Kysyntä ja lahjonta, osa 2

Kokosin tähän lisää markkinaurpoutta koskevia väittämiä ja vastaväittämiä. Alkuperäinen lähde löytyy tiedefoorumin psykologia, aivot ja aistit osastolta. Lainaukset alkavat:

-
-
-

Näyttäisi siis siltä, että perinne on täysin väärässä. Sen mukaanhan nainen tarvitsee jonkinlaiseksi kaitsijakseen miehen, koska on liian tunnevaltaisesti, epärationaalisesti ja muutenkin vähän lapsenomaisesti toimiva. Itsenäisyys on liitetty mieheyteen.

Mutta ilmeisesti tässä ollaan oltu täysin väärässä ja ne ovatkin miehet, jotka tarvitsevat naista pitämään kurssia ja tasapainottamaan tunne-elämäänsä, joka niin helposti yksinäisellä miehellä ajautuu holtittomuuteen.

Näinhän se nimenomaan on.

Onkin erittäin ristiriitaista että miehet puolen aikaa heittelevät kommentteja joissa pyrkivät vähättelemään naisen kykyä itsenäiseen ja itsetietoiseen toimintaan, ja toisen puolen aikaa syyllistävät naisia siitä kuinka hunningolle miehet joutuvat jos tulevat jätetyksi tai eivät alunperinkään saa naista elämäänsä ja sänkyynsä.

Ainakin olisi lähdettävä tekemään naisten kanssa juttuja joista he pitävät, esittää mukavaa ja valloittaa sydämet. Miehen pitäisi vakuuttaa heidät siitä, että on sovelias partneri pitkäaikaiseen suhteeseen ja kiinnostunut nimenomaan siitä. Veikkaisin, että hyvin monilla naisilla tämä viimeinen on tärkein. Vähintään on oltava kiinnostunut naisesta henkilönä ja siihen päälle tehtävä erinäisiä asioita.

1. Esittää mukavaa? Jos nyt joku ihminen itseä miellyttää, niin eikö sellainen tavallinen ystävällisyys seurassaan irtoa aivan itsestään? Kuinka mulkku pitää olla, että sekin vaatii teeskentelyä?

2. Pitkäaikaisuuksia ei välttämättä pohdita tai kysellä tutustumisvaiheessa, ja sittenkin kun niitä ajatellaan, niin eiköhän jokainen normaali ihminen ole juurikin kiinnostunut pitkäaikaisesta suhteesta sitten kun sopiva kumppani löytyy.

3. Jos ei ole ensinkään "kiinnostunut naisesta henkilönä"(*), niin mitä hittoa on oikeastaan hakemassa?

Siis mikä juttu tämä tällainen on, että piparia pitää saada naisilta jotka eivät kiinnosta ja miellytä? o_O Taas on matkattu johonkin vieraaseen todellisuuteen. Mitähän ihmeellisyyksiä ovat nuo "erinäiset asiat", joita pitäisi vielä päälle tehdä?

(*) Erinomaisen huvittavasti muotoiltu. :D

Jos et olisi saanut kavereita, olisit ollut koko ikäsi aivan yksin. Se vanheneminenkin, joka pelastaa nörtit, on siunaus lähinnä vain sellaisille miehille, jotka siinä sivussa hankkivat hienot paperit hienosta koulusta ja työuran ja sen sellaista sosioekonomista parran päristystä. Syrjätynyttä surkimusta se ei auta.

No kerropas nyt sitten, että kuinka suuri prosentuaalinen joukko miehistä on tuo syrjäytyneiden surkimusmiesten porukka, joka koko ikänsä on aivan yksin? Kuinka paljon pienempi mahtaa mielestäsi olla niiden surkimusnaisten joukko, jotka ujouttaan ym. eivät uskalla mennä porukoihin hakemaan niitä miesten aloitteita? Nämä naiset ovat sinun mukaasi ihan marginaaliryhmä, mutta miessurkimuksia lienee sitten ihan iso porukka päätellen siitä, ettei näiden kahden ongelmaryhmän tilannetta voi edes verrata toisiinsa. Naissurkimuksia ei saa edes oikein naisten joukkoon lukea, mutta miessurkimusten kova kohtalo on oikeastaan se miesten tilannetta kuvaavava toellisuus, josta joku pieni vähän onnekkaampien joukko hieman poikkeaa (vaan ei kovin merkittävästi sentään).

PS. Kovasti mainostat itseäsi tällaisena surkimuksena, mutta selvästikään et kyllä heihin kuulu, kun kerran olet tukevasti pariutunut jo ajat sitten. On hieman epämiellyttävää säälipisteiden keräämistä toisten miesten ongelmilla jatkuvasti identifioitua porukkaan, johon ei omienkaan määritelmiensä mukaan kuulu.

Valinnanvara on valtaa ja herättää kateutta, mutta ei se välttämättä tee onnelliseksi, koska ihmisen psykologialla on taipumus haluta sitä mikä on vaikeaa tai mahdotonta.

Miksi siis miehet odottavat naisilta sellaista halua seksiin, jota he eivät usko juuri keneltäkään löytyvän? Miksi juuri seksin haluaminen on ymmärrettävää, mutta vaikkapa sen keskustelun haluaminen ilman seksinantamisvelvoitetta, on kranttuutta? Joko ne naiset haluavat sitä seksiä (jolloin väitteeltäsi seksin niukkuudesta miehille putoaa pohja) tai sitten ne naiset eivät halua sitä seksiä, jolloin seksin saamiseen perustuva valinnanvara ei heidän kannaltaan ole mitään valinnanvaraa, koska tarjolla on jotakin, mitä ei edes haeta.

Viime kädessä toivomisen ja onnistumisen rajat asettaa ihminen itse. Ja niin se tahtoo mennä, että valtavan valinnanvaran omaava nuori nainen haluaa mahdottomuutta, keskinkertaisen valinnanvaran omaava aviollinen mies haluaa seksiä joka päivä kun saa vain joka toinen päivä ja surkimus haluaisi edes joltakin joskus, mutta ei saa keneltäkään koskaan.

Miksei se seksiä aviomies olekaan tässä haluamassa mahdottomia? Miksei häntä luokitella tässä halussaan liiallisia vaativaksi? Miksei se vaimo tässä kuviossa voi syyttää miestään kohtuuttomuudesta ja mahdottomien toivomisesta? Miksei se surkimus tyydy siihen, että saa platonisia suhteita, vaan surkimuksena luulee olevansa oikeutettu seksiin? Miksi vain naisen pyrkimys toimia omien halujensa mukaan ja pyrkimys etsiä toiveidensa mukaista suhdetta on kohtuutonta mahdottomuutensa takia, mutta yhtä lailla mahdoton miehen halu saada naiselta seksipalveluja päivittäin on vain inhottavaa vallankäyttöä naisten taholta? (Jos siis väitteesi sellaisten naisten harvinaisuudesta, joilta saa seksiä miehisen halun mukaisessa määrin, on totta.)

Vain naisen haluamisen kohteet katsotaan jatkuvasti kohtuuttomiksi. Miehen on aina täysin kohtuullista haluta seksiä enemmän kuin nainen on halukas antamaan? Eikös tässä mies juuri toivo naista jollaista ei edes ole olemassa? Miksi vain naisen toiveiden mies on kohtuuton vaatimus, mutta miehen toiveiden nainen ei, vaikka sen jopa mies itse myöntää äärimmäisen harvinaiseksi tai jopa olemassaolemattomaksi?

Riippuu aivan tapauksesta, joskin krantun ja epäonnistujan raja on veteen piirretty viiva.

Eihän siinä tunnu olevan mitään veteen piirrettyä: Kaikkien naisten toiveet ovat ylimitoitettuja ja kaikkien miesten toiveet van kohtuullisia.

Ei ole kovin harvinaista, että naisten miesmieltymykset ovat sellaisia, että on hyvin epätodennäköistä että ihmiskunnan populaatiosta löytyy ainoatakaan ne täyttävää.

Silti omissa toivomuksissasi naisesta, joka kiinnostuu sinusta jo nuorena, vaikka et uskalla oikein kunnolla hakea kontaktia ja olet sosiaalisesti onneton ja joka lisäksi antaa joka päivä koko loppuelämän ajan, ei ole mitään epärealistista, vaan tällaisia naisia on maailma pullollaan? Kunhan vain näyttävät valtaansa sinulle ja siksi kranttuilevat?

Eikö alati seksiin valmiina oleva nainen, joka ei halua mieheltään mitään muuta kuin hiljaista kumppanuutta ja keskustelua tekniikasta, ole jokseenkin mahdoton?

Jos naiset haluaisivat vain seksiä, he pukeutuisivat tyrkyiksi, mikä on käytännössä varsin harvinaista, koska vaikka se tuo kosolti seksiehdotuksia, se laskee naiset yhteiskunnallista statusta ja aikaansaa muita haittoja.

Eihän naisten tavoite sinunkaan mukaasi ollut sen seksin saaminen, vaan sitoutumiseen valmis, kumppanuutta tarjoava ja mielellään myös statusarvoltaan näyttävän miehen kaappaaminen. Juuri tällaisia ei innosteta prostituoiduksi pukeutumalla, vaan hieman toisenlaisilla asusteilla. Yrität koko ajan siis todistaa, että naisten oikeastaan pitäisi haluta seksiä juuri samalla tavalla kuin miesten, mutta kun näin ei ole - ja he eivät siksi tähän tähdäten käyttäydy - he "käyttävät valtaa miehiin". Täh? Eikös ennemmin: He käyttäytyvät siten kuin kuvittelevat parhaiten tavoittavansa sen, mitä haluavat (joka siis ei ollut suuri määrä seksikumppaneita tai suuri määrä seksiakteja)?

Se ero sukupuolten välillä on, että pulskistuneet keski-ikäiset naiset kelpaavat paljon paremmin kaltaisilleen, yhtä rupsahtaneille ja lihoneille tavallisille miehille, korvaamaan niitä unelmien prinsessoja kuin päinvastoin. Naisilla on siinäkin asemassa paljon valinnanvaraa, olkoonkin että halutuimmat miehet eivät enää kuulu siihen joukkoon.

Eli taas kerran ja yhä uudelleen - naiset haluavat vääriä asoita, joten he sorsivat miehiä. On eppaa, että naiset haluavat mieheltä asioita, joita keskimäärin ei jokaisesta hemmosta löydy. Mutta kuitenkin miehillä on täysi oikeus haluta naisista sellaista, mitä keskimääräisestä naisesta ei löydy (rajatonta halua seksiin). Ei sellainen mies tietenkään ole liian kranttu, joka jatkuvasti valittaa, että oma vaimo haluaa liian harvoin.

Miksi naisen tarvitsisi todistaa yhtään mitään. Aloitteen tekijän on todistettava kelpoisuutensa. Naiselle riittää käytökseksi hymyily ja hiljaisuus. Toki asian voi pilata psykobitch käytöksellä, mutta ei kai siitä ole vaikea pidättäytyä.

Koska ainakaan itse en haluaisi olla suhteessa mieheen, jonka näkemys siitä, millainen olen, on hyvin kaukana siitä, millainen itse koen olevani. En pidä tilanteesta silloinkaan, jos kyse on suhteesta työantajaan, opettajaan, kaveriin tai vaikka satunnaiseen kassatyöntekijään kaupassa. Miksi ihmeessä haluaisin viettää loppuelämäni "näkymättömänä" kumppanilleni?

Psykobitchailu on muuten varsin näppärä konsti hankkiutua eroon hankalasta tyypistä. Sellaisen esittäminen tarpeen vaatiessa on helppoa. Harvoinpa siihen enisisjaisesti turvautuu, mutta kyllähän joillekin puhelinmyyjillekin täytyy lopulta vain lyödä luuri korvaan, kun eivät muuten usko.

Eikö tämä kuvaa hyvin sitä, miten te näette naisten suhtautuvan miehiin? Pelinappuloina ja leikkikaluina omassa pikku näytelmässä, jossa itsellä on aina päärooli? Naiselle parisuhteessa tuo tyydytystä vain ja ainoastaan tuon pelin pelaaminen? Muita tavoitteita ei ole tai ne ovat täysin alisteisia tälle suurelle kuviolle? Sitten teitä harmittaa, jos naiset asettavat tavoitteekseen olla pelilaudan kuningatar sen sijaan, että tyytyisivät osavoittoihin tai olisivat joukkuepelaajia. Miehet toki voivat vapaasti kisata myös jättipotista, koska hehän vain siinä mittaavat omaa markkinatasoaan. Siinä naisia voi käyttää voitettuina pelimerkkeinä mainiosti, eikä siinä ole mitään negatiivista. Eihän siinä, että pelimies pelaa itselleen namukkaimman typyn voi olla mitään moitittavaa? Mutta on "niiin väärin", etteivät ne muut suostu kenen tahansa kainaloon, koska "saisivathan he silloin seksiä".

Kuinka ollakaan tässä tietenkin tarkastellaan onnistumista ainoastaan miehen kriteereillä. Naisen onnistumisen kriteerien perään ei tarvitse kysellä, eikä miehille mahdollisesti tarjolla olevia seksittömiä suhteita lasketa. Ei mies ole kranttu, jos vaatii vähintään joskus seksiä naisensa kanssa. Mutta nainen on kranttu, jos ei tyydy kehen tahansa mieheen, jolle pääsee "antamaan". Naisen antama seksi on hänelle sekä maksu että palkka samaan aikaan. Yhtä lailla voitaisiin sanoa, että markkinoilla sillä on valtaa, joka aina löytää jonkun, joka suostuu ottamaan rahaa vastaan - riippumatta siitä, saako tuosta maksusta mitään vastineeksi. Ei sellaisia markkinavertauksia voi validisti tehdä, jossa sama "raha" muka voidaan sekä antaa että saada itselle maksuna samanaikaisesti. Tämähän kuulostaa siltä, että naisen tulisi tarjoilla seksiä kuin työntäisi seteleitä Punaisen Ristin keräyslippaaseen. "Kun antaa niin saa." Koska kaikkien roposet hyväksytään ketään hyljeksimättä, ovat nämä potentiaaliset keräykseen osallistujat "valta-asemassa". Miksiköhän en tunne mitään suurta vallantunnetta, vaikka lippaasen joskus jotain pudotankin? Voi raukkoja lippaiden tarjoajia, voi raukkaa Punaista Ristiä, jotka tuolla tavalla "joutuvat tyytymään" toisten almuihin ja seisomaan ehkä räntäsateessa niitä kärttäen. Ylemmän tason kerääjät saavat sentään rahat tilisiirtoina.

Epäedullisilla markkinoilla mies voi joutua tyytymään siihen, mitä sattuu samaan tai olemaan ilman. Se on juuri seksuaalisen vallan naisille tuoma hyöty yhden illan suhteissa.

On se näppärää, kun ensin määrittelee seksuaalisen vallan alueeseen kuuluvaksi vain ja ainoastaan seksiaktit. Sitten onkin helppoa nähdä asiat pelkästään seksin kautta. Todellisuudessa seksin saaminen on osa paljon monimutkaisempaa ja laajempaa kokonaisuutta - parisuhteita kaikkine puolineen. Vastaava järjettömyyksiin johtava yksinkertaistus saataisiin markkina-mekanismien tarkastelussa, jos suljettaisiin kaupankäynnissä silmät kaikelta muulta kuin rahan siirtymiseltä. Kaupantekoon ei katsottaisi kuuluvan esim. rahasta vastineeksi saatavat tavarat tai palvelut ollenkaan. Täysin merkityksetöntä olisi pohtia ostajien toiveita tuotteiden suhteen. "Kyllä niille p-----e pitää kelvata vatupassit. Kuka sitä nyt mitään laserlaitteita viitsii rakennella. Taas noi kyykyttää meitä rautakauppoja vaatimalla kummalllisuuksia. Rahat tänne, olkoot iloisia, että saavat kävellä myymäläämme sisään ja tarjota meille rahojaan."

Itse asiassa olen erotellut toisistaan seksi- ja parisuhdemarkkina-arvot.

Mutta - ensin itsekin tarjoilet esimeŕkkejä siitä, kuinka naiset etsivät pidempää parisuhdetta (eli ovat parisuhdemarkkinoilla), mutta miehet taas ovatkin seksimarkkinoilla (eli etsivät ensisijaisesti seksikumppania). Sitten ilmeisesti päättelet, että nämä parisuhdekaupankäyntiä harrastavat naiset ovat erinomaisessa asemassa verrattuna miehiin, koska he pärjäisivät halutessaan mennen tullen ostovoimallaan seksimarkkinoilla (mutta eivät kylläkään niillä parisuhdemarkkinoilla.) Millä ilveellä väität, että taloa ostamassa oleva on vallankahvassa, koska rahapussista löytyisi helposti katetta banaanin hintaan? Banaanissa ei voi asua, joten eipä taida se banaanin saaminen kovinkaan paljon asuntoa etsiskelevää lohduttaa. On aika kornia, jos banaanikauppias vetää hernettä nenään siitä, ettei asuntoa etsivä osta banaania, vaikka banaanin hinta on varsin "kilpailukykyinen" asunnon hintaan verrattuna. Vielä kornimpaa on väittää, että asuntokauppaa käyvällä on valinnanvaraa - ja siis valtaa markkinoilla - koska banaania tämä saisi kulman lähikaupasta koska tahansa ja jopa ilmaiseksi roskiksia dyykkaamalla.

Et siis erottelekaan näitä markkinoita, vaan väität, että koska nainen pärjää hyvin seksimarkkinoilla, on hän erinomaisessa asemassa. Kenties myös työttömät ovat erinomaisessa asemassa työmarkinoilla, kunhan ymmärtävät tarjoutua myös orjamarkkinoille?

Keskeisin ero naisten ja miesten parinvalintakriteereissä on määrällinen: naiset vaativat miehiltä enemmän ominaisuuksia kuin miehet naisilta, koska naisten seksuaalisuuteen kohdistuvan kysynnän ylimäärän seurauksena naisilla on varaa vaatia enemmän.

Kerro, miten jollakulla ihmisellä voi olla enemmän ominaisuuksia kuin toisella?

Miksi miehelle on vaikeampaa olla kohtuullisen näköinen, mutta vaikkapa muilta ominaisuuksiltaan mukiinmenevä, mutta naiselle on helppoa olla ulkonäöltään tosi jees, joten muissa ominaisuuksissa voi olla heikkouksiakin? Onko mielestäsi lähtökohtaisesti helpompaa pärjätä muille ulkonäöllä kuin vaikkapa menestyksellä? Onko miehen miesten joukossa epätodennäköisempää osua kohtuulliseen menestykseen kuin naisen naisten joukossa pärjätä kohtuullisesti ulkonäköhierarkiassa? (Muista, että itsekin totesit, ettei huono fyysinen attraktiivisuus naisella johda parisuhteeseen. Sillä voi saada vain irtoseksiä.)

Miten yhden ominaisuuden mukaan määräytyvä attraktiivisuus sorsii useampia joukon yksilöitä enemmän kuin toisen ominaisuuden mukaan määrittyvä attraktiivisuus? Eikös ihan samalla tavalla molempien ominaisuuksien perusteella synny se arvojärjestys joukossa? Oikeastaan voitaisiin väittää, että miehillä on naisia paremmat mahdollisuudet pärjätä kisassa, koska heillä on valinnanvaraa siinä, mitä ominaisuuttaan he tuovat esiin ja mihin ominaisuuteensa satsaavat. Naisilla ei sinun mukaasi ole kuin pelkkä ulkonäkö valittavanaan. Revi sitten siitä, jos juuri siinä ei olekaan niin pärjäävä. Ei auta rikastuminen, älykkyys, työmenestys, loistava ruuanlaittotaito tai miellyttävä persoona. Ei miehet välitä muusta kuin ulkonäöstä. Ei ihme, että kauneuskirurgia on alati suositumpaa. Mies taas voi kompensoida ulkonäköpuutteitaan muilla avuilla, koska naiset tarakstelevat myös niitä ja tekevät kokonaisarvion "tasosta" monien ominaisuuksien perusteella. (Kukaanhan ei tule valituksi partneriksi kaksinkertaisesti siksi, että on sekä komea että rikas. Onnistumisia tulee vain sen ominaisuuskombinaation mukaan, ei erikseen kunkin ominaisuuden piikkiin.)

Siksi seksuaalisen vallan ensisijainen ulottuvuus on sen aiheuttamissa kustannuksissa miehille, jotka ovat aina läsnä. Sen sijaan naisen saamat hyödyt eivät välttämättä toteudu.

Mutta tätä ei kuitenkaan voida vetää johtopäätöstä, ettei naiselle vastaavasti aiheudu kustannuksia parisuhdemarkkinoilla toimimisesta. Ne ovat vieläpä aika samankaltaisia kustannuksia kuin miehille aiheutuu seksimarkkinoilla. Joten: Onko järkevää väittää, että naisen asema on parempi siksi, että hän maksaa jostakin muusta kuin mistä mies maksaa? Kuulostaa siltä, että naisen asema on miehiä parempi, koska vain naiset voivat käyttää naisten pukuhuoneita, Tosin miehille on omat pukuhuoneet, mutta naispukuhuoneiden markkinoilla naiset ovat etuoikeutettuja miehiin nähden.

PS. Minäkään en ymmärrä, mitä ihmeen hyötyä naiselle on siitä, että 5 miestä tarjoaa hänelle seksiä. Olen tätäkin kysynyt jo aiemmin, mutta silloin vastaus taisi olla suunnilleen, että "onhan tuo etu, jota miehet eivät koskaan saa kokea". Haluatteko kenties myös kuukautiset ihan vain, koska ne on yksinoikeudella naisille varattu?

Kuntoilu ja laihdutus eivät myöskään (välttämättä) maksa paljon mitään.

??? Siis miehelle on "kustannus" se, että saa pakit, mutta naiselle ei ole kustannus se, että elää nälässä ja kieltäymyksissä tai huhkii pururadalla, kun aikansa voisi käyttää muuhunkin? Nytkö yhtäkkiä kustannukset ovatkin vain konkreettisia rahanmenetyksiä, kun vielä äsken puhuttiin aivan muunlaisista kustannuksista? Eikä tällaiseen itseensä panostamiseen tietenkään tarvita mitään tieto-taitoa. Ihan muuten vain sattuu ylipainoisuuden ja heikkokuntoisuuden haitat osumaan lähinnä yhteiskunnallisesti huonossa asemassa oleviin ihmisiin. Ei tällä todellakaan ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Juuri siksi jenkeissäkin vakava ylipainoisuus on lähinnä alempien yhteiskuntaluokkien ongelma, koska asialla ei ole mitään tekemistä rahan tai koulutuksen (jota taas siellä hankitaan rahalla) kanssa?

Sokrates: Epikuros ja Sisyfylos väittävät, että miesten on vaikeampi saada seksiä baareissa kuin naisten.
Nainen: Ihan älytön väite! Tuossa väitteessä ei ole mitään faktaa! Se on paradoksi!
Sokrates: No, oletko käynyt baareissa joskus?
Nainen: Olen tietysti.
Sokrates: Ja onko sinulle tehty siellä paljon ehdotuksia?
Nainen: No, ne on niitä kännisiä ääliöitä, sitä paitsi me ollaan tyttöjen kanssa vaan pitämässä hauskaa.
Sokrates: Mutta eikö seksinsaanti ole miehille työläänpää kustannuksiltaan?
Nainen: Hei äijänkäpy, tajuut sä kuinka paljon aikaa mun tuheron ajeluun menee aamuin illoin, kun teen sen voiveitsellä. Se sattuu aivan helvetisti. Empatiaa hei! Se on aivan älytön vaiva!
Sokrates: Onko se välttämätöntä seksin saamiseksi?
Nainen: Siis kun miehet tykkää teinin näkösestä ja muutenkin on kauneudenhoito on kivaa. Ja mitä mun likkakamutkin sanoisi.
Sokrates: Mutta siis eikö seksin saanti baareista ole miehille vaikeampaa?
Nainen: Mieti jäbä vähän, jos kymmenen naista baarissa saa seksiä, niin myös kymmenen miestä saa. Se ihan yhtä helppoa kummallekin sukupuolelle! Logiikka peliin!
Sokrates: Mutta siis ääh... tarkoitan, että saat varmaan seksiä silloin kun sitä haluat?
Nainen: Tuo on harhaluulo ja paradoksi, että kaikki naiset saa kaikilta. Mä räpyttelin kerran ripsiä yhelle namulle kiekkoilijalle, eli viesti oli selvä, mut se ei antanu. Eli ei naiset saa aina kaikilta – tuo paradoksi on kumottava.
Sokrates: Mutta etkö voi myöntää kaiken esitetyn jälkeen, että Epikuros ja Sisyfylos ovat oikeassa?
Nainen: Allrigth, allright! Minä tunnustan, että saisin seksiä niin paljon kuin haluan, mutta kysehän oli alun perinkin siitä, että minä en halua seksiä!
Sokrates: Aaaaaargh! (Sokrates ryhtyy nyppimään yksitellen pinseteillä häpykarvoitustaan).

...

Olen jo useampaankin kertaan todennut, ettei ravintola ole ainoa paikka, jossa parisuhteita solmitaan tai niiden syntyminen on mahdollista. Siksi vain baarikäyttäytymistä tarkastelemalla ei voida väittää mitään kovin yleisellä tasolla. Vai oliko teoria tosiaan vain pelkkää ravintolakultturia kuvaava? Eivätkö miehet silloin pääse pälkähästään jättämällä baareissa istuskelun vähän vähemmälle?

Mutta itse teoriasta kyllä tunnistaa, että se todellakin on sen baarikulttuurin tuotetta. Havaintoja on selvästi tehty van tuossa spesifissä ympäristössä - ja mitä todennäköisimmin alkoholin vaikutuksen alaisena.

Jos ihmisten käyttäytymistä muissakin asioissa tarkkailtaisiin vain ravintolamiljöössä, muodostuisi meille varsin erikoinen kuva tyypillisestä ihmislajin edustajasta. Ensinnäkin: Baareissa me käyttäydymme kuten baareissa on tapana käyttäytyä. Toiseksi: Vain tietyn tyyppiset ihmiset käyvät baareissa aktiivisesti ja jopa etsivät sieltä kumppania (mikä minun mielestäni on eräänlainen epätoivon merkki.). Kolmanneksi: Baareissa pelkkää seksiä hakevien suhteellinen määrä on luultavasti paljon suurempi kuin koko populaatiossa keskimäärin. Neljänneksi: On paljon tyypillisempää, että naiset tulevat baareihin vain tanssimaan, kuin että miehet tulevat baariehin vain tanssimaan. Niinpä seksiä hakevien sukupuolinen epäsuhta on jo tästä syytä valmis. Jne. jne.

Tarkastellaanpa mieluummin vaikkapa parisuhdemarkkinoita jääkiekko-otteluissa tai klassisen musiikin konserteissa. Entäpä parisuhdemarkkinat työpaikoilla tai oppilaitoksissa? Mitenkäs joogatuntien parisuhdemarkkinat toimivat? Kuka tekee aloitteen? Erityisen mielenkiintoinen voisi olla naisten miestarjonnan määrä tarkasteltuna kansalaisopiston kudontakerhossa. Mikä on valinnanvaran määrä? Kuinka montaa aloitetta keskimäärin nainen voi siellä odottaa miehiltä?

Olen monta kertaa sanonut, että sosiaaliset kyvyt ovat ylivoimaisesti tärkein miehen sosiaalisen statuksen mittari. Niillä voi hommata itselleen naisia, rahaa ja valtaa. Ja mitä nyt sattuukaan elämässään haluamaan. Muu on vasta toissijaista, mitä tulee menestykseen.

Silti jatkuvasti väität, että sosiaalisesti estyneemmät miehet joutuvat tyytymään omaa tasoaan huonompiin naisiin. Miten näiden miesten taso voi olla edes kohtalainen, jos sosiaaliset kyvyt - ne, joita naiset siis oman arviosikin mukaan arvostavat varsin korkealle - ovat kehnonpuoleiset? Eikös silloin juuri käy niin että he joutuvat tyytymään sellaisiin omaa tasoaan vastaaviin naisiin ja tinkimään kriteeristä jos toisestakin johtuen omasta puutteellisuudestaan? Joskus he joutuvat tinkimään ulkonäön tai iän suhteen, joskus vaikkapa sen seksuaalisen innokkuuden suhteen. Ja ymmärrettävästi kahden sosiaalisesti estyneen tutustumisen tiellä on tiettyjä tästä piirteestä johtuvia esteitä. Mutta silloin ne esteet ovat molemminpuolisia, eikä kumpikaan voi syyttää ongelmasta varsinaisesti sukupuoltaan tai siitä johtuvia rooliodotuksia.

Sitten 25-vuotiaana ja vanhempana kun pelimiesten viehätys alkaa laskea, ja naiset alkavat vauvakuumeilla, on miehellä enemmän valinnanvaraa, mutta tässä vaiheessa on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Ikänsä sinkkuna ollutta miestä kun ei hirveästi nappaa ruveta lähteä parin vuoden varoitusajalla perhehelvettiin jonkun aiemmin pelimiesten kanssa hauskaa pitäneen, nyt jo kulahtaneen naisen kanssa.

Kerro vielä, miten se nainen 25-v. nainen kulahtaa ikätoverimiestään nopeammin parisuhdetaitoja noiden pelimiesten kanssa harjoitellessaan, mutta kokemattomammat 25-v. miehet säilyvät freeseinä? Onko parisuhteessa olo tai jopa seksi niin kuluttavaa, että sitä harrastaessaan kulahtaa jo alle kolmikymppisenä? Kulahtavatko mielestäsi myös ne pelimiehet vai pitäisikö vain naisten pelätä tuollaista efektiä? Vai olisiko kyse vain siitä, ettei se 25-vuotias mies juurikaan tarkkaile omaa vanhenemistaan kriittisesti, vaan huomaa sen vaikutukset vain niissä naisissa? (Onhan tunnettu ilmiö mm. ihmetellä vanhoja luokkakavereitaan pitkästä aikaa tavatessaan, kuinka ovatkin päästäneet itsensä rupsahtamaan. Ihmettely on kuitenkin yleensä varsin symmetrisen moelmminpuolista.)Vai oletko sillä kannalla, että miesten "kuuluisi" saada paljon seksikokemuksia jo nuorena, mutta naisten odotella pidättyväisinä elämänsä prinssiä - ja olla innostuneita siitä kukasta kukkaan aiemmin juosseen miehen antamasta huomiosta?

Ja omasta mielestäni kummankin sukupuolen "kuuluisi" saada kokemuksia jo nuorena ja eri ihmisten kanssa, naiset vaan estää tämän nihkeilyllään.

Miksi naisen haluttomuus olisi jotain nihkeilyä, eikä ihan vain sitä, ettei kiinnosta - ilman mitään halua kiusata, korostaa omaa asemaansa tai nöyryyttää? Miksi nainen ei voisi myös muuttaa kantaansa? Etkö itse ajattele muuttuneesi mitenkään - esim. kypsyneesi - vanhetessasi, jolloin tekemäsi vaikutelmakin on ehkä erilainen kuin nuorempana? Mistä iästä alkaen naisen pitäisi olla antelias kaikille halukkaille miehille? Pitäisitkö tällaista anteliaasti käyttäytynyttä naista edelleen myöhemmin kiinnostavana vai luokittelisitko kulahtaneeksi ja "käytetyksi"? Pystytkö näkemään naisten "nihkeydellä" ja omalla asenteellasi jotain yhteyttä? Miksi nainen olisi innokkaan halukas kokeiluihin useiden miesten kanssa, jos tuloksena on "kulahtaminen" ja sen aiheuttama epäsuosio silloin, kun vakiintuminen olisi ajankohtaista?

Jos tutkija mokaa uransa alussa 20 tutkimusta putkeen, hänen uransa on lopullisesti loppu jo paljon ennen. Sen sijaan 20 pakit eivät ole nuorelle pojalle mikään ihme.

Minä olen aivan varmasti tehnyt vähintään 20 virhettä urani alkutaipaleella - ja teen virheitä edelleen jatkuvasti. Siltikään en koe tästä aiheutuneen mitään lopullista tuomiota. Tosiasiassa et voi asettaa noita kahta tilannetta tuollaiseen vertailuun, koska kyse on niin eri asioista ja myös erilaisesta määrästä potentiaalisia vaihtoehtoja. Se kahdettakymmenettä tutkimustaan tekevä ei taida olla ihan uransa alussa - jos siis puhutaan tosiaan tieteelllisesti jotenkin merkittävistä tutkimushankkeista ja niiden viemisestä alusta loppuun. Kahdettakymmenettä kertaa elämässään tyttöä puhutteleva nuorimies taas on monesti vasta aloittelija.

Kaikilla ei ole taitoa luoda tuollaisia positiivisia tunteita muissa. Se ei kuitenkaan onnistu latelemalla selkokielisiä virkkeitä, van pitkälle erilaisilla sanattomilla kommunikaatiotavoilla ja kielellisin kiertoilmaisuin. Se on suurin ero käsitöihin ja luonnon ymmärtämiseen. Nuo ovat suoraviivaisia, kun taas ihminen toimii kieroilun ja valehtelun avulla.

Kaikki eivät myöskään koskaan opi tajuamaan materiaaleja tai pysty hankkimaan harjoittelemallakaan itselleen kädentaitoja (esim. mieheni on aika lailla tällainen tapaus). Toisilta se taas tuntuu luonnistuvan kuin itsestään. Suoraviivaista taitaa olla vain insinööriys. Jopa intohimoinen automekaanikko kuulemma pitää ajopelejä yksilöinä, joiden "luonne" pitää oppia tuntemaan.

En muuten yhtään ihmettele vaikeuksiasi sosiaalisessa kanssakäymisessä, jos lähtökohtasi on odottaa muilta vain kieroilua ja valehtelua. Useimmat tuntemani ihmiset ovat sikäli varsin ennustettavia, että eivät innokkaasti antaudu läheisempiin suhteisiin sellaisten tyyppien kanssa, jotka odottavat heiltä pelkkää huonoa. Enpä itsekään suuresti nauttisi päästessäni suhteeseen, jossa päätehtäväni on vakuuttaa toinen puhtaista tarkoitusperistäni tai puheitteni totuudellisuudesta. Tuollaiset negatiiviset odotukset toisista ovat vain omiaan toteuttamaan itse itsensä. Miksi välttää kieroilua tai valehtelemista, jos jo etukäteen on sellaiseen taipuvaiseksi tullut leimatuksi?

Tästä on varmaan jauhettu ennenkin. Sosiaalisuuttakin voi opetella, mutta sen tehokas oppiminen vaatii myös lahjoja.

Kuten mikä tahansa taito, joka vaatii harjaantumista. Joillakin vain on paremmat edellytykset kirjalliseen ilmaisuun tai puutarhanhoitoon tai matematiikkaan tai laulamiseen tai itsehillintään tai opettamiseen tai …

Sen, että sosiaalisten taitojen oppiminen on keskivertoihmisille perustavammalla tavalla vaikeampaa voi kuitenkin mielestäni päätellä vaikka katsomalla työnhakuilmoituksia laman aikaan. Keitä siellä haetaan? Johtajia, myyjiä, asiakaspalvelijoita ja niin edelleen. Sosiaalisten taitojen omaajia. Tai keillä on kaikkein kovimmat tulot? Johtajilla ja liikemiehillä (jotka osaavat myydä). Nuo ovat taitoja, joista kaikissa ihmisyhteisöissä on enemmän tai vähemmän pula. Asiantuntijoita ja käsityöläisiä saa aina istuttamalla porukkaa muutamaksi vuodeksi koulun penkille ja antamalla heille sitten tilaisuus työkokemukseen, mutta osaavia sosiaalisten taitojen haltijoita ei voi tuosta vain kouluttaa. Monelta loppuu ikä kesken ennen kuin saavat päättötodistuksen elämän koulusta.

Tuossa ei ole minkään valtakunnan järkeä. Onko sairaanhoitajalla vain vähäinen tarve sosiaalisiin taitoihin vai kovimmat tulot? Saammeko ydinfysiikan huippuasiantuntijan koulutettua muutamassa vuodessa tai voiko kenestä tahansa syntyä huippuosaava puuseppä, kunhan annetaan perustekniikka ja aikaa harjoitella?

Ainoa syy, miksi sosiaalisissa taidoissa saattaa olla lahjattomalle haastetta on se, että me kaikki harjoittelemme niitä jatkuvasti päivittäin jo vauvaikäisestä saakka. Siksi yleinen osaamisen taso on jokseenkin hyvä. Sosiaalisesti erittäin harjaantuneiden ihmisten joukossa onkin haasteellista harjoittelemalla saada sitä eroa aikaan toisiin, koska harjoittelua tekevät ne muutkin jatkuvasti. Siksi lahjakkuuseroja on vaikeaa kuroa umpeen. Jostain syystä myös esim akerikkalaisessa kulttuurissa kaikista - lahjakkuudesta riippumatta - kasvaa huomattavasti aktiivisempia sosiaalisesti kuin meistä suomalaisista edes vilkkaimmista. Väitän, että ero on ennemminkin kasvatuksellinen kuin geneettinen, koska amerikkalaisethan ovat kotoisin mistä sattuu.

Joku myyntitykkimoottoriturpa sitäpaitsi saattaa hyötyä ominaisuudestaan autokauppiaana, mutta käydä erinomaisen rasittavaksi seurassa pidemmän päälle. Yleensä jutut toistavat itseään aika nopeasti ja harva lopulta haluaa toimia jatkuvasti ilmaisena yleisönä yhden miehen showlle. Lopulta paljon innostavampaa seuraa on sellainen, joka osaa myös kuunnella. Väittävät jotkut, että myyjänäkin kuuntelemisen taito tuottaa tuloksia.

Eli sosiaalisestikin voi olla taitava useammilla tavoilla. Pelkkä uskallus olla aktiivinen ja aloitteellinen ei välttämättä vielä ole sosiaalisen lahjakkuuden koko kuva. Jotkut ovat lahjakkaita intrapersoonallisesti, jotkut interpersoonallisesti jne. Johtajalta vaadittava sosiaalisen lahjakkuuden muoto on erilaista kuin myyjältä tai perhepäivähoitajalta vaadittava sosiaalinen lahjakkuus. Oman mieheni pomo passitti erään hankalan yhteistyötahon tapaamiseen, koska hän "on niin hyvä piilovittuilemaan" - taito, joka välttämättä ei ole tarpeen myyntimiehelle.

Mutta monesti se suurin ero sosiaalisessa taitavuudessa syntyy siitä, että kerran itsensä epämukavaksi tällaista osaamista vaatineessa tilanteessa tuntenut päättää ruveta välttelemään vastaavia jatkossa. Niinpä syntyy itseään ruokkiva kierre, jossa omaa sosiaalisuuttaan rajoittavan sosiaaliset taidot heikkenevät ja jäävät alkeelliselle tasolle. Niinpä sosiaaliset tilanteet eivät tarjoa onnistumisen elämyksiä ja näyttäytyvät epämiellyttävinä. Omaa itsetuntoaan suojatakseen saattaa tällainen tyyppi myös päättää, ettei "oikeastaan niin välitäkään olla muiden kanssa tekemisissä" ja "sosiaalisuus on yliarvostettua". Lopulta aika mitätön lähtökohtainen kykyero paisuu harjoituksen puutteen vuoksi valtavaksi. Jos kaikessa muussa välttelee kontakteja ja kommunikaatiota, on turhaa odottaa loistokasta menestystä samoissa taidoissa ollessaan lähestymässä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Mahtaakohan se sosiaalisia riskejä kaihtava missään muussakaan asiassa ottaa hanakasti haasteita vastaan? Onko silloin kyse sosiaalisuuden vai uskalluksen puutteesta?

Sosiaalisuus ei edes ole kovin yksiselitteistä, vaan jopa monissakin sosiaalisissa tilanteissa ujo ja syrjäänvetäytyvä voi toisaalta olla erinomaisen hyvä toisenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Minullakin on veli, joka viimeiseen saakka välttää seuran keskipisteenä oloa ja inhoaa erilaisia tapasosiaalisia kohtaamistilanteita. Mutta silti hän on esiintyjä ja tekee työtään erittäin tiiviissä työyhteisöissä varsin läheisessä suhteessa työryhmäänsä sitä ohjaten. Onko hän nyt sitten sosiaalisesti lahjaton vai lahjakas?

Totta kai naisilla on lupa haluta mitä he haluavat ja pyrkiä toteuttamaan halunsa. Niin kuin he tekevätkin. En minä penää tilanteen pakottamista muutokseen, vain ymmärrystä siitä mikä tilanne on - naisten ylivoima valinnanmahdollisuuksien (eli vallan) suhteen.

Siis: Naiset saavat "helposti" vain miehiä, jotka ovat heidän omaa tasoaan alempia (jos mukaan lasketaan myös tuo sosiaalisuus yhtenä tasoa määritävänä ominaisuutena). Toisaalta miehet saavat kyllä omaa tasoaan alempia naisia, mutta harmittelevat sitä, että joutuvat tyytymään näihin. Sekä ne naiset että ne miehet, joiden "taso" on niin heikko, ettei alempitasoisia ole kovin paljoa, joutuvat tekemään hartiavoimin töitä, jotta löytäisivät kumppanin. Muut tekevät hartavoimin töitä, jotta löytäisivät sopivan ja itseään tyydyttävän kumppanin.

Tuossa yhtälössäsi sitäpaitsi tökkii pahasti se, että koko naisten oletettu valinnanvara aiheutuu - kas kummaa - vain naisten haluttomuudesta antautua innokkasti seksisuhteisiin vain seksi mielessään. Mitään todellista tilastollista naisten määrän vähäisyyttä ei ole olemassa. Naisten suurempi valinnanvara onkin siis vain sitä, että he todella haluavat valita. Miesten valinnanvara taas häviää, koska he eivät halua valita, vaan ainoastaan haluavat saada.

Pääsääntöisesti tasot kyllä kohtaavat. Lähinnä heikoimmassa tasoluokassa (ja nuorilla naisilla) käy toisinaan niin, että naiset vetäytyvät suhdetoiminnasta pitkiksi ajoiksi ja miehet jäävät ilman vaikka eivät itse asettaisikaan vaatimuksia.

Sinä siis tiedät, että jos nainen on sinkku, hän on sinkku juuri omasta vapaasta valinnastaan johtuen, mutta jos mies on sinkku, hän on sinkku vain, koska kukaan ei ole suostunut kumppaniksi? Mikä olikaan metodi, jolla selvitit tämän? Kuinka montaa vanhempaa / rumaa / heikon koulutustason naista itse muuten vikittelit ennen vaimosi iskemistä? Jos kerran itse luokittelet itsesi sosiaalisesti jokseenkin lahjattomaksi, on vain omaan tasoosi tyytymistä, jos yrität kontaktia ujoon ja hiljaiseen tyttöön.

Naisen iskeminen eroaa työurasta myös siten, että työuralla voidaan aloittaa helpoista hommista ja saada onnistumisia niissä. Sitten taitojen karttuessa voi edetä haastavampiin hommiin.

Sosiaalisissa taidoissa harjoittelu alkaa siitä, että opettelee leikkimään ikätovereidensa kanssa, toimimaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, opettelee tärkeimmät käytöstavat jne. Luuletko, että naisetkaan syntyvät valmiin sosiaalisen aparaatin kanssa? Ei, vaan he aloittavat harjoittelun jo alle kouluikäisenä suunnistaessaan tyttöjen keskinäisissä kaverinvalintakuvioissa ym. sosiaalisilla temppuradoilla.

Kyllä sosiaalisesti ujot ihmiset ovat keskimääräistä useammin turvallisuushakuisia muussakin elämässään. Ja vastaavasti rämäpäät ovat sosiaalisia. Kyllä se aseman ottaminen ja kohottaminen yhteisössä vaatii tiettyä riskinottoa ja haastamishalua.

Niin. Tässäkin taitaa olla totta se, ettei se pelaa joka pelkää - eikä siis koskaan myöskään voita. Ilman riskejä ei taida oikein missään saada suuria voittojakaan. Itse olet pelannut varman päälle, joten parisuhteesikin on vain kohtalainen onnistuminen, ei jättipotti.

En ole väittänyt, että miehet yleisesti olisivat tumpeloita sosiaalisesti. Suurin osa on ihan keskitason tyyppejä, joilla on kavereita, vaimot, työt ja niin edelleen. Tietenkin.

Niinpä suurimmalla osalla ei sitten ole kauheaa kynnystä mennä tekemään tuttavuutta naisten kanssa, eivätkä he näin ollen suuresti kärsi kulttuurisesta paineesta olla aktiivinen osapuoli. Surkimuksilla tietenkin menee surkeasti, mutta ihan vastaavasti näin on naissurkimustenkin kohdalla.

Miten niin? Mitä tulee minun naiseeni, hän on ulkonäöltään ja asemaltaan minua tasokkaampi, koulutukseltaan likimain samaa tasoa, iältään käytännössä samanikäinen. Hänen ongelmana ovat - yllätys yllätys - sosiaaliset taidot ja yleinen arkuus ja pessimismi (vielä minuakin pahempi). Vakka on kantensa valinnut ja hyvä niin.

Olet siis nainut selvästi omaa tasoasi korkeammalta, kun kaikki ominaisuudet otetaan huomioon. Miksi valitat? Miksi kuitenkin oletat, että naisten tulisi olla hirveän tyytyväisiä, jos saavat edes oman tasoisensa miehen ja oikestaan heidän olisi syytä tyytyä alempitasoisiinkin? Muu on kranttuilua. Heidän ei oikeastaan edes pitäisi odottaa, josko sellainen suhta samantasoinen löytyisi, vaan suostua heti ensimmäisen ehdottelijan kyytiin. Tai muuten he vain osoittavat, kuinka vähämerkityksinen parisuhde heille on, koska voivat tuolla tavalla nirsoilla.

Niin, koska yksinolo aiheuttaa miehille enemmän mielipahaa ja ahdistusta.

Ei, vaan seksittä jääminen aiheuttaa miehille (ehkä) enemmän mielipahaa ja ahdistusta. Muussa yksinolossa lienevät puntit jokseenkin tasan. Jos onkin naisia, jotka nauttivat yksinäisyydestä, on myös miehiä, joille kumppanuus on yhdentekevää, kunhan seksiä saa riittävästi. Naisia on kulttuurihistoriamme koulinut kovalla kädellä, jotta osaavat pitää seksihalunsa kurissa ja tukahduttaa ne tarvittaessa kokonaan.

Ei kyse ole pelkästään halusta, vaan myös tiedosta, osaamisesta ja kyvyistä. Ja myös itseluottamuksesta, eivät kaikki usko siihen, että voivat millään keinoilla parantaa mahdollisuuksiaan.

Niinpä niin. "En viitsi panostaa asiaan mitenkään, koska kukaan ei anna takuuta, että sitten onnistuu paremmin." Taas kerran edes pienen vaivannäön riskiä ei voi ottaa, vaan on parempi vain murjottaa mitään tekemättä.

Kuten olen sanonut, yleensä olen kohdistanut iskuyritykseni ujonpuoleisiin tyttöihin. Ajatellen, että samantapaisesta luonteesta olisi selviä käytännön hyötyjä, kun molemmat olisivat kahdestaan kotona nyhjääviä. Ja toki myös arvioiden sen, että en minä varmankaan kelpaa sosiaalisesti aktiiviselle ja vaativalle tytölle. Mutta ei ujoillekaan tytöille ujo poika kelpaa ennen lastentekoikää.

Miksi ihmeessä ihmettelet, että ujot tytöt uskaltaisivat vastata myöntävästi? Hehän ovat pelokkaita riskien välttelijöitä, joten myönteinen vastaus on vaarallisen oloista. Vasta vähän kypsyneempinä ujotkin tytöt uskaltavat ottaa tutustumisen riskin.

Toki iskutilanteisiin yritin särmätä niin, että vastasin siinä suhteessa varmaan suunnilleen samaa alempaa keskitasoa kuin tavoittelemani naiset. En usko, että ulkonäkö, luontainen tai puunattu, oli syynä iskuyritysteni epäonnistumiseen. Kyllä se syy on heikot sosiaaliset taidot.

Eli: Jos niiden tyttöjen sosiaaliset taidot eivät olleet yhtä huonot kuin itselläsi, tavoittelit omaa tasoasi paljon parempia naisia. Siksi ehkä et aina onnistunut?

Miehellä ei mikään ulkonäkö kompensoi sosiaalisia puutteita. Vaikka kuinka olisi komistus, niin tutustumisessa paljastuva ujous vie kyllä naisten halut.

Joten tämän tietäen, päädyit vikittelemään nimenomaan oman tasoisiasi tai maltillisesti tasokkaampia tyttöjä. Miksi ehdottelet jatkuvasti naisille hakua itseään rumemmista / köyhemmistä / vanhemmista miehistä? Itsekään et turvautunut tuohon strategiaan, mutta silti valitat, ettei edes tasosta tinkiminen auta. Kokeilitko edes?

Suurin osa sinkkumiehistä taas on sinkkuja koska eivät kelpaa yhtään kenellekään.

Eli itsellesi (jos olet mies) kelpaa vaimoksi ja kumppaniksi ihan kuka tahansa nainen? Jos olet edes vähän onnellisemmassa asemassa, voita valita, mutta joka tapauksessa valitset varsin vaatimattomasta tarjonnasta vähiten kehnon, ei parhaan tai toivotunlaisen? Tämä johtunee siitä, että on pilvin pimein naisia, jotka jäävät ikisinkuiksi (muutenhan pitäisi olla suuri epäsuhta eri sukupuolten välillä ja miehiä selvästi enemmän kuin naisia).

Eikö tästä voida johtaa myös helposti oletus, että suurin osa pariutuneistakin miehistä on sitten vain sen kanssa, jonka onnistuivat saamaan? Että miehet yleisesti huonoista valinnanmahdollisuuksistaan johtuen, naivat naisia, jotka eivät vastaa juuri ollenkaan heidän toiveitaan, mutta yksin jäämisen pelosta eivät uskalla jäädä odotttamaan parempia? Vai onko parinsa löytävien ja yksin jäävien miesten välillä jokin suuri juopa, jolloin toiset porskuttavat naisten keskellä helposti, mutta toisilla on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta?

Vai olisiko kuitenkin niin, että suurin osa sekä miehistä että naisista löytää kumppanin ja ikisinkkuus on aika harvinaista? Sinkuksi jääminen johtuu sekalaisista syistä. Joskus se on aktiivinen valinta, joskus tilanteeseen ajaudutaan vähän vahingossa. Sekä miehillä että naisilla on näin. Joskus tuohon tilanteeseen joutunut haluaa nähdä itsensä olosuhteiden uhrina, joskus hänelle sopii paremmin tapa selittää asia omaehtoiseksi valinnaksi. Joka tapauksessa kyseessä on omien halujen ja tarjonnan kohtaamattomuus - paitsi, jos todella on erittäin suhdekielteinen, mikä lienee yhtä harvinaista niin naisilla kuin miehilläkin.

On myös yhteiskunnallisia syitä, jotka vaikuttavat avioitumisen ja perheenhankkimisen edullisuuteen yksilölle, mutta näihin tuskin voidaan katsoa pelkästään naisen tai miehen psykologian olevan syynä. Nämä myös muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, joten edullisuuskin siten vaihtelee. Esim. verotuskäytännöt saattavat tehdä perheen perustamisen epäedulliseksi tai edulliseksi, samoin avioitumisen ja perheen vaikutus työnantajien kiinnostuneisuuteen (miehillä yleensä plussaa, mutta naisilla ennemminkin haitta).

Siitä, kuinka monta yritystä kukin yksilö tekee ennen pariutumista, ei kai voi suoraan päätellä sitä, onko parin löytäminen vaikeaa vai helppoa tai millaisia kompromisseja valinnassa joutuu tekemään. Nainen, joka suostuu ensimmäiseen ehdotukseen, voi olla joko hyvin onnekas (oikea osui sattumalta heti kohdalle) tai vain asettaa riman tosi alas. Mies, joka tekee paljon ehdotuksia ennen onnistumistaan, voi olla lähestymisessään hieman kömpelö, yrittää ihan vääränlaisia naisia, yrittää lähestymistä aivan väärissä tilanteissa, antaa jatkuvasti viestiä siitä, ettei ole kiinnostunut kuin vain saldonsa kasvattamisesta. Ei pelkistä lukumääristä vielä pysty oikein mitään päättelemään. Niin pitkään täälläkin on vakuuteltu sitä, kuinka miehelle seksi on hurjan tärkeää, että en yhtään ihmettele, jos tuo himokkuus on suorastaan este onnistumiselle. Naisia kun taas on aina varoiteltu moiseen haksahtamasta.

Opiskelukaverit kerran päättivät huvikseen kokeilla iskureplana "kerääks sun napa nöyhtää". Pitäisikö esim. heidän kohtaamansa negatiivinen palaute todella laskea naisten kranttuudeksi ja miesten perimmäiseksi vaikeudeksi löytää kumppani? Jos näillä nuorilla miehillä oli varaa leikkiä aiheella, en ole taipuvainen uskomaan, että oli kyseessä todellinen haaste. Eikä heitä tuntunut yhtään pohdituttavan, josko tällä tempullaan menettävät mahdollisuutensa kaikkien paikalla olleiden naisten suhteen. Kunhan halusivat testata, mitä tapahtuu vain "akateemisesta mielenkiinnosta". Mitään itsetunnon romahtamista ei ollut havaittavissa, vaikka flaksi oli jokseenkin huono.

Oman kokemukseni mukaan nuoret naisseuraa hakevat miehet eivät ole ollenkaan tosikkoja asian suhteen, vaan peliä, hupia ja ajanvietettä se seurustelu ja kontaktin hakeminen on heille ihan samoin kuin naisillekin. Joskus sitten sattuu natsaamaan ja juttu johtaa syvemmällekin, mutta alussa molemmat osapuolet kokeilevat aika rennolla otteella jäätä. Taitavat sitten tosiaan ne miehet, joille kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen olla kuin hampaita vedettäisiin, pysytellä piiloissansa, joten heitä tapaa aniharvoin. Liikkeellä ovat vain ne, joille asia ei ole ihan niin tuskallista.

tanssitaito on pronssipatsaan tasoa enkä ole valmis opettelemaan sellaista tyhmää vetkutusta naisen saadakseni (se opettelu olisi minulle paljon työläämpää kuin normaali-ihmiselle huonon rytmitajun takia).

No mene sitten vaikka kokkikerhoon tai opettele kutomaan kangaspuilla. Onhan noita naisvaltaisia harrastuspiirejä kansaopistot pullollaan. Ai niin, mutta kun et viitsi vaivautua. Sen sijaan odotat, että naiset kyllä vaivautuvat innostumaan kanssasi linuxista tai muttereista.

Taitaa johtua se huono valinnanvarasi siitä, että haluaisit oikeastaan miehen, jolla olisi naisen vartalo. Silloin kai seksihommat hoituisivat ilman tarvetta inhottavasti sopeutua toisen sukupuolen erilaisiin preferensseihin.

Mutta yleensä naisilla on tapana kehittää sellainen luulo, että kun kerran häntä tavoittelee rikkaita miehiä, älykkäitä miehiä ja taiteellisia miehiä, joku kaunis päivä tuleekin tyrkylle joku, joka on kaikkea samalla kertaa. Siinä iässä kun tuo luulo karisee, onkin tarjolla enää aika varakkaita, melko älykkäitä tai harrastetaiteilijoita.

Ihan tavanomaisten miesten kanssa ovat ainakin minun tuttuni naimisissa - paitsi se profinlandiamitalimies, joka on naimisissa profinladianaisen kanssa. Kukaan ei koskaan ole esittänyt tuollaisia vaatimuksia miehestä. Missä ihmemaailmassa oikein elelet? Mutta aika harva sanoo, ettei ole mitään väliä, kuka se kumppani on. Vaatimukset vain ovat ihan ymmärrettäviä ja tavanomaisia. Paljon merkitystä vaikkapa rauhallisuudella / vilkkaudella, säntillisyydellä / suurpiirteisyydellä, kotihiireydellä / ulospäinsuuntautuneisuudella jne. Useimmat ovat piirteitä, joita esiintyy täysin tasavahvasti miehissä ja myös kaikissa tuloluokissa, ruumiinrakenteissa ja ammateissa.

Ilmeisesti selibaatti on naiselle joskus vähiten huono valinta. Ja jollekin jopa paras, koska sitä hyvin aidon oloisesti hehkuttavia naisiakin on.

Mutta se, että se on vähiten huono ratkaisu, saattaa johtua myös siitä, että jostain syystä tuon valintatilanteessa olevan naisen muuta vaihtoehdot ovat vielä huonompia - esimerkiksi siksi, ettei niitä miehiä sittenkään ole jonona ovella.

Mutta kun sitä ei osaa tehdä oikealla tavalla. Eikä sitä voi oppia enää aikusiten ikäryhmässä. Aikuset ovat sosiaalisesti äärimmäisen armottomia,

Aikuisethan ovat kohteliaita. Lapset ovat armottomia, kun eivät vielä ole oppineet sitä "sosiaalista valehtelua".

Ei se fiksaus ole välttämätöntä, varsinkaan jos ei etsi satunnaisseuraa.

Aiemmin kylläkin esitit, että naiset juuri siinä pääsevät helpolla, että heidän on niin helppoa "ulkoistaa" oman markkina-arvonsa parantaminen. Miehille se oli mielestäsi vaikeampaa, koska olisi pitänyt oppia juttelemaan mukavia.

Ja ainakin minulle on tärkeää, että naiseni on edes jossain mielessä kiinnostunut harrastuksistani ja mielenkiinnon kohteistani.

Tosin oma halusi innostua sen naisen harrastuksista taitaa olla aika alhainen. Ainakaan et halua shoppailla yhdessä tai puhua vaatteista tai kampauksista. Noinkohan lähtisit kulttuuririentoihinkaan mukaan? Balettiin, oopperaan?

Ja että tämä on yleiseltä maailmankatsomukseltaan rationaalinen. Sekin toteutuu parhaiten omaa alaa lähellä olevien parissa.

Tokihan esim. yliopstot ovat pullollaan haihattelevia taivaanrannanmaalareita vailla rationaalisen ajattelun alkeitakaan, samoin kauppis ja lääkis. Taideopiskelijan ja inssin voisi kuvitella keskustelevan vaikka posliinin poltttekniikasta tai hitsauksesta, mutta eihän tuollaisia pareja oikeasti ole, (Äsken istuin samassa pöydässä miehen kanssa, joka oli sekä TKK:lla että Taideteollisessa opiskelijana. Varmaan ei ymmärrä oikein itseään.)

En, mutta joskus kaveriporukka teki testiksi tavallisen oloisen naisen ilmoituksen seuranhakupalstalle. Vastauksia tuli yli sata, joissa oli jotain kymmenkunta ihan asiallista tarjousta lähempään tutustumiseen parisuhdemielessä asialliselta vaikuttavalta mieheltä ja kymmeniä asiallisia seksitarjouksia. Itse panin joskus tosissani ilmoituksen, ilman ainoatakaan vastausta. Kyllä minä olisin ollut naisena valmis sepustamaan yhden ilmoituksen poikakaverin tai muutaman kymmenen rakastajan saadakseni.

Etkö ymmärrä, että ne sosiaalisesti ah niin paljon miehiä lahjakkaammat naiset eivät harrasta samalla tavalla seuranhakupalstoja? Ei niitä sieltä löydäkään.
(Paitsi työkaverini - nuori 30+ mies - juuri löysi.)

Kyllä joskus näkee nollatutkimuksia, joissa tuollaisia itsestäänselvyyksiä on tieteellisestikin todisteltu, mutta en minä nyt muista yhtään. Tuon pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia kenen tahansa aikuisen elämänkokemuksen perusteella. En minä usko, että sinäkään vakavissasi väität, että naisten preferenssit kohdistuvat miesten ominaisuuksiin täysin satunnaisesti, ja suosituiksi mainitsemani asiat eivät ole keskimäärin millään tavalla halutumpia kuin vaikkapa sosiaalinen kyvyttömyys, pessimistinen luonne, taipumus ruikuttamiseen ongelmien uhatessa, velvollisuuksien välttely, päihdeongelmaisuus, köyhyys ja syrjäytyneisyys tai väkivaltaisuus.

Tunnen monia pessimistejä ja ruikuttamiseen taipuvaisia, joilla ei vaikuta olevan mitään ongelmia naisasioissaan. Velvollisuuksien välttelyssä itsekin te tänne kirjoittelevat miehet olette tainneet niiden tosi naistenmiesten olevan jokseenkin hyviä. Jopa väkivaltaiset miehet löytävät usein sen naisen itselleen - useammankin - koska ilmeisesti väkivaltaisen lapsuuden kokneilla mm. on taipumusta hakeutua yhä uudestaan vastaaviin ihmissuhdekuvioihin.

Miehen varallisuus ei ainakaan minulla voinut millään tavalla vaikuttaa valintaan, koska olimme molemmat sen verran nuoria, ettei kumpikaan ollut bvielä kerätä asemaa tai varallisuutta. Silti väität, että mieheni täytyy olla menestyksekäs, koska hän vakiintui jo varhain. Niiden heikompien miesten sanoit löytävän naisensa vasta myöhemmin.

Summa summarum: Koko kuviossa on niin paljon pelkkä epämääräisyyttä kaikessa tasojen määrittelyissä ym. kriteereissä, että tuntuu ennemminkin siltä, että ensin katsotte sen miehen naistilanteen, jonka jälkeen selitätte asian tuon miehen ominaisuuksilla. Mutta ennen tuon naismenestyksen tarkastelua, ette osaisia kuitenkaan kertoa niiden ominaisuuksien perusteella, mikä miehen status on tässä asiassa. Vasta menestyksen jo todennuttua osaatte väittää sen johtuvan juuri hänen tapauksessaan vaikkapa sosiaalisesta lahjakkuudesta tai rikkaudesta tai ties mistä, joka myös sopivasti kompensoi ne ei-tasokkaiksi luokitellut ominaisuudet. Niinpä ei haittaa teoriaanne ollenkaan, jos väkivaltainen tai päihderiippuvainen tai köyhä tai kouluttamaton tai ujo mies onnistuu saamaan naisen, koska aina on mahdollista selittää tuo anomalia häne muilla ominaisuuksillaan. Samoin kuin sen huonommin onnistuvan miehen, joka voi yhtä lailla olla rikas / puhelias / velvollisuuksistaan huolehtiva jne.

Koko selostus muistuttaakin horoskooppeja sikäli, että luonnehdintojen ylimalkaisuus antaa tilaa tulkita ne aina onnistuneiksi ja paikkansapitäviksi.

Ai mistäkö erot syntyvät? Seuraavassa tarina, joka saattaa valaista asiaa (tai sitten ei).

Pekka

Pekka tykkää seksistä. Hän käy viikonloppuisin baareissa ja kirjoittelee naisille nettideiteissä. Flaksi ei vain tunnu käyvän. Muutaman kerran Pekka on päässyt treffeille asti, mutta lopulta päätynyt vain kaveriksi.

Rahaa, aika ja vaivaa vonkaamiseen menee tolkuttomasti, mutta kuten sanotaan, lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan.

Liisa

Liisa ajattelee lähteä baariin kavereiden kanssa pitämään hauskaa. Pekka tulee iskemään Liisaa ja ilta päättyy seksiin! Pekan kuiva putki on vihdoin ohitse!

Feministinen markkinateoreetikko: "No niin, siinä se nähtiin. Kumpikin sai seksiä, eikä mitään eroa ole. Voimmekin päätellä, että naisilla ei ole seksuaalista valtaa."

Niin, mistä syntyvät ne Liisan onnistumiset, jotka eivät kuitenkaan ole kenenkään miehen onnistumisia? Jos Liisa on heteroseksuaali niin käsittääkseni aina hänen saadessaan myös joku mies saa. Vai lasketaanko tämä onnistumisen / epäonnistumisen määrä vain suhteessa siihen, kuinka usein kukin yksilö haluaisi seksiä? Silloin tosiaan saadaan valtava ero sellaisten yksilöiden välille, joista toinen on nymfomaani tai jatkuvasti "se mielessä" kulkeva seksiaddikti ja toinen vain tavanomainen tallaaja, jolle vaikkapa kohtuullisella frekvenssillä saatava vakiintunut parisuhdeseksi on vallan riittävää.

Lisäksi tässä ei huomioida sitä, mistä haluttomuus seksuaaliseen kanssakäymiseen jonkun kanssa johtuu. Eli jokainen vaikkapa satunnaisesta seksimahdollisuudesta kieltäytyvä nainen on vain haluton, vaikka kieltäytyminen johtuisi tarjolla olevan tilanteen vaarallisuudesta (lähtö tuntemattoman matkaan pienessä sievässä ilman takeita omasta turvallisuudesta tai miehen luonteesta). Kovasti yleisesti ihmetellään, jos nainen tosiaan innolla lähtee jatkoille tuntemattomien luokse ja pidetään käyttäytymistä kovin riskialttiina. Mutta tässä teidän kaaviossanne kieltäytymisen syyllä ei ole merkitystä, vaan se on vain naisen haluttomuutta ja vähäistä kiinnostusta seksiin - joten ilman jäämistä ei ole tapahtunut. Kai te myös samoin muistatte sitten laskea jokaisen raiskauksen sen tehneelle miehelle onnistumiseksi seksimarkkinoilla? Onhan siinä pili saatu perille ja nainen alle. Pointsit kotiin. Jokainen nainen, joka ei suostu iltahämärissä kulkemaan Kaisaniemen puistossa yksin, on vain miehiä kyykyttävä pihtaaja, vaikka siellä olisi seksiä tarjolla helpolla ja halvalla.

Jos pitää paikkansa se, mitä täällä on miehistä väitetty, että se on pojilla aina mielessä ja halua olisi jotakuinkin kaikkien näkyviin tulevien naisten kanssa, niin voi voi. Ei taida millään systeemillä olla näköpiirissä tilannetta, jossa ilman jäämisiä suhteessa moiseen tarpeeseen ei tapahtuisi. Ilmeisesti tässä todella teidän mielestänne tarkastellaan ainoastaan saantia suhteessa mielitekoihin. Tässä ei tietenkään minkäälainen itsehillintä tai kohtuullisuuteen pyrkiminen ole tarpeen. Eikä tietenkään seksikumppanille voi asettaa mitään kriteerejä, vaan kyse on vain haluttomuudesta, jos satunnaisseksi ei innosta. Teille on varmasti täysin käsittämätöntä uskoa, että nainen voisi tuntea seksuaalista tyydyttymättömyyttä jopa tilanteessa, jossa seksiä on tarjolla jossakin muodossa - vaikka sitten yhden illan hoitoina satunnaisten ravintolatuttavuuksien kanssa.

Eikä tietenkään tässä tule puhua sellaisista tilanteista, joissa nainen kyllä saa seksiä, mutta sen laatu ei vähimmässäkään määrin tarjoa tyydyttyneisyyden tunnetta. Eihän tällaisen nautinnollisen seksin etsiminen mitenkään rinnastu naiselle sen arvokkaan lohikalan pyytämiseen, jonka takia suuretkaan uhraukset (=kieltäymykset) eivät ole liiallisia. Ei toki, naisen pitää noukkia jokainen koukkuun tarttuva alimittainen pikkusinttikin, perata ja syödä, ennenkuin on lupa valittaa huonosta kalaonnesta. Viis siitä, vaikka se maistuisi mudalta ja olisi pelkkiä ruotoja ja nahkaa.

Esimerkissäsi taas kerran ohitat täysin sen, ettei sitä Liisaakaan onnista, jos hommassa ei ole mukana vähintään yksi mies perille saakka. Se, että Pekka ei saanut, mutta Matti kyllä, ei kai mitenkään ole tilanne, jossa nainen sai, mutta mies ei. Kuinka mones kerta Liisalla siellä ravintolassa tämä kyseinen kerta oli, kun hän sai? Kuka niillä muilla onnistumisen kerroilla oli partnerina, jos ei joku mies? Miksi tämän miehen onnistumiset eivät olleet laskuissa mukana? Vai lasketaanko Liisan kohdalla onnistumisiksi myös jokainen ilta, jolloin hän ei edes ollut ravintolassa - tai kenties kieltäytymisiksi, joissa hän näin käyttää seksuaalista valtaansa? Olenko minäkin nyt käyttämässä seksuaalista valtaani, koska en istu ravintolassa valmiina lähtemään sänkypuuhiin jonkun miehen kanssa? Miksiköhän en tunne tässä olevani vallan kahvassa? En saa mitään kicksejä sitä, kuinka joka sekunti kyykytän kaikkia potentiaalisia miespartnereita, jotka tälläkin hetkellä riutuvat seksinnälkäisinä?

Naiset harrastavat peräjälkeen seksiä yksien ja samojen YTM:n kanssa. Se ei kuitenkaan aiheuta eroa keskimääräisyyksissä, vaikka se nostaakin ATM:n ja KTM:n seksuaalisten suhteiden hankinnan kustannuksia.

Ahaa. Siis seksin saannissa onnistuminen todetaan siitä, kuinka monta partneria onnistuu saamaan, ei seksin saamisen määrästä yleensä. Yksi partneri on vain yksi, niinkö? No miksi sitten katsot, että nuo yhden ja saman hemmon kanssa muhinoivat naiset saavat paljon? Eiväkös hekin ole onnistuneet aika huonosti, koska partnereita - ja siis todisteita partnerin saamisesta - on vain se yksi?

Ero käy ilmi seksin hankinnan kustannuksissa. Eli esim. keskiverrolla miehllä seksuaalisten suhteiden hankinnan kustannukset ovat suuremmat kuin keskiverrolla naisella.

Minun on hirvittävän vaikeaa uskoa, että kaikki miehet luovat uraa, hankkivat rahaa ja ostavat moottoripyöriä ja näyttäviä autoja vain saadakseen naisia. Vai ostiko oma mieheni moottoripyörän muutama vuosi sitten siksi, että hän haluaa valloittaa itselleen rakastajattaren? Onko hän luonut uran busineksessä avioliittomme aikana vain, jotta hänen mahdollisuutensa seksimarkkinoilla paranisivat? Pitäisikö minun jo tätä kaikkea panostamista aiemmin vihittynä vaimona olla huolestunut siitä, että hän aikoo mittauttaa attraktiivisuutensa kohtapuoliin?

Miehet siis haluavat jääkiekkotähdiksi ja rockstaroiksi vain ja ainoastaan saadakseen naisia? Haluavatko myös homomiehet vastaavaa saadakseen miehiä? Selänne lienee oikea pukki, kun vielä ikämiehenä jaksaa takoa kiekkoa. Itse toiminnasta hän ei saa mitään irti, vaan kyse on puhtaasta välineellisestä seksihyödystä, niinkö? Mistä hemmetistä ilmestyvät ne uraohjukset, jotka jäävät mieluummin ylitöihin kuin rientävät kuittaamaan työnsä tuotokset vaimon seksipalveluina heti alkuillasta?

Naisten kohdalla taas kaikki panostus on mitätöntä tässä mielessä, koska miehet väittävät, ettei sillä ole parin löytämisessä mitään merkitystä. Naisethan saa aina jonkun kuitenkin. Eihän naisilla oikeasti ole mitään halua parantaa suhteellista asemaansa muihin naisiin nähden, koska oikeastaanhan se jääkiekkotähti tai toimari on ihan yhtä hyvä jätkä kuin raksamies, koska nainen saa seksiä molemmilta, niinkö? Taas kerran tämä naisten panostus katsotaan vain naisen omaksi valinnaksi (ja lopulta jokseenkin turhaksi), koska mies arvioi, ettei se miehen tasokkuus ole naiselle merkittävä asia, koska miehelle itselleen riittää seksiin oikeastaan kuka tahansa. Silti jostain syystä ne attraktiiviset miehet saavat parhaat naiset. Mutta ei siiitä kannata välittää, koska sopivassa tilanteessa ne antaa myös heikommille. Pimeässä kelpaa eukko (aukko) kuin eukko (aukko). Koska nainen hlautessaan pääsee aina jonkun yhden illan hoidoksi, hänen kaikki panostuksensa tulevan miehen tasokkuuteen ovat tässä mitättömiä ja miehen panostuksiin vertailukelvottomia.

Eli naisten panostuksissa ei lähtökohtaisesti lasketa sitä kauneuteen ja ulkonäköön panostamista. Ei siis tarvitse välittää edes sen rahallisesta arvokkuudesta. Miehen komea auto lasketaan panokseksi, mutta naisen kampaajakäyntiä tai kauneusleikkausta ei. Miehen uravalinnat ovat vain seksimarkkinatason kohottamista, mutta nainen tietenkin hankkii yhteiskunnallista asemaa, rahaa tai koulutusta vain omaksi ilokseen. Tai välttelee niitä pelätessään rikkauden ja korkean aseman karkoittavan miehet, joille naisen menestys aiheuttaa erään elimen pahaa veltostumista. Mutta sekin on vain naisten omia juttuja, ei niitä tässä kohtaa lasketa. Ainahan se jonkun saisi, joten turhaan se miettii, kenet haluaa. Kenen tahansa pitää kelvata, sillä onhan kuka tahansa mies sentään aimo saalis. Miehet ovat aina lohia, ei heissä ole alamittaisia pikkusinttejä ollenkaan. Jos mies kuin mies eikelpaa, on vain omaa tyhmyyttä yrittää panostamalla kohottaa mahdollisen saaliin tasoa. Ei lasketa. Miehet kyllä saavat panostuksellaan toki hakea mm. seksikumppanien määrän tai laadun lisäystä ja se tietenkin lasketaan täysimääräisesti - kuten kaikki panostukset vaikkapa omaa mukavuutta siinä sivussa kätevästi kohottavaan rahan haalimiseen.

Kyse on kummastakin, eli...

1. Miesten ja naisten välisistä eroista markkinatilanteessa.
2. Miesten (ja naisten) keskinäisistä markkina-arvoeroista

Kyse on siitä, että miehille aiheutuu suuremmat kustannukset seksuaalisten suhteiden hankinnassa. "Onnekkaat" miehet eivät itse asiassa ole onnekkaita, vaan he ovat tehneet usein valtavan työmäärän statuksen hankkimiseksi.

Miksi jo parinsa löytäneet miehet eivät siis lopeta heti sen statuksensa kasvattamista, kun se kumppani on löytynyt? Jos se kerran on vain pelkästään tuota varten viriteltyä toimintaa?

Ei se tuota naisten seksuaalista valtaa. YTM:n partnerimäärän rajoittaminen lisäisi miesten välistä tasa-arvoa, mutta se ei poistaisi kuitenkaan sitä asiaa, että seksin hankinnan kustannukset olisivat edelleenkin miehille suuremmat.

Pitäisikö naislta kieltää opiskelu ja työuran teko, jotta miesten kustannukset tulisivat alemmas? Pitäisikö urheiluautojen hintoja laskea samasta syystä?

Tarkoitatko, että naisten seksuaalinen vapaus pitäisi kumota ja naiset jakaa miehille tasan väkivalloin? No, se olisi ainakin yhden sortin tasa-arvoa.

Tai ehkä miesten pitäisi lopettaa typerä haaveilu, jossa maailma on pullollaan haarat levällään halukkaita naisia, joille kelpaa myös mykkä, rahaton, työtön ja rähjäinen kaveri. Tällaisessa maailmassa kyllä ajauduttaisiin ilmeisesti pahaan taloudelliseen lamaan, koska kaikki miehet heti lopettaisivat työuransa ja muut aktiviteetit seksiin keskittyessään. Ja naiset vastaavasti eivät muuta ehtisi.

Naiselle muuten erittäin suuri kustannus parisuhteilussa on kuormittava raskaus ja äitiys. Ai niin, eihän se tietenkään mitenkään liity mieheen tai pariutumiseen. Sehän on tästä täysin irrallinen naisen omia intressejä pelkästään palveleva toiminto. Sen tuomilla riskeillä ja uhrauksilla (mm. työmarkkinoilla) ei ole minkään valtakunnan tekemistä seksimarkkinoiden ja parinvalintatapahtumien kanssa. Ei naisten valikoivuus tietenkään siihen mitenkään liity, että raskauksien määrä on heille paljon orjallisempi kuin miehille.
Kuka hullu nainen koskaan miettisi miehen mahdollista kykyä elättää perhettä muussa mielessä kuin vain hemmon attraktiivisuusvalttina? Jos naisten seksuaalista valtaa ei olisi näin paljon, asia ei kiinnostaisi heitä pätkääkään. Eihän sillä ole mitään käytännön merkitystä, vaan se on puhtaasti seksimarkkinapelin pelimerkki, jonka tarvittaessa voisi korvata vaikka komeanvärisillä pyrstösulilla. Eihän ihminen tässä mielessä ole mikään biologinen olento, koska e-pillerit on keksitty.

Tässä tulee nyt uusi käsite, eli "onnistuminen seksin saannissa".

Onnistuminen tarkoittaa yksilön kohdalla sitä, että hän saa sellaisia seksuaalisia suhteita, mitä hän haluaa. Eli

1. Haluamansa partnerin
2. Oikean lukumäärän partnereita
3. Oikeaan aikaan

Jotta seksuaalissa suhteissaan voisi onnistua, henkilöllä pitää olla seksuaalista valtaa, joka antaa hänelle valinnanvaraa.

Mutta entäs ne kaikki naiset, jotka eivät ota tarjolla olevia miehiä, koska ne eivät ole heidän haluamiaan tai tarjoudu oikeaan aikaan? Miksi heidän kokemuksensa seksuaalisesta epäonnistumisesta jatkuvasti mitätöidään väittämällä, että oikeastaan he vain ovat liian kranttuja? Miten voi olla liian kranttu ja siksi jättää kaikki toiveet täyttävä mies ottamatta? Saavatko naiset jotain perverssiä nautintoa miesten hylkäämisestä? Tässä on nyt jokin totaalinen käsitehämmennys. Niin monesti ne naisten mahdollisuudet on selitetty sillä, että jonkinlaisia miehiä on aina tarjolla. Nyt kuitenkin onnistumiseen vaaditaan myös sopivan kumppanin saanti, kuka tahansa ei ole onnistuminen.

Entäs ne toiveiden miehet? Onko tässä jokin yläraja, jonka jälkeen toiveiden määrä on liiallinen, joten niissä epäonnistumisia ei lasketa? Eikö silloin myös pitäisi olla jokin yläraja sopivalle määrälle miehisiä toiveita seksipartnereiden tai seksikertojen määrässä? Ettei katsota epäonnistumiseksi sitä, että sai vain kolmelta naiselta, mutta olisi halunnut kymmeniltä. Tai ettei ole epäonnistuminen, jos kuitenkin saa ainakin kerran viikossa, mutta vonkaa vaimoltaan joka ilta useita kertoja?

Onko siis niin, että kun haluaa enemmän, tulee enemmän epäonnistumisia ja jos haluaakin vähemmän, tulee vähemmän epäonnistumisia? Halunsa määrällisen sopivuuden määrittelee itse? Mutta naisten sopivan haluamisen tason määrittelee kuitenkin mies, joten liikaa haluava nainen ei epäonnistu, vaan on vain liian kranttu?

Jos nainen haluaa satunnaista seksiä julkkiksen kanssa ja saa sitä, kyse on onnistumisesta. Jos nainen haluaa pitempää suhdetta, mutta ei saa, kyse ei ole täydestä onnistumisesta.

Entäs jos nainen ei halua seksiä julkkiksen kanssa, vaikka saisikin, vaan hakee ihan toisen tyypistä miestä, jota ei löydä? Onko hän silloin liian kranttu vai epäonnistuja? Täällä mielestäni on ollut ilmassa väite, että hän on vain liian kranttu. Samoin hän on liian kranttu, jos suhteessa pelkkä seksin saaminen ei riitä, tai minkä tahansalaisen seksin saaminen. Onko tässä teoriassa siis olemassa näitä, saisi-jos-kelpaisi -naisia, joiden epäonnistumiset lasketaan epäonnistumisiksi vai lasketaanko heidät (ja millä perusteella) onnistujiksi?

Jos mies haluaa seksiä kymmenien missityyppisten naisten kanssa, mutta joutuu tyytymään karaokeblondiin kuukausien vonkaamisen jälkeen, niin ei sitä voi oikein onnistumisena pitää.

Voiko vastaavan tilanteen sitten naisenkaan kohdalla laskea onnistumiseksi?

Jos seksuaalinen valta puuttuu, niin onnistumisiakaan ei tule.

Eli naisella ei ole riittävästi seksuaalista valtaa, jos hän jatkuvasti epäonnistuu yrityksessään valloittaa tunnettu rocktähti?

Nuo asiat toki itsessäänkin mukavia, mutta asiahan ei ole mitenkään ristiriidassa evolutiivisen motiivin kanssa. Ihan samalla tavalla naiset kaunistautuvat ihan "omaksi ilokseen". Psyloginen lähimotiivi ei ole välttämättä ristiriidassa evolutiivisen selityksen kanssa.

Joten kaikki naisten kaunistautumiseen ja itsensä haluttavaksi tekemiseen laitettu panostus pitää laskea nimenomaan panostukseksi seksin saamiseen? Ei ole merkitystä sillä, jos niistä nauttii myös ihan muuten vain.

Kirjassa sanotaan seuraavasti: "Bussin mukaan naiset taistelevatkin toisiaan vastaan kauneudessa. Naiset parantelevat kauneuttaan muiden naisten kustannuksella, koska se parantaa heidän mahdollisuuksiaan hankkia itselleen tavoiteltu kumppani. Naisten kauneuden tavoittelu ja kauneuden kilpavarustelu voidaankin nähdä naisten keskinäisenä taisteluna miesten tarjoamista resursseista, jossa kauneimmat naiset saavat vaihdettua seksuaalisuutensa sosiaalisessa vaihdossa eniten resursseja tarjoavien miesten kanssa. (1996, 13.) Miesten hallitsemien arvokkaiden resurssien tavoittelu tuottaa kuitenkin naisille kustannuksia kauneudenhoidossa ja kauneuden kilpavarustelussa."

Suurin osa naisten käyttämästä panostuksesta kuluu aivan toisarvoisiin seikkoihin markkina-arvon kannalta, kuten meikkaus ja pukeutuminen.

Ensin siis lainaat tekstiä, jossa naisten kaunistautuminen todetaan taisteluksi parhaista miehistä. Sen jälkeen kuitenkin väität juuri noita keinoja merkityksettömiksi. Perustele.

Jos nainen panostaa de facto kauneuteen ja ulkoiseen habitukseen saadakseen parhaimman tason miehen, ei liene mitään merkitystä tuon panoksen suuruuden arvioinnissa sillä, tuottaako panostus halutun tuloksen. Yhtä lailla voin väittää, ettei mieheni panostuksia työuraan voida ollenkaan laskea panostuksiksi seksuaaliseen onnistumiseen, koska en ole ruvennut häntä niiden kautta yhtään enempää himoitsemaan, eikä muitakaan naisia ilmeisesti ole niillä voitettu. Niitä ei siis voida mitenkään laskea panoksiksi. Sama karsinta pitää tehdä kaikkien miesten kohdalla ja hyväksyä vain tuottoista panokset, niinkö? Jokaista moottoripyörää ei siiis voikaan automaattisesti laskea miesten panoksiski, vaan ensin pitää osoittaa niiden toimivuus ja hyödyllisyys kohonneina seksinsaamisen lukuina kunkin yksilön kohdalla.

Hassua, että markkinoilla yleensä ei ajatella, että tuottamaton investointi ei olisi investointi ollenkaan. Miksiköhän tässä näin pitää ajatella?

Rahaa tarvitaan hengissä pysymiseen. Noiden asioiden saaminen ei kuitenkaan nosta kovin paljoa naisen seksuaalista marrkkina-arvoa, kun miehillä vaikutus voi olla dramaattisen suuri.

Väitätkö tosissasi, ettei naisen haluttavuuteen esim. kymmenien kilojen ylipainolla ole dramaattisen suurta vaikutusta? Väitätkö, että sadan kilon keijut ovat aivan samalla viivalla missimittaisten kanssa kisatessaan siitä, kuka valloittaa kuuluisan jääkiekkoilijatähden? Ihan vain lämpimikseen miehet haaveilevat Angelina Joliesta tai Jennifer Lopezista, mutta oikeassa elämässä heille olisi Tarja Halonen tai Sirkka-Liisa Anttila täsmälleen yhtä haluttava kumppani, jos vierekkäin tarjolle asetettaisiin?

Aika monet lössähtävätkin parin saatuaan (kuten myös itse). Toisaalta esim. työttömäksi joutuminen voi johtaa eroon. Statuksen kasvattaminen voi avata tien vihreämmille markkinoille ja antaa "vakuutuksen", jos ero tulee.

Olenhan minä kuullut, että miehillä on aina se mielessä. Mutta että kaikkia kohtuullisessa kunnossa itsensä pitäviä ja urallaan avioitumisenkin jälkeen haasteita etsiviä todella ajaa vain seksuaalinen draivi ja halua löytää uusi entistä ehompi kumppani vanhentuvan tilalle? o_O NSV:tä on pidetty jotenkin naisvastaisena, mutta kaikkein pahimmin se tuntuu kohtelevan miehiä, jotka kutistuvat sen käsittelyssä pelkiksi seksiä etsiviksi eläimiksi, joilla ei elämässään mitään muita tavoitteita, haluja tai päämääriä ole. Jokainen merkittävään asemaan päässyt mies on siis vain etsimässä näillä teoillaan seksiä? Mahtoi Einsteinia himottaa ihan hirvittävästi, kun sen suhteellisuusteorian päätti kehittää? Darwin patikoi siellä saarilla linnunmunia ihmettelemässä vain, koska panetti niin pirusti?

Markkina-arvo (jos tarkoitit tasolla sitä) on seuraus kysynnästä markkinoilla. Siten on virheellistä liittää taso yksittäisen ihmisen mielipiteeseen.

VRT. Ihmiset pitävät erilaisista autoista. Siitä huolimatta autolla on hinta, eli markkina-arvo, joka ei ole riippuvainen yksittäisen ihmisen mielipiteestä.

Mutta, mutta - mekään emme ostaneet sellaista autoa, johon meillä maksimissaan olisi ollut varaa, vaan sellaisen auton, joka sopi siihen tarpeeseen, joka meillä sattui olemaan, ja joka siinä tyypissä tarjosi meidän käsityksemme mukaan hyvän hinta-laatu-ominaisuudet -kombinaation. Miksei pariutumisessa tapahtuisi samaa? Miksi kaikkien pitäisi ehdottomasti haluta mersuja ja myös niitä hankkia, vaikka oikeastaan omaan elämäntilanteeseen sopii paljon paremmin pieni kauppakassi Nissan Micra? Miksi "tyytyminen" Nissan micraan olisi epäonnistuminen, jos se kuitenkin palvelee juuri niitä omia tarpeita ja hieno mersu olisi ihan liian näyttävä ja iso?

Kuten autoissa, taitaa myös parinvalinnassa vallita paljonkin eroja näissä ostopäätökseen johtavissa arvostuksissa miesten ja naisten välillä. Saattaa olla, että harvemmin se mies haluaa mieluummin pienen ja halvan (mutta ehkä helpommin parkkeerattavan) auton kuin nainen. Nainen ei ehkä tyypillisesti välttämättä autossa arvosta aivan miehen tapaan moottorin tehoa tai urheilullista ulkonäköä, mutta kiinnittää huomiota lastenistuimen helppoon kiinnitykseen ja auton kivaan väriin. (Stereotypioita, mtta nehän tässä keskustelussa jylläävät muutenkin.) Itse taas haluan auton, jossa keskimääräistä pienempänä saan istuimen säädettyä siten, että yletyn painamaan jarrun pohjaan saakka. Eli aivan henkilökohtaisiakin ja täysin henkilökohtaisista tarpeista johtuvia vaatimuksia on niin autoissa kuin pareissakin. Auton sentään voisi myydä aina edelleen, mutta miehen / naisen jälleenmyyntiarvo on exälle merkityksetön.

Eli toki voidaan väittää, että ihmisillä on jokin suhteellinen arvo seksimarkkinoilla, mutta siitä ei voida tehdä päätelmää, että ns. arvokkaalle pakit antava on nirso. Hänellä kun voi olla täysin omia henk.kohtaisia syitään tähän. Niinpä mersukauppiaskaan ei väitä, että häntä jotenkin sorsitaan, jos joku lompakko pullollaan valitseekin "vain" Opelin. Opelit ja Nissanit menevät erinomaisen hyvin kaupaksi. Ei ole mitenkään kirkossa kuulutettua, että mersuja myymällä on markkinoilla muita paremmassa asemassa. Toyotoja myymälläkin voi rikastua. Toisaalta mersut saattavat jäädä myymättä. Miksi siis tämä tuotteen arvostus seksimarkkinoilla onkin ainoa varteenotettava tarkasteltava asia? Eihän näin ajatella muutenkaan kaupankäynnissä. Yleensä markkinoilla korkea hinta on myös haitta ja matala hinta etu. Hinta-laatu-suhde pyritään optimoimaan ja kauppiaalle merkittävintä on sen oman myyntikatteen suuruus. Mutta NSV ei tietenkään viitsi yrittää soveltaa markkinamekanismeja tältä osin parisuhdemarkkinoihin, vaan ottaa käyttöönsä vain omaan agendaansa sopivat puolet muut unohtaen. Niinpä nämä vertailut ovatkin vain tarkoitushakuista oman näkemyksen pönkittämistä. Siksi NSV ei kysy mitään myyntikatteesta tai hinta-laatu-suhteesta tai kuluttajalle tarpeellisten / tarpeettomien ominaisuuksien tarjoamisesta.

NSV käsittää naisen hakevan miehessä lähinnä statusarvoja, mutta mies taas hakee sen mukaan naisessa lähinnä käyttöarvoa. Kun nainen yrittää selittää tekevänsä valintoja myös käyttötarpeidensa perusteella, hänen väitteensä kumotaan sillä gallupilla, jossa naisten enemmistö asettaa mersun autojen ykköspaikalle. Kun nainen väittää myös miesten arvostavan eniten mersuja (joten ne naistoyotat eivät olekaan automessujen suosikkikohde), mies sanoo kyllä ajelevansa tarvittaessa millä tahansa kaaralla, joka vain kulkee, koska tärkeintä on päästä perille. Joten toyotanaisen ei pidä valittaa. Kyllä käytetyt toyotatkin aina saadaan kaupaksi - vaikka romuttamolle.

Seksi on tavallaan naisen maksamaa palkkaa.

Miesten tarjoama seksi on lähes arvotonta, koska sitä on naisille tarjolla rajattomasti. Arvottomalla asialla on paha maksaa.

No, jos se miehen naiselle tarjoama seksi on täysin arvotonta, niin mikäs se miehen tälle naistyönantajalleen tuottama arvo oikein on? Mikä on se "työsuoritus", josta nainen tuota seksipalkkaa miehelle maksaa? Erityisen kiinnostava olisi kuulla, mikä on miehen työnantajalleen tarjoama työsuoritus yhden illan suhteissa, kun se ei voi olla tuo akti itse. Se kun on arvoton. Ei kai naisen sentään tarvitse sitä palkkaa tyhjästä maksaa?

Tunnen myös aika vähän työnantajia, jotka itse nauttivat palkanmaksusta. Vai oliko tässä oletus, että seksi naiselle on todella pelkkä kulunki, ei mitenkään nautinnollista tai haluttua?

Tosin tässä on nyt se ongelma. että itsekin aiemmin luonnehdit sellaisen henkilön tarjoamaa seksiä epäonnistumiseksi seksin saannissa, jolta sitä seksiä ei toivota. Onko siis naisille todella tarjolla rajattomasti seksiä sellaisilta miehiltä (rikkailta, komeilta, supliikkimiehiltä, rocktähdiltä), joilta he sitä toivovat saavansa vai nytkö ei enää olekaan väliä omilla toiveilla, vaan kaiken pitää kelvata tyyliin "raha ei haise"? Vai eikö näitä oman teoriasi eri väitteitä voikaan soveltaa yhtäaikaisesti, vaan vain kutakin yksityiskohtaa kerrallaan muut unohtaen? Yksi pätee, mutta vain jos ne muut samalla unohdetaan. (Noinkohan tosiaan kovin monelle miehelle naisen saaminen todella on hirveän vaikeaa, jos mitään kriteerejä ei ole, vaan ihan kuka tahansa kelpaa.)

Työnantajakaan ei aina voi käyttää valtaansa työnhakijoihin nähden rajatta. Usein on niin, että niitä kaivatunlaisia työntekijöitä ei olekaan yllin kyllin tarjolla. Olen kuullut sellaisestakin, ettei terveyskeskukseen saada lääkäreitä millään palkalla, mitä kunta voisi heille tarjota. Bussinkuljettajistakin on ollut vastikään pulaa. Onko sellaisessakin tilanteessa työnantaja "kukko tunkiolla" vain sillä perusteella, että kunnassa kuitenkin on työttömiä? Tai että työttömiä lääkäreitä on kyllä muutaman sadan kilometrin päässä, mutta he eivät suostu muuttamaan? Onko siis se aivan tietynlaista miestä etsivä nainen runsaudenpulassa vai olisikohan tarjolla lsuurimmaksi osaksi epäkelpoja ehdokkaita?