Useimmat esimiehet pääsevät asemaansa aivan muiden avujensa kuin loistavien johtamistaitojensa ansiosta.Tutustuin aamulla uuteen pomooni. Murphyn laki astui kuvioihin sillä tavoin, että olin juuri sinä aamuna saapunut minusta riippumattomasta syystä töihin myöhässä - kokonaisen kolmen minuutin verran. Äijä piti minulle luennon ajallaan saapumisesta, jonka kuuntelin ääneti. Kokemus kun on opettanut ettei selittämisestä ole mitään hyötyä. Näiden aikataulunatsien kalloon kun ei mahdu, ettei satunnaista kolmen minuutin myöhästymistä kannata rinnastaa muuhun työssä pärjäämiseen. Aivan sama asia olisi suuttua muuten pelkkiä kymppejä saaneelle oppilaalle yhdestä käsityön nelosesta, ja arvostaa pelkkiä kutosia saanutta alisuoriutujaa enemmän. Mutta ei. Tietenkin projektien kunnollinen ja huolellinen loppuunsaattaminen on vähemmän tärkeää kuin se, että saapuu joka aamu ajoissa töihin. Viis muusta.
Henkilökohtaisesti halveksun lähes kaikkia holhoavia esimiesasenteita, kuten juuri edellämainittua minuuttien kyttäämistä. On selvää että joidenkin on pidettävä naruja käsissään, hoidettava juoksevista asioista ja delegoitava hommia eteenpäin, mutta lähtökohtaisesti esimies-alainen suhteen tulisi olla tasa-arvoista, kokonaisuuden huomioivaa ja molemminpuoliseen kunnoitukseen perustuvaa. Asioiden hyvään hoitoon tarvitaan kaksi ihmistä, riitelyyn vain yksi. Olen jo kauan sitten tehnyt periaatepäätöksen, etten arvosta lillukanvarsijohtamista pätkän vertaa. Jos esimies haluaa minun keskittyvän enemmän epäolennaisuuksiin kuin varsinaiseen työhön, niin olkoon sitten niin, mutta täydellistä työpanostani hän ei saa. Vaikka tämä maksaisi sitten koko työpaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti