Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Se on vanhinten lanseeraama totuus, joka toimii mainiosti vielä tänäkin päivänä. Silloin, kun rahaa ei ole syytää ulos ovista ja ikkunoista, on ihan järjetöntä ostaa mitään halvalla. Siinä joutuu vain sellaiseen vitutuksen kurimukseen, ettei sitä kestä kukaan. Parempi on yrittää säästää hetken kauemmin ja ostaa sitten laadukkaampaa tavaraa, jota ei tarvitse heti vuoden kuluttua olla vaihtamassa tai korjaamassa. Tästä pääsäännöstä poikkean kyllä minäkin ja se tapahtuu ruuan kohdalla. Ruoka on järjettömän kallista ja sitä on pakko ostaa kohtuullisen säännöllisesti, joten ostan sen sieltä, mistä halvimmalla saan, koska samaa moskaa se on joka paikassa eikä ruuan kohdalla kalliimpi tuote välttämättä ole aina parempi.
Allekirjoitan koko lainauksen. Kierrän kaikki IKEA:n ja vastaavien romut kaukaa ja ostan joko uutta tai sitten hyväkuntoista käytettyä. Esimerkiksi kulmakirjoituspöytäni on ostettu käytettynä Kuopiosta 2001 ja on edelleen erinomaisessa kunnossa. Maksoikin perkele 700 (markkaa), mutta opiskelijana kannatti satstata. Hyvä pöytä, kaikin puolin.
Kirjahyllynikin sain kaverilta pelkällä poishaun vaivalla. Hylly oli ollut käytössä jo 10 vuotta, mutta edelleen uuden veroinen. Ei naarmuja tms. Nyt hylly on jo saanut osumaa kun poika on runnonut yhden oven rikki, mutta sehän ei ole hyllyn vika. Jäipähän se vitutus pois, että olisin maksanut uudesta hyllystä 400€ vain, jotta se tuhoutuisi muutaman viikon sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti