MinäminäMInäMINÄäääÄÄÄ

Eräs nainen suuttui minulle mesessä siitä syystä etten kuulemma kysele häneltä kuulumisia, vaan puhun muka AINA itsestäni.

Mietitäämpä asiaa pieni hetki.

En tietääkseni ole mitenkään erityisen itsekeskeinen ihminen. Mutta toisen osapuolen keskittyessä lammasmaiseen nyökkäilyyn tekemättä elettäkään johdataakseen keskustelua yhtään mihinkään (tästä hetken päästä lisää), niin keskustelua ylläpitääkseni joudun pakostakin keksimään jotain. Pidän aktiivisesta keskustelusta jossa esitetään erilaisia mielipiteitä ja kumpikin osapuoli vaikuttaa keskustelun kulkuun. Vaikka keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen, tämä ei haittaa, sillä kumpikin osapuoli voi esittää ja saa kuulla uusia näkökulmia, joita ei välttämättä koskaan olisi tullut ajatelleeksi. Ja jos tällaisessa keskustelussa kertoo esimerkkejä omasta elämästään ja siitä mitä mieltä asioista on – so what?

Henkilökohtaisesti vihaan keskusteluja joissa toinen osapuoli on 'johtaja' jonka pitää päättää mistä puhutaan. Vielä surkeampaa on jos toinen osapuoli haluaa 'hallitsevan' osapuolen utelevan kyselemättä toisen osapuolen kuulumiset jotta tämä 'saa luvan' alkaa kertomaan niistä. Tiivistettynä: ”Olet velvollinen kyselemään minulta ne asiat joita haluan sinun kysyvän minulta. Enkä aio antaa sinulle mitään vihjeitä siitä mitä nämä asiat ovat.”

Vähän kuin ylittäisi miinakenttää hyppykepillä.