Tuotteliaisuuden suhteellisuus

Jos kaikki maailmassa julkaistavat uutuusjulkaisut voitaisiin asettaa jonoon, tämä jono pitenisi 140km tunnissa, eli 38,9 metriä sekunnissa. Jos oletetaan että kaikesta julkaistusta tekstistä 99,9% on puhdasta roskaa, laadukkaiden julkaisujen määrä kasvaisi silti 39 senttimetriä sekunnissa, eli noin 140 metriä tunnissa. Vaikka roskaksi oletettaisiin 99,999% kaikesta tuotetusta tekstistä, tiedon kasvunopeus on silti aivan liian suuri yhden ihmisen sisäistettäväksi. Yhdessä sekunnissa ihminen ei ehdi lukea edes kolmea riviä tekstiä. Kirjoittamisessa tahti on vielä hitaampi, sillä paraskaan kymmensormijärjestelmän hallitsija ei ehdi tuottamaan kuin 5 merkkiä sekunnissa, virheenkorjaus ja oikoluku huomioonottaen.

Vaikka samassa kirjoittajassa yhdistyisi maailman nopein ja laadukkain kirjoittaja (mikä on täysin mahdoton yhtälö), tämän osuus kokonaisuudesta on silti niin pieni, ettei sitä oikeastaan kannata edes mainita. Sama pätee lukemisessakin, sillä vaikka maailman aktiivisin lukija onnistuisi jotenkin saamaan käsiinsä vain laadukkaita julkaisuja, hänen tietomääränsä ei voi koskaan nousta mihinkään mainittavaan osaan kaikesta saatavilla olevasta laadukkaasta tiedosta.

Tämä ei suinkaan ole tietämättömyyden puolustuspuhe, eli jos joku luulee minun kannattavan täydellistä eristäytymistä saatavilla olevasta tiedosta, hän on väärässä. Tarkoituksenani on vain arvostella niitä, jotka uskovat olevansa kaikkien mahdollisten elämän alueiden erikoisasiantuntijoita, tai jotka kuvittelevat oman tuotteliaisuutensa jotenkin edesauttavan hänen uskottavuuttaan kirjoittajana.

Vieläkin naurettavampaa on, että tuotteliaat ihmiset tottuvat muodostamaan mielipiteitä pinnallisenkin tiedon perusteella, eikä sanapari ”en tiedä” sisälly heidän käsiteluetteloonsa. Jos heiltä kysyy ”kertokaa USA:n ja Meksikon välisestä kauppapolitiikasta” tai ”mitkä olivat pääasialliset syyt Saksan häviöön länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa”, todennäköisesti he innostuvat esitelmöimään aiheesta pitkään, vaikka heidän todelliset tietonsa perustuisivat yläasteen historiankirjaan tai kaksi vuotta sitten luettuun lehtiartikkeliin.