Suomessa puhutaan huomionkipeydestä, mutta englannin kielessä on paljon ilmaisuvoimaisempi sana: attention whoring, huomiohuoraus.
Huomionkipeydestä valittaminen saa jotkut idiootit heti julistamaan että huomionkipeyden kritsoiminen on itsessään huomionkipeyttä. Todistit juuri olevasi itse huomionkipeä, end of conversation.
Blogaajien keskuudessa on yksi äärettömän ärsyttävä huomiohuoraamisen muoto ja se on uhkailu blogaamisen lopettamisella. Suosittu Blogaaja ilmoittaa harkitsevansa lopettamista.
Hännystelijöiden kuoro ryntää oitis tippa silmässä rukoilemaan ettei Suosittu Blogaaja vain lopettaisi, vaan jatkaisi uraansa. Toivottavasti kun Suosittu Blogaaja ilmoittaa seuraavan kerran lopettamisaikeistaan, joku kommentoisi: ”Lopeta vain. Olet vuosikausia toistanut itseäsi ja kierrättänyt yksiä ja samoja tekstejäsi pienillä muutoksilla höystettynä jo kyllästymiseen asti. Mielipiteesi ovat tulleet kaikille selväksi, joten ellet keksi mitään uutta vanhojen juttujen tilalle, lopettaminen tekee tilaa sellaisille blogaajille joiden mielipiteet eivät ole tyystin ummentuneet.”
Reaktiota tähän avoimeen vittuiluun olisi mielenkiintoista seurata. Saddam Husseinin kerrotaan ampuneen kokouksessa erään neuvonantajansa, kun Saddam oli ensin kysynyt kaikilta pitäisikö hänen erota ja muut paitsi tämä yksi vastustivat eroa. Saddamin ratkaisu saattaisi tulla ensimmäisenä Suositun Blogaajan mieleen, mutta koska käytännön toteutus on hankalaa, todennäköisemmin kommenttia ei edes julkaistaisi ja kapinallinen tienaisi ikibännin ja Suositun Blogaajan pyhän vihan.
Ainoa oikea ratkaisu Attention Whoringiin on tietenkin olla välittämättä siitä. Ellei kukaan koskaan reagoisi tähän emotionaaliseen loisimiseen millään muulla kuin syvällä hiljaisuudella, koko juttu päättyisi alkuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti