torstai 31. joulukuuta 2009

Vuosi vaihtuu

Toivottavasti tulevasta vuodesta vähintään yhtä hyvä kuin kuluneesta.

-Sain töitä vaihtelevassa määrin lamasta huolimatta.
-Heinäkuussa syntynyt poika on terve ja kasvaa hyvin.
-Parisuhde luistaa.

Mitä muuta mies voisi enään toivoa?

lauantai 26. joulukuuta 2009

Rikos. Paikka. Tutkinta.

Kaikki C.S.I. Las Vegas:ia kaveripiirissäni fanittavat sanovat sarjan menneen pilalle Grissomin, Saran ja Warrickin poistuttua sarjasta. Tässä oma arvioni näistä fiktiivisistä pollareista:

Grissom. Mukafiksuja syvällisyyksiä suoltava hyönteistutkija.
Sara. Elämänsä rikospaikkatutkinnalle uhrannut vaihtoehtoihminen.
Warrick. Mitäänsanomaton toteemipaalu.

Minusta kaikkien noiden poistuminen vain paransi sarjaa.

torstai 24. joulukuuta 2009

Yöni murmelina

Eilen olo tuntui jo kohtuullisen terveeltä, mutta viime yönä sairastin vielä jonkinlaisen jälkitaudin. Kuume nousi uudelleen ja olo oli varsin helvetillinen. Kuume on hyvä asia, koska se auttaa taudin poistumista kehosta. Nukkuminen kuumeessa on sen sijaan täysin perseestä, kun ainakin allekirjoittaneella yksi ja sama uni pyörii playbackkinä koko yön.

Kuvitelkaa katsovanne telkkarista samaa noin viideltä minuutin mittaista pätkää monta tuntia putkeen, niin tajuatte mitä tarkoitan. Jospa ensi yö menisi jo paremmin..

Ai niin, ja hyvää joulua.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Huonon olon syy selvisi

Kun taisin juuri sairastaa sen kuuluisan possunuhan. Pari päivää oli lievää kuumeilua, ja nieleminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta ei tämä ollut ainakaan allekirjoittaneen kohdalla läheskään niin paha tauti kuin mitä median hysterisoinnista olisi luullut.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Yön ritari

Yöllä heräilin useaan otteeseen, en vain tiedä miksi. Joulustressiä varmaan, mutta onneksi myös joululoma alkaa ensi viikolla. Vielä kun pomo myöntäisi vapautuksen erinäisistä rästitöistä jotka joudun käymään läpi joulun aikana. Lienee ehkä liikaa vaadittu, parempi tehdä vain työnsä kyselemättä.

Savolainen McDonaldsilla

Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa...
- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo, tästä on kyllä jo maku männy.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomii ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No eikös se ou se systteemi, jossa on pihivi ja kaks kuorta.
Pitäishän se teijän tiällä tiettee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön harvakseltaan.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vuan eilleen, mutta maku, se on kyllä jo männy.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen.

- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... mutta kanelin suap jättee poikkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkkee nyt
vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, jotta tällasta palvelluu. Taijanpa sitte jättee
tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon........!

torstai 17. joulukuuta 2009

Kaveriin pitää voida luottaa

Aloitin aikoinaan koulun ja tutustuin jo aloituspäivänä uuteen ihmiseen. Hän oli ihan mukava tapaus ja meistä tuli jonkinlaiset kaverukset. Kuukauden päästä koulun aloittamisesta uusi kaverini kysyi heti aamusta lähtisinkö hänen kanssaan läheiselle grillille syömään. Sanoin etten voi lähteä, koska olin unohtanut lompakkoni kotiin. Paitsi siinä tapauksessa että kaverini lainaisi minulle rahaa seuraavaan päivään asti. Hän meni vaikeaksi ja vastasi ettei periaatteestakaan lainaa rahaa kenellekään. Sanoin asian olevan ok, pärjäisin kyllä päivän ilman sapuskaa. Hieman ennen ruokatuntia kaverini kysyi minua uudestaan syömään, johon tietysti vastasin ettei minulla ole edelleenkään rahaa. Hän mietti hetken aikaa ja sanoi voivansa lainata rahaa tämän kerran. Kävimme grillillä, maksoin velkani seuraavana päivänä. No problem.

Kului puolisen vuotta. Puolisoni soitti minulle hädissään kaupungilta ja ilmoitti tarvitsevansa kiireellisesti 50€ rahaa, jonka minun olisi pitänyt tuoda hänelle. Olin kuitenkin sellaisessa paikassa, ettei rahantuonti olisi siihen hätään mitenkään onnistunut. Tilisiirto oli myös poissuljettu vaihtoehto, koska tilimme olivat vielä tuolloin eri pankeissa. Koska ympärillä oli iso liuta opiskelijoita, kysyin olisiko kenelläkään halua lainata tuota summaa siten, että raha siirrettäisiin puolisoni tilille ja minä maksaisin rahan takaisin samana iltana omalta tililtäni. Rahat olisivat teknisesti ottaen lainassa muutaman tunnin, mutta näkyisivät lainaajan tilillä vasta kahden vuorokauden kuluttua. Parikin halukasta lainaajaa löytyi, mutta ainoa jolla oli tili oikeassa pankissa, oli tämä samainen kaverini jolta lainasin aikoinaan vitosen. En tiedä vaikuttiko ryhmäpaine vai mikä asiaan, mutta kaverini suostui pienen taivuttelun jälkeen lainaamaan meille tarvitsemamme summan ja hän suoritti tilisiirron kahvitauolla. Kiitin häntä, maksoin lupaukseni mukaisesti velkani pois heti samana iltana ja lähetin vielä ruutukaappauksen maksustapahtumasta. No problem.

Kului hieman toista vuotta. Koulu oli loppunut jo jonkun aikaa sitten ja pidimme kaverini kanssa edelleen satunnaista yhteyttä. Huomasin eräänä päivänä olevani ilman rahaa ja kauppaan piti päästä. Tilipäiväkin oli harmittavasti vasta muutaman päivän päässä. Mietin keneltä voisin lainata pikaisesti paalua ja mieleen tuli juuri tämä samainen kaverini. Soitin hänelle ja käytiin seuraava keskustelu:
-Terve. Aloin sellaista soittamaan, että voisitko mitenkään lainata minulle viittäkymm..
Pidemmälle en sitten ehtinytkään, kun puhelimesta alkoi kuulua hysteerinen mylvintä.

Houston, we have a Problem.

Hän ei kuulemma ollut mikään pankki, rahanlainaaminen ei kuulunut hänen periaatteisiinsa ja sitäpaitsi olin muutenkin kuulemma kerjäämässä jokapäivä rahaa. Kuuntelin vuodatusta mykistyneenä ja suljin puhelimen kesken kaiken. Aloin miettiä asiaa. Jokapäiväistä?!? Mitä vittua? Ymmärtäisin, jos olisin harrastanut systemaattista pummaamista, mutta kaksi rahanlainausta vuosien aikana tuskin kuuluu tähän kategoriaan. Summatkaan eivät olleet niin valtavia, että tästäkään ei voinut olla kyse. Ja mikä vitun periaate?!? Jos ihminen sanoo ettei jokin sovi hänelle, niin silloin hän ei myöskin elää kuten opettaa, eikä vain teeskentele.

Jälkikäteen juttu tietysti nauratti, mutta yhteydenpito loppui silti tuohon. Jokaisella on omat kriteerinsä millä valita ystävänsä, mutta minusta ”ystävä” joka kieltäytyy auttamasta pienissä ongelmatapauksissa ei ole ystävä lainkaan, vaan pelkkä itserakas opportunisti.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Ollako vaiko eikö olla

Tyypillinen naiseton kastematomies valittaa kuinka miten turhaa naisia on edes yrittää lähestyä, kun aina tulee pakit. Samaan aikaan nämä Notre Damen kellonsoittajat väittävät että heillä on varaa hylätä jopa puolet naisista pelkän ulkonäön perusteella. Kun päättely viedään johdonmukaiseen loppuun tulos on: kauniit muijat eivät anna, rumia ei haluta lähestyä ja selibaatti vituttaa. Seuraava kastematomiehen päättely sai kuitenkin jopa minut hiljaiseksi:
Vaikka amikset saisivat enempi pillua, entä sitten?

Jos ajatellaan itsekkäästi, tuoreimpien panokokemusteni pohjalta voin todeta seksin olevan vain äärimmäisen jännittävä harrastus. Eräänlainen lievähkö huume, johon on luonnostansa koukussa.  (Tietenkin extra-koukuttavana elementtinä on nautinnon tuottaminen toiselle ja naisen seksuaalisuuden "kontrollointi").  Lisäksi seksi on varsin yksinkertaista, siinä on helppoa olla hyvä
(tai sitten itselleni osui vain hyvä opettaja). Tietenkin omat ja toisen fyysiset avut sekä mielikuvitus/kekseliäisyys, huumorintaju, luonteiden sopivuus ja tietenkin pahanlaatuinen pervous tuo jännää lisää.  :-P

Missään tapauksessa kyseessä ei ole elämää suurempi asia, mistä kannattaisi amiksille olla kateellinen. (vaikka flaksin käyminen amikselle on helvetin epäreilua.)













Kiinnostuneet voivat googlata tekstin alkuperäisen kirjoituksen, jonka kirjoittajalle sanoisin: yrittäkää nyt jo saatana vieköön päättää onko se pilluttomuus elämän suurin tragedia, vai onko pillun saaminen vain eräänlainen jännä sivutoiminen harrastus, johon osallistuvia ei ole mitään syytä kadehtia.

This world may have failed you, It doesn't give you reason why. You could have chosen a different path in life.
-Within Temptation, Angels

lauantai 12. joulukuuta 2009

City-lehden kansalaistaito

City-lehden jutuista 95% on turhia ja hyödyllisetkin ohjeet ovat joskus harhaanjohtavia. Kansalaistaito: käynnistä auto kaapeleilla on eräs näistä hieman harhaanjohtavista jutuista. Listataanpa tähän nuo annetut ohjeet ja verrataan niitä omiin kokemuksiin, kun autoja on tullut sentään käynnisteltyä kaapeleilla useita kymmeniä kertoja.
1.Tarkista autojen käsikirjoista, että akuissa on sama jännite ja kaapelikäynnistys on ok.
Oikein. Jännitteentarkistus on vain aika turha välivaihe, sillä käytännöllisesti katsoen kaikissa henkilöautoissa on käytössä 12V sähköjärjestelmä. Muita järjestelmiä ovat 6V järjestelmä, jota käytetään joissain 60-luvun museoautoissa sekä moottoripyörissä. 24V järjestelmä on käytössä lähinnä kuorma-autoissa ja muissa isomman käynnistysvirran vaativissa ajoneuvoissa.
2. Aseta autot vierekkäin, sammuta molemmista sähköllä toimivat vempaimet, vedä käsijarrut päälle ja laita vaihde vapaalle. Älä tupakoi.
Lähes oikein. Tupakointikielto on hätävarjelun liioittelua, paitsi ehkä silloin jos auto seisoo bensiinilätäkössä.
3.Kiinnitä punaisen käynnistyskaapelin toinen pää sammuneen auton akun positiiviseen napaan. Kiinnitä toinen pää terveen auton positiiviseen napaan. Varmista, ettei kaapelin pää kosketa auton metalliosaa.
Lähes oikein. Tosin kaikki käynnistyskaapelit eivät ole värikoodattuja, ainakaan itse tehdyt. Ja mikä on terve auto? Olisiko oikeampaa puhua terveestä akusta?
4.Kiinnitä mustan kaapelin toinen pää akun negatiiviseen napaan ja toinen konepellin alle maalamattomaan metallipintaan, joka on kunnon matkan päästä akusta, polttoainejärjestelmästä, kaasuttimesta tai liikkuvista osista.
Oikein.
5.Odota kolme minuuttia ja käynnistä hyvä auto. Anna käydä minuutti ja käynnistä sammunut menokone. Anna käydä vapaakäynnillä 10 minuuttia. Sammuta molemmat autot ja poista kaapelit käänteisessä järjestyksessä.
Oikein ja väärin. Jos kaapeli on noin pikkusormen paksuinen tai ohuempi, odottelu on ihan paikallaan, sillä liian hentoinen kaapeli ei kestä välitöntä starttaamista, vaan sulaa suuren virran takia. Mikäli kaapeli on noin peukalonpaksuinen, voit startata vaikka välittömästi. LISÄKSI KÄYNNISTETTÄVÄÄ AUTOA EI TARVITSE KÄYTTÄÄ KYMMENTÄ MINUUTTIA, MIKÄLI LATURI TOIMII NORMAALISTI. AUTOJA EI TARVITSE SAMMUTTAA KAAPELEIDEN POISTAMISTA VARTEN, KUNHAN VAIN HUOLEHTII ETTEIVÄT KAAPELIT KOSKE TOISIINSA TAI AUTOJEN RUNKOON.
6.Laita autostasi päälle moottorin lisäksi valot ja lämmittimet. Pidä auto käynnissä puoli tuntia akun lataamiseksi. Voit ajaa autolla.
Oikein ja väärin. Autolla voi ajaa välittömästi sen jälkeen kun se on saatu kerran käyntiin, eikä puolen tunnin käyttäminen ole välttämätöntä, varttituntikin riittää.