tiistai 11. lokakuuta 2011

Toimintamme oikeutus perustuu johonkin, emme vain tiedä mihin

Sirelius luonnehtii kuluttajariitalautakunnan tuoretta päätöstä "pettymykseksi". Hänen mielestään yksityisten parkkiyhtiöiden tulisi nauttia samoista valtuuksista kuin julkisoikeudellista valtaa käyttävät viranomaiset.

"Jos meidän työmme rinnastetaan kunnalliseen pysäköintiin, niin onhan tämä epäoikeudenmukainen tilanne. Miksi toisella osapuolella on tämä oikeus jossa laki velvoittaa autoilijaa maksamaan viulut, ja meillä ei?"

Sireliuksen mukaan parkkifirmojen kantama todistustaakka saattaa johtaa erilaisiin lieveilmiöihin.

"Tämä tilanne antaa mahdollisuuden valehteluun. Ei missään muualla voi ostaa kahdellakympillä ruokaa ja panna lisäksi ilmaista suklaapatukkaa taskuun. Täytyy nähdä kokonaisuus, mikään ei ole ilmaista vaan kaikesta täytyy maksaa."


Aika omituista. Parkkifirman johtaja valittaa valehtelusta ja ilmaisuudesta, mutta samalla nimen omaan haluaa, että hänen firmalleen auton kuljettajan selvittäminen olisi ilmasta eli että jos joku muu on ajanut autoa, niin auton haltija joutuisi selvittämään heille saatuaan yksityisen pysäköintifirman maksun, että kuka autoa ajoi, jos kuski ei suoritakaan ikkunaan saamaansa maksua.

Ja omituisesti nämä kannat muuttuvat koko ajan sen mukaan, mikä on parkkifirmoille itselleen eduksi. Nämä parkkifirmat ovat koko ajan vedonneetkin siihen, että kyse nimen omaan ei ole samasta asiasta kuin kunnallinen pysäköintivalvonta, vaan että asiakas tekee sopimuksen pysäköidessään. Nytkö sitten kun se ei tähän sovi, niin halutaankin rinnastusta kunnalliseen? Halutaan olla aina sitä, mikä on itselle edullisinta?

Jos kyse on sopimuksesta, niin onhan se nyt itsestään selvää, että se sopimus tehdään autoilijan kanssa eikä auton kanssa. Laissa on sitten määrätty erikseen nuo oikeudet määrätä sakko auton haltijalle kunnalliselle viranomaiselle ja esimerkiksi poliisille, mutta toistaiseksi siellä ei yhtään mitään tällaista lue yksityisten pysyköinninvalvojien osalta.

Kuluttajariitalautakunnan päätös on nykylainsäädännön valossa aivan täysin oikein - jos yksityinen pysäköintifirma (tai ihan mikä tahansa muukin firma) on mielestään tehnyt jonkun henkilön kanssa sopimuksen, jota toinen on firman mielestä rikkonut ja karhuaa tältä rahoja, niin kyllä se on täysin sen firman asia pystyä oikeudessa aukottomasti osoittamaan kenen kanssa sopimus on tehty eikä se saa niin olla, että auton haltija joutuisi osoittamaan syyttömyytensä.

Ja kyllä, kokonaisuus täytyy ilman muuta nähdä ja osa sitä on se, että pysäköintifirman johtajalle luultavasti tärkein päämäärä on tuloksen parantaminen, missä ei tietenkään ole sinänsä mitään väärää, mutta nämäkin lausunnot on luettava myös tuo mielessä pitäen.

--

Ja omituisesti nämä kannat muuttuvat koko ajan sen mukaan, mikä on parkkifirmoille itselleen eduksi. Nämä parkkifirmat ovat koko ajan vedonneetkin siihen, että kyse nimen omaan ei ole samasta asiasta kuin kunnallinen pysäköintivalvonta, vaan että asiakas tekee sopimuksen pysäköidessään. Nytkö sitten kun se ei tähän sovi, niin halutaankin rinnastusta kunnalliseen? Halutaan olla aina sitä, mikä on itselle edullisinta?

Kiteytät hyvin sen mistä on kysymys. Ensin parkkifirmoja syytettiin / epäiltiin virkavallan anastamisesta, ja vastaus oli että "ehei, kyse ei ole viranomaistoiminnasta vaan perustamme toimintamme yksityisoikeudellisiin sopimuksiin":

Nyt kun Kuluttajariitalautakunta on ollut sitä mieltä että yksityisoikeudellinen sopimus edellyttää että sopimuskumppanit ovat tiedossa, alkaakin parkkifirman edustaja sanomaan että kyse ei oikeastaan ole yksityisoikeudellisesta sopinuksesta vaan "teemme samaa työtä kuin viranomaiset".

Parkkifirmojen logiikka ja perustelukäytäntö toimii niin että johtopäätös "toimintamme on laillista ja oikein" on se mistä lähetään, perusteiden kovasti vaihdellessa.

Jos parkkifirmat eivät itsekään tiedä mihin toimintansa perustavat niin parasta olisi laittaa pillit pussiin.

Ei lisättävää.

Ei kommentteja: