTM:iä. Joillekin riittää vain seksitöntä seurustelua.

Kuten kirjan viisaus toteaa: "Jos olet todella rohkea, osta laatikko herkullisia donitseja ja tarjoa niitä joillekin naisille. Katso kuinka moni nainen ottaa tarjouksesi vastaan. Sitten tarjoa vartalosi samojen naisten käytettäväksi. Huomioi naisten innokkuuden lasku." (Mocsny)

Miksi donitseista pitävä nainen innostuisi, kun tarjoat jotain muuta? Jos nainen tarjoaa ensin miehelle seksiä, mutta sitten pyytääkin näiltä samoilta miehiltä seuraa tanhukursseille, voimme myös huomioida innokkuuden laskun. (Tanhukurssin voi vaihtaa myös kuoroharkkoihin, oopperaseuraksi tai parijoogapartneriksi.) Mitä tästä opimme? Miehillä on valta-asema tanhunharrastajiin nähden?

Kyllä se on hankalaa, olen koittanut. Eikä seksinhaluisen naisen tarvitse ottaa "keta tahansa", vaan esim. netti-ilmoitukseen tulee luultavasti kymmeniä vastauksia, joista voi valita.

Mutta, mutta: Entäs jos niistä kymmenistäkään ei löydy sitä haluttua? Miksi huono valikoima olisi naisen valtaa? Onko sellainen kuluttaja suurestikin vallankahvassa, joka ei löydä markkinoilta yhtään oikeasti kestävää pesukonetta, mutta tusinoittain kyllä sellaisia, jotka kestävät ehkä melkein takuuajan loppuun saakka rikkoutumatta?

Taas tullaan siihen, että jos vaaditaan tasoa kysytyillä markkinoilla, niin ongelmia tulee vastaan.

Eli nainen ei sittenkään voi itse määritellä, milloin on onnistunut miesmarkkinoilla saamaan haluamansa, vaan hänet määritellään onnistuneeksi, jos vain joku mies löytyy? Yritäs nyt päättä, että päteekö se itse esittämäsi määrittely onnistumisesta vai ei? Onko mieskin onnistunut parisuhdemarkkinoilla, jos saa ns. platonisen suhteen?

Esim. alituinen virsi on 30v koulutettujen naisten vaikeus löytää aviomiesmateriaaliksi kelpaavia miehiä. Kyse on kysynnästä ja tarjonnasta.

Ja millä ihmeen ilveellä tässä pulatilanteessa naisten kokema puutteellinen tarjonta muuttuu yltäkylläisyydeksi? Miksei miesten kokema puute muutu yltäkylläisyydeksi, jos he saavat helposti paikan naisen omana remonttireiskana, autokuskina ja tanssittajana, mutta seksiä vain ei heru? Ei voi samaan aikaan toisella suupielellä väittää, että naiset eivät pidä seksiä missään arvossa, mutta toisella suupielellä väittää, että heillä on yllin kyllin tarjolla haluamaansa, koska he saavat tuota arvotonta seksiä mielin määrin.